Miesystävä ja tulevaisuuden suunnitelmat

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 16:28"]

Nostelenpas tässä

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 16:03"]No kyllä sitä vielä kolmekymppisenä jaksaa ihan hyvin. Ja silloin on ehkä myös lapsille antaa enemmän ja muutenkin puitteet paremmat.

Ymmärrän hyvin että jatkuva juhliminen on aika tyhjää mutta lapsiperhe-elämä ei ole niin helppoa sekään.

Nauti nyt vapaudesta vielä hetki, opiskele ja te töitä.
[/quote]

Niin. Parikymppisenä luulee, että kolmikymppinen on jotenkin vanha. Itse ainakin. Nyt on olen itse kolmekymmentä, tiedän olevani vieläkin nuori. Mutta kypsempi. Itse olen tyytyväinen, etten lasten kanssa hosunut. Tietenkin jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee.

Niin. Jos ihan terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä kysytään, niin paras aika saada lapset on juurikin parikymppisenä. Toki opiskelu sen jälkeen on haastavampaa, mutta ei mahdotonta. Työelämässäkin ehditään viipyä 65-vuotiaiksi asti, mutta lapsia ei kannnata tehdä yli kolmekymppisenä, vaikka niitä tehdäänkin. Oman kehon, Down -riskin, hedelmällisyyden laskun ja jaksamisen takia.

Monesti nuoret tulevat ajattelevan, että vain parikymppisenä voi juhlia ja sitten tulee lapset, perhe ja omakotitalo ja vapaus loppuu siheen. Newsflash: Jos saa lapsen esim 25-vuotiaana, se lapsi on täysi-ikäinen 43-vuotiaana eli SITTEN on uudestaan aikaa omalle elämälle, harrastuksille ja hauskanpidollekin. Jos taas saa lapsen vasta 40-vuotiaana, seuraava vapaus koittaa vasta 58-vuotiaana melkein eläkeiässä! Oma nuorimmaiseni on täysi-ikäinen vasta kun itse täytän 50 ja en olisi tätä viimeisintä tehnyt, jollei rakkaus olisi iskenyt uudelleen, muutoin minulla olisi vain ne kaksi parikymppisenä hankittua lasta.

Lisäksi myöhemmistä raskauksista tulee helpommin pysyviä vaivoja esim peräsuolen laskeumaa, kohdunlaskeumaa ja virtsankarkailua, kun kroppa ei olekkaan enää niin joustava kuin parikymppisen. Lapset kuuluisi tehdä nuorena riippumatta siitä mitä meidän kulttuurimme on asiasta mieltä.

Meillä taas mies valehteli suhteen alussa haluavansa joskus lapsia. Monta vuotta tässä on siinä luulossa mentykin, nyt lopulta tunnusti ettei todellakaan halua koskaan. Haen siis omaa asuntoa. Onneksi on vielä hyvin aikaa etsiä itselleen sopiva mies.

Mies ei siis ole koskaan sanonut, että haluaa lapsia pian vaan sinä tajusit väärin? Hän haluaa olla vielä huoleton ja ilman vastuita. Voi silti olla sinuun sitoutunut tosissaan.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 15:58"]

11/ Lähellä kahtakymmentä olemme molemmat. Niin no totta tuokin kyllä, itsellä vaan on kova halu tulla nuorena äidiksi ja saada kaikki lapseni alle kolmekymppisenä. Mies sanoo, että haluaa nyt juhlia kun vielä jaksaa ja itse lähinnä ajattelen, että nuorena lasten kanssa jaksaa paremmin.. ap

[/quote]

No sinuna kyllä miettisin, että miksi on niin kovin tärkeää tulla juuri nuorena äidiksi. Koska se että nuorena jaksaa paremmin, on ainakin minun kokemuksien mukaan väärin. Vanhempana jaksaa henkisesti paljon paremmin niin vauvajan haasteet kuin uhmaikäkiukut. Nuorena on vielä sellaista "mitä teen väärin" -sählinkiä, ja ei osaa asennoitua oikein lapsiin. Muistan kyllä kun nuorena oli minullakin kova kiire äidiksi, mutta uskallan väittää että paremmasta vanhemmuudesta on saanut kuopukseni nauttia (joka syntyi kun olin 31v), sillä kaikki sellainen nuoruuden epävarmuus ja itsekkyys oli kaikonnut minusta. Toki kaikilla ei ole näin, mutta uskallan kyllä väittää että suurin osa ihmisistä on parempia vanhempia 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana, mikä ei toki tarkoita sitä että olisi huono vanhempi 20-vuotiaana. Mutta ikä tuo jotain hyvin arvokasta vanhemmuuteen. Minun mielestä miehesi ajatus on ihan ymmärrettävä. Elämässä on paljon muutakin koettavaa -ja sisältöä- kuin lapset. 

