Parisuhde tuo minussa hirviön esille

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:56"]En tiedä onko näin, vai johtuuko ajatukset ja käytökseni epäterveestä kiintymysmallista. Isäni kuoli, kun olin pieni lapsi ja se lienee synnyttänyt minussa pohjattoman turvattomuuden tunteen :'(

[/quote]

Mulla kävi myös näin. Viestin 30 kirjoittaja täällä. Jotenkin vaan sitä aina odottaa, että mies hylkää koska niin kävi lapsuudessa, enkä oikein tiedä miten noin perustavanlaatuista hylkäämiskokemusta voi työstää aikuisten parisuhteessa.

Sama vika, siksi en enää elättele haaveita pari suhteesta. Onneksi olen saanut jo kaksi lasta joten biologisen kellon tikityksen takia ei tarvitsekaan. Hermoni kiristyvät helposti ja ahdistun valtavasti liian tiiviistä yhdessäolosta. Ärsyynnyn jos joudun muuttamaan omia tottumuksiani ja aikataulujani miehen takia. Tarvitsen niin paljon omaa tilaa ja aikaa ettei yhteiselo kenenkään kanssa voisi olla koskaan mahdollista. Voin olla miehelle hyvä ystävä mutta pirun huono tyttöystävä...

Olen myös ollut sellaisessa suhteessa, jossa muutuin fiksusta, ymmärtäväisestä ja tasapainoisesta ihmisestä pikkusieluiseksi omaa etua tavoittelevaksi ja ailahtelevaksi hirviöksi. Näin kävi myös toiselle osapuolelle. Pohdimme aina miksi.

Seurustelin 15 vuotta sitten miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen pidempi aikainen suhde. Olin itse rauhallisuus, kuten mieskin. Kun muutimme yhteen molemmat muuttuivat ihan sekopäisiksi. Huusimme, tappelimme, astiat lensivät ja kävimme toisiimme myös käsiksi. Yhtään riidatonta päivää ei ollut ja kaksi vuotta siinä helvetissä asuimme. Ajattelin aina, että suhde loppuu diinä vaiheessa, kun jompi kumpi tappaa toisen. Lopulta onneksi erosimme ja muutimme erillemme, molemmat muuttuivat taas omaksi itsekseen. Olemme tämän jälkeen jääneet kavereiksi, mies on yksi läheisempiä ystäviäni. Emme ole eron jälkeen tapelleet keskenämme, eikä näistä riidoista ole puhuttu. Kukaan kavereistamme ei tiedä, miksi erosimme. Itse olen jatkanut elämääni, enkä myöhemmissä parisuhteissa muuttunut samanlaiseksi hirviöksi. Ex puolestaan pelästyi omaa käytöstään ja on valinnut yksin elämisen. Hän ei seurustele, eikä käy edes naisten kanssa treffeillä, vaikka seuraa saisi helposti ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta.

Yleensä tuollaisessa asetelmassa on taustalla se, että erilaiset temperamentit ajautuvat törmäyskurssille. Eron jälkeen oman itsensä voi löytää vielä monen vuoden jälkeen. Se järkevä ja toisten kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen tulee esiin sieltä hirviön sisältä.

Oletteko miettineet, että ehkä olette suhteessa vääränlaisen miehen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 08:02"]

Mistä päättelette, että olette valinneet miehen oikein? Sillä mulle tuo kuulostaa vain siltä, että mies ei ole oikea. Väärä mies nostaa esille hirviön. Mulla hyvä mies saa minusta esiin parhaat puoleni.

[/quote]

Olen alkanut miettimään samaa. Jos kumppani olisi oikea, ei näitä jatkuvia ristiriitoja ja katkeruutta syntyisi sekä omat pahat olot ja raivokohtaukset vähenisivät. Noin 95 prosenttisesti on vain paha olla. Sinkkuna olin onnellinen, leppoisa, hyväntuulinen jne. Uskoin tulevaisuuteen. Nyt elämä on vain pielessä, ihan tauotta. Olen liki menettänyt toivoni elämän suhteen. Ero edessä?