Lue keskustelun säännöt.
Itkettää ja ahdistaa :(
13.09.2014 |
Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan.
Olen ollut aina.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:56"]Se on ihmisen kaipausta Luojansa yhteyteen. Elävä yhteys Jumalaan 100% varmasti saa sydämesi yksinäisyyden muuttumaan. Minä olen saanut sen, kun rukoilin Jeesuksen puoleen. Siitä on nyt 11v. ja ole kiitollinen Hänelle, että Hän muutti sisimpäni. Olen nyt 28v.
[/quote]
Te kyllä osaatte kaupata sitä uskoanne ihan törkeissäkin tilanteissa :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole edes miestä, tai lapsia. Olen oikeasti yksinäinen.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:34"]Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan.
Olen ollut aina.
[/quote]
Vaikka ihmisellä olisi tuhatpäin ystäviä ja kavereita ympärillään niin pohjimmiltaan me kaikki olemme yksin. Täysin yksin. Ei kukaan toinen tiedä mitä juuri sinä ajattelet ja tunnet. Kaikki me olemme yksin joka hetki. Samoin kuolemme kaikki yksin.
Ei yksinäisyyttä tarvitse murehtia. Se on osa ihmisyyttä ja elämää. :)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:34"]Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan.
Olen ollut aina.
[/quote]
Mietin just itse samoja asioita. Eli täältä toiselta samanmoiselta lämpöinen ajatus sinne jonnekin :)
En ole enään yksinäinen koskaan, myös kaikki pelot ja huolet tulevasta jäi siihen, kun päätin turvata elämäni Jeesukseen. En haluaisi, että kenelläkään teistä olisi ahdistavaa. Kun olen löytänyt varman ja ainoan kestävän tien siitä pois, niin tottakai on hyvä kertoa siitä rauhasta, joka sydämeen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:34"]Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan. Olen ollut aina. [/quote] Vaikka ihmisellä olisi tuhatpäin ystäviä ja kavereita ympärillään niin pohjimmiltaan me kaikki olemme yksin. Täysin yksin. Ei kukaan toinen tiedä mitä juuri sinä ajattelet ja tunnet. Kaikki me olemme yksin joka hetki. Samoin kuolemme kaikki yksin. Ei yksinäisyyttä tarvitse murehtia. Se on osa ihmisyyttä ja elämää. :)
[/quote]
Hassua. Vaikka koen usein aivan samoin, uskon toisin. Minä uskon vakaasti, etä olemme kaikki yhtä. Ehkä siksi se yksinäisyyden tuntemus tuntuu niin järisyttävän traagiselta, koska syvällä sisimmässämme tiedämme, että olemme oikeastaan kaikki sitä samaa ykseyttä, että oikeasti olemme olemassa vain yhdessä. Hengitystä, energiaa, rakkautta. Me ihmiset olemme aika samanlaisia kaikki loppujen lopuksi, mutta niin hirvittävän epävarmoja tai jotain. Uskon jopa, että olemme yhtä kaiken kanssa. Olemme kuin aaltoja meressä; pienen hetken jotain erillistä, mutta loppujen lopuksi osa saumatonta yhtenäisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:15"]En ole enään yksinäinen koskaan, myös kaikki pelot ja huolet tulevasta jäi siihen, kun päätin turvata elämäni Jeesukseen. En haluaisi, että kenelläkään teistä olisi ahdistavaa. Kun olen löytänyt varman ja ainoan kestävän tien siitä pois, niin tottakai on hyvä kertoa siitä rauhasta, joka sydämeen tulee.
[/quote]
Joopa joo. Lopettakaa nyt ihan oikeasti toi uskontonne tuputus täällä joka ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:34"]
Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan.
Olen ollut aina.
[/quote]
Voisitkos lopettaa sen itsesäälissä rypemisen? Sulla siis on ihmisiä lähipiirissä ja mangut jotain muuta? On ihmisiä, joilla ei ole ketään. Ehkä vaan olet kiittämätön paska ja pyörit oman napasi ympärillä nonstop? Ehkä et osaa arvostaa niitä, jotka sinun elämäsi jakavat? Sanotko miehellesi "Yhyy minulla ei ole ketään!" Miltähän se mahtaa tuntuu hänestä, kun hän ei siis ole mitään eikä kukaan? No mietipäs näitä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:56"]
Se on ihmisen kaipausta Luojansa yhteyteen. Elävä yhteys Jumalaan 100% varmasti saa sydämesi yksinäisyyden muuttumaan. Minä olen saanut sen, kun rukoilin Jeesuksen puoleen. Siitä on nyt 11v. ja ole kiitollinen Hänelle, että Hän muutti sisimpäni. Olen nyt 28v.
[/quote]
Totta puhut. Sä olit nuori silloin. Ja nuori olet yhä. Ja uskossa on hyvä aina olla nuori. Mulla noin 13 v sitten. Itse oon 48v.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 23:34"]Yksinäisyys ja toisten ihmisten välinpitämättömyys... Silloin kun järjestän itselleni paljon tekemistä, en jouda murehtimaan, mutta näin illalla kun istun yksin, kun mies ja lapset nukkuu, väistämättä tulee mieleen kuinka yksinäinen olenkaan. Olen ollut aina. [/quote] Vaikka ihmisellä olisi tuhatpäin ystäviä ja kavereita ympärillään niin pohjimmiltaan me kaikki olemme yksin. Täysin yksin. Ei kukaan toinen tiedä mitä juuri sinä ajattelet ja tunnet. Kaikki me olemme yksin joka hetki. Samoin kuolemme kaikki yksin. Ei yksinäisyyttä tarvitse murehtia. Se on osa ihmisyyttä ja elämää. :)
[/quote]
Hassua. Vaikka koen usein aivan samoin, uskon toisin. Minä uskon vakaasti, etä olemme kaikki yhtä. Ehkä siksi se yksinäisyyden tuntemus tuntuu niin järisyttävän traagiselta, koska syvällä sisimmässämme tiedämme, että olemme oikeastaan kaikki sitä samaa ykseyttä, että oikeasti olemme olemassa vain yhdessä. Hengitystä, energiaa, rakkautta. Me ihmiset olemme aika samanlaisia kaikki loppujen lopuksi, mutta niin hirvittävän epävarmoja tai jotain. Uskon jopa, että olemme yhtä kaiken kanssa. Olemme kuin aaltoja meressä; pienen hetken jotain erillistä, mutta loppujen lopuksi osa saumatonta yhtenäisyyttä.
[/quote]
Tapasin kuluneella viikolla sosiopaatin, joka hymyssä suin on tuhoamassa elämäni johtuen siitä, että hänellä on asemansa turvin valtaa ja itse olen altavastaaja. Kieltäydyn ajatuksesta, että olisin sen ugly bitchin kanssa jotain saumatonta yhtenäisyyttä. Hevonkukkua!
Se on ihmisen kaipausta Luojansa yhteyteen. Elävä yhteys Jumalaan 100% varmasti saa sydämesi yksinäisyyden muuttumaan. Minä olen saanut sen, kun rukoilin Jeesuksen puoleen. Siitä on nyt 11v. ja ole kiitollinen Hänelle, että Hän muutti sisimpäni. Olen nyt 28v.