Lisäisin vielä kyllä, että jos ajatus siitä että saakin "vanhana" lapset, eikä "nuorena" niin kuin on haaveillut on niin kovin vaikea, että miettii eroa, niin se on kyllä merkki siitäkin ettei ole vielä valmis vanhemmaksi.

Kärsivällisyys on nimittäin hyve, ertiyisesti tulevalle vanhemmalle. Eihän lapsenhankinnassa muutenkaan kannata lähteä siitä että "milloin haluan äidiksi" vaan siitä, "milloin meidän perheeseen olisi lapsen hyvä tulla".

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:04"]Niin. Jos ihan terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä kysytään, niin paras aika saada lapset on juurikin parikymppisenä. Toki opiskelu sen jälkeen on haastavampaa, mutta ei mahdotonta. Työelämässäkin ehditään viipyä 65-vuotiaiksi asti, mutta lapsia ei kannnata tehdä yli kolmekymppisenä, vaikka niitä tehdäänkin. Oman kehon, Down -riskin, hedelmällisyyden laskun ja jaksamisen takia.

Monesti nuoret tulevat ajattelevan, että vain parikymppisenä voi juhlia ja sitten tulee lapset, perhe ja omakotitalo ja vapaus loppuu siheen. Newsflash: Jos saa lapsen esim 25-vuotiaana, se lapsi on täysi-ikäinen 43-vuotiaana eli SITTEN on uudestaan aikaa omalle elämälle, harrastuksille ja hauskanpidollekin. Jos taas saa lapsen vasta 40-vuotiaana, seuraava vapaus koittaa vasta 58-vuotiaana melkein eläkeiässä! Oma nuorimmaiseni on täysi-ikäinen vasta kun itse täytän 50 ja en olisi tätä viimeisintä tehnyt, jollei rakkaus olisi iskenyt uudelleen, muutoin minulla olisi vain ne kaksi parikymppisenä hankittua lasta.

Lisäksi myöhemmistä raskauksista tulee helpommin pysyviä vaivoja esim peräsuolen laskeumaa, kohdunlaskeumaa ja virtsankarkailua, kun kroppa ei olekkaan enää niin joustava kuin parikymppisen. Lapset kuuluisi tehdä nuorena riippumatta siitä mitä meidän kulttuurimme on asiasta mieltä.
[/quote]

Oma äitini sai minut 38-vuotiaana, eikä hänellä ollut mitään vaivoja raskausaikana eikä sen jälkeen. Myös synnytys meni hyvin. Eli ei voi yleistää.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:04"]Niin. Jos ihan terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä kysytään, niin paras aika saada lapset on juurikin parikymppisenä. Toki opiskelu sen jälkeen on haastavampaa, mutta ei mahdotonta. Työelämässäkin ehditään viipyä 65-vuotiaiksi asti, mutta lapsia ei kannnata tehdä yli kolmekymppisenä, vaikka niitä tehdäänkin. Oman kehon, Down -riskin, hedelmällisyyden laskun ja jaksamisen takia.

Monesti nuoret tulevat ajattelevan, että vain parikymppisenä voi juhlia ja sitten tulee lapset, perhe ja omakotitalo ja vapaus loppuu siheen. Newsflash: Jos saa lapsen esim 25-vuotiaana, se lapsi on täysi-ikäinen 43-vuotiaana eli SITTEN on uudestaan aikaa omalle elämälle, harrastuksille ja hauskanpidollekin. Jos taas saa lapsen vasta 40-vuotiaana, seuraava vapaus koittaa vasta 58-vuotiaana melkein eläkeiässä! Oma nuorimmaiseni on täysi-ikäinen vasta kun itse täytän 50 ja en olisi tätä viimeisintä tehnyt, jollei rakkaus olisi iskenyt uudelleen, muutoin minulla olisi vain ne kaksi parikymppisenä hankittua lasta.

Lisäksi myöhemmistä raskauksista tulee helpommin pysyviä vaivoja esim peräsuolen laskeumaa, kohdunlaskeumaa ja virtsankarkailua, kun kroppa ei olekkaan enää niin joustava kuin parikymppisen. Lapset kuuluisi tehdä nuorena riippumatta siitä mitä meidän kulttuurimme on asiasta mieltä.
[/quote]

Älä viitsi yleistää kun kaikilla ei mene noin. Voi hyvin juhlia aikansa, tehdä terveet lapset 35-40, kroppa kestää sen oikein hyvin ja vapautta (?) ei niin haikaile, kun sellainen on kunnolla ollut. Ja mikä vanhus 58 muka on. Eikä niiden lasten kanssa tarvitse jumittaa kotona pallo jalassa, se avuttomin aika on aika lyhyt.

Miehesi ei ole valmis todella sitoutumaan. Googlaa Matthew Hussey, lue kirja, katso videoita, toimi, ja kerro sitten meillekin täällä että miten kävi.

Vaihda miestä tai odota että tämä nykyinen on valmis omaan tahtiinsa. Tältä palstalta löytyy kyllä runsaasti esimerkkejä parisuhteista joissa mies ei ole ollut valmis isäksi kun lapsi on tullut. Ovat aika surullista luettavaa.

