Voihyvänenaika, en muistanutkaan millaista on ihstua.

OPETTELE KIRJOITTAMAAN, VITUN VOSU.

Hah, arvasin! Te olette niin ennalta-arvattavia :D

En mä osaa edes kirjottaa enää kun olen niin sekaisin. Love is in the air <3

En muistanut minäkään. Ja melkein toivon, että ihastumista ei olisi tapahtunut. Tää on niin kamalaa, että mulla romahtaa mielenterveys.

Mielettömiä tunneaaltoja menee kropan läpi. Ja olo on kiduttava. Ja minäkään en todellakaan halua mitään pahaa tapahtuvan meidän perheelle. Mutta täytyypä sanoa, että en olisi uskonut, etten minäkään ole turvassa ulkopuolisilta houkutuksilta. Olen nyt sitten oppinut itsestäni aika paljon uutta. Ja läheskään kaikkea en tajua vieläkään. Kuten sitä, että miksi olen niin älyttömän voimakkaasti ihastunut. Ja hävettää, kun käyttäydyn kuin pikku teinityttö.

Ja täällä kolmas samanlainen! 

Aivan järkyttävä fiilis menossa. Viikko sitten meni jo pussailun asteelle ja nyt mä en tiedä miten päin olisin. Molemmilla avioliitot ja kaikki, mutta silti. En oikein edes pääse pakoon tätä, koska kyseessä on työssäni tärkeä yhteistyökumppani ja sähköpostit lentää vähän väliä ja puhelimessa puhutaan ainakin joka toinen päivä. Ja me flirtataan täysillä koko ajan. Mä en kestä. Kuuntelen monta kertaa päivässä Haloo Helsingin Beibi- biisiä. Kokeilepa ap kuunnella se...

Minä menisin sänkyyn, jos olisi mahdollista, heti. Mutta fuckbuddyksi vain, ei sen enempää.

Moraali? Joo ei ole. En kyllä aio erotakaan nykyisestä. Toivottavasti tällä vastapuolella on enemmän järkeä päässä ja tekee tästä stopin kohta.

Veikkaan, että jossain vaiheessa elämää kadutte noita ihastumisianne. Miten ihmeessä pystytte elämään perheenne kanssa ja esim. katsomaan puolisoitanne silmiin? Onnea valitsemallenne tielle, luuserit.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:43"]

Veikkaan, että jossain vaiheessa elämää kadutte noita ihastumisianne. Miten ihmeessä pystytte elämään perheenne kanssa ja esim. katsomaan puolisoitanne silmiin? Onnea valitsemallenne tielle, luuserit.

[/quote]

voi kuule, säästä sanasi. Tässä ei nyt ole järjestä kysymys, vaan hetken huumasta. Menee ohi, aikanaan.

5

Ap ei pysty mitään punkkajuttuja, vaikka omassa liitossa ei seksiä olekaan, omissa huoneissa nukuttu jo kolmatta vuotta.. 

Mutta tuntuu ihanalta huomata että en kuitenkaan ole ihan pystyynkuollut, vaikka siltä välillä tuntuukin.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 19:35"]

Ap ei pysty mitään punkkajuttuja, vaikka omassa liitossa ei seksiä olekaan, omissa huoneissa nukuttu jo kolmatta vuotta.. 

Mutta tuntuu ihanalta huomata että en kuitenkaan ole ihan pystyynkuollut, vaikka siltä välillä tuntuukin.

[/quote]

Mikä ihme sivuhuomautus toi omissa huoneissa nukkuminen on? Harrastitte siis silloin 3 vuotta sitten seksiä unissanne samassa sängyssä?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 19:35"]Ap ei pysty mitään punkkajuttuja, vaikka omassa liitossa ei seksiä olekaan, omissa huoneissa nukuttu jo kolmatta vuotta.. 

Mutta tuntuu ihanalta huomata että en kuitenkaan ole ihan pystyynkuollut, vaikka siltä välillä tuntuukin.
[/quote]

Nelosella pilkulleen sama tilanne vuosilukuja myöten. Ja todellakaan ei aikomusta edetä juttelua pidemmälle. Tunne on kyllä saanut minutkin heräämään eloon, ja se on upeaa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:43"]Veikkaan, että jossain vaiheessa elämää kadutte noita ihastumisianne. Miten ihmeessä pystytte elämään perheenne kanssa ja esim. katsomaan puolisoitanne silmiin? Onnea valitsemallenne tielle, luuserit.
[/quote]

Ja noinhan se ei oikeassa elämässä mene. Parisuhteessa voi tulla ihastumisia ihan pyytämättä. Ne sitten vain käsitellään ja niistä päästään yli.

Kyllä ihastuneena ne hyvät asiat tuntuvat ihan super hyviltä mutta sitten kun tulee jotain pahaa eteen se on sitten aivan kamalaa... eli toisin sanoen omat tunteet voimistuvat noin satakertaisiksi oli sitten kyseessä hyvä tai paha tunne :D