Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan kahvipöydässä "kehuskelua"
11.09.2014 |
Mä olen ilmeisestikin joutunut itseäni "parempaan" seuraan kun tänäänkin työpaikan kahvipöydässä puhuttiin taloistamme.
n 25-v: ostettiin miehen vanhemmilta talo, sanottiin niille että ostetaan se jos laitatte siihen ekaks maalämmön. Sit ne laittoi ja nyt on ihanaa kun on maalämpö ja on lattialämmitys ja ihanaa ja lämmintä.
n 32-v on vaihtamassa asuntoa, isänsä osti vanhan asunnon häneltä, eli ei tarvinnut nähdä myymisen vaivaa. Isä järkkäsi myös pankkiasiat ja marginaalit kuntoon (vaikutusvaltainen henkilö)
m 32-v ostanut sukutilan ja kertoi miten isänsä halusi ostaa kaikkia parannuksia taloon (keskuspölynimuria ja ilppiä yms ) kun poika sitä remppasi.
Mä osