Haluaisko joku psykoterapiassa käyvä kertoa siitä prosessista

On helppoa. Ottaa sen asenteen, että mitä avoimempi olet, sen paremmin saat apua. Terapeutit ovat kuulleet kaiken, mikään ei tule yllätyksenä. Alkuun olo huononee, kun traumat aktivoituvat. Pikkuhiljaa (kuukausien/vuosien kuluessa) olo alkaa helpottaa ja sinusta kasvaa tasapainoisempi yksilö. Näin ainakin minulla.

Löytääkö sen avulla sen olan itsensä ja sen tunteen että voi olla sellainen kuin on ihan rauhassa?

Olen käynyt vuoden terapiassa ja jostain syystä nyt on tullut takapakkia. Olen enemmän vain jumissa. Terapeutti alkanut tuntumaan tympeältä. Mistähän johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt vuoden terapiassa ja jostain syystä nyt on tullut takapakkia. Olen enemmän vain jumissa. Terapeutti alkanut tuntumaan tympeältä. Mistähän johtuu?

Mulla oli tuo tunne ja vaihdoin terapeuttia. Ärsyttävintä oli se kun ensimmäinen terapeutti alkoi päteä ja asetti tiettyjä tunnetiloja minuun vaikka en oikeasti niitä tuntenut. Hän vain päätti, että kaikki tuntee niin.

Sitten tuli astetta varmempi terapeutti. Psyk.erik.lääkäri/kongnitiivinen psykoterapeutti, jonka avulla etenin pienin askelin. Ei nyppinyt koskaan. Toki kävin pitkään useissa jaksoissa, traumat niin syviä, etten jaksanut enempää.

Nyt oman elämäni herra ja tunnen olevani vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Löytääkö sen avulla sen olan itsensä ja sen tunteen että voi olla sellainen kuin on ihan rauhassa?

Itse olin aluksi hyvin avoin, sitten tuli tunne, että on avannut sisinpänsä ventovieraalle ihmiselle. Terapeutin naama alkoi vääntyä silmissäni. Se oli pelottavaa, mutta tajusin, että en voi luottaa.

Vaihdoin terapeuttia. Alkoi elämänkerta alusta. Olin kuitenkin vahvempi. Uuden terapeutin kanssa ei kertaakaan tullut tunnetta, että joudun puolustelemaan tekoja tai valintojani. Sain olla oma itseni. Terapian loppumetreillä uskaltauduin kongnitiiviseen terapiaan. Se "piirtäminen" selkeytti ajatuksia. Terapiasta on aikaa ja kompastelen vieläkin eli saatan joskus herkästikin huutaa, mutta en tee sitä jatkuvasti. Se mitä en saanut korjattua on vaatimus omaan aikaan. Välillä tuntuu, etten muuta kaipaisikaan. Traumoista olen vapaa.