Jos teillä menee noin pahasti unelmat ristiin, niin huonolle näyttää tulevaisuus. Toki olette vielä hyvin nuoria, mutta sinuna järjestäisin vakavan keskustelun miehen kanssa. Sanoisin jo heti alkuun, että tämä keskustelu voi johtaa teidän eroon, eli miehen luulisi ymmärtävän tilanteen. Jos mies pysyy kannassaan, olisi suhde sitten luultavasti siinä, ainakin minun intoni elää yhdessä ja "antaa ajan kulua" olisi hyvin vähäinen enää sen jälkeen. Eihän sitä tiedä kukaan mitä vuosien aikana tapahtuu, löydätkö itsellesi hyvää miestä ja mitkä ovat hänen ajatuksensa tästä asiasta, pystyttekö saamaan lasta jne., mutta mielellään siinä haluaa itse edes yrittää vaikuttaa asiaan, eikä jäädä vain odottelemaan, että toisen mieli muuttuu.

Niin no keskustelimmekin aiheesta ja juttu loppui siihen, että itkin koska tilanne tuli aika järkytyksenä ja olemme jo puhuneet lapsiemme nimistä ja tulevaisuudesta muutenkin. Ei vain ollut tullut mieleen kysyä onko tuo tulevaisuus muutaman vuoden päästä vai vasta kymmenen..

Vähän aikaa sitten ehkäisymme oli myös pettänyt ja oli suuri mahdollisuus, että olisin tullut raskaaksi ja silloin mies sanoi että pitäisimme lapsen (ja että olisi tyhmää keskeyttää raskaus, kun lapsia kuitenkin joskus haluamme). En kuitenkaan ollut raskaana, mutta tuo tilanne vain lisäsi sitä toivetta että pian haluaisin jo olla äiti.

Ap

Up

Miten vanha olet? Ehkä ei kannata tuhlata vuosia mieheen, jolle se "myöhemmin" ei ehkä koskaan tule. Saatat vain katkeroitua ja jäädä lapset saamatta.

Oma eksä tavallaan "vedätti" jotenkin ohimennen lapsien tekemisen suhteen puhumalla että haluaa lapsia joskus tai että ainakin uskoi niiden kuuluvan meidän tulevaisuuteen.
Sitten se tahto lieventyi jossakin viiden vuoden seurustelun jälkeen sellaiseksi "ehkä sitten joskus" ja alkoi painottaa elämän helpoutta tai mukavuutta ilman lapsia. Hänellä toisaalta on kyllä jo yksi lapsi edellisestä liitosta, mutta siinä samalla lyttäsi aika ilkeästi minun haaveeni, ihan niinkuin sen pitäisi riittää minullekin.

Kuitenkin, itse vaihdoin miestä, lapsen teko meni edelle. Surullisia tarinoita tosiaan täällä kun naisrukat puoliksi pakottavat puolisonsa lasten tekoon.. Mutta, mä olen 10v vanhempi, joten ehdittehän te vielä katsoa miten tilanne kehittyy.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 15:45"]Miten vanha olet? Ehkä ei kannata tuhlata vuosia mieheen, jolle se "myöhemmin" ei ehkä koskaan tule. Saatat vain katkeroitua ja jäädä lapset saamatta.
[/quote]

Olemme molemmat parikymppisiä, mies mua vähän vanhempi.

Tuntuu, että mies kuvittelee että lapsia saadaan ihan helposti ja sitten, kun tulee tunne että nyt tahdon lapsia niin olen jo raskaana. Monilla kuitenkin menee vuosiakin lapsien saamiseen, toki toiset saavat lapsia heti kun haluavat.

Miehesi on muuttanut mieltään ja peruu alkuperäistä suunnitelmaansa. Hän ei ole vielä valmis, eikä sille ole  mitään takeita, että hän olisi valmis vielä 10v. kuluttuakaan.

Mikäli tämän miehen uusi suunnitelma ei sinulle sovi, on parasta etsiä uusi kumppani, jonka kanssa perheenperustamissuunnitelmat sopivat yhteen.

Tarkoittaako parikymppinen että olet lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä?

Jos lähempänä kahtakymmentä niin sitten ymmärrän kyllä miestä paremmin. Helpompi hoitaa opinnot loppuun ja hankkia jalansijaa työelämään ilman lapsia ja ehkä katsella maailmaakin. Mutta jos sinulla kolkuttelee 30 v jo kohta niin sitten eiku ukko vaihtoon.

11/ Lähellä kahtakymmentä olemme molemmat. Niin no totta tuokin kyllä, itsellä vaan on kova halu tulla nuorena äidiksi ja saada kaikki lapseni alle kolmekymppisenä.

Mies sanoo, että haluaa nyt juhlia kun vielä jaksaa ja itse lähinnä ajattelen, että nuorena lasten kanssa jaksaa paremmin..

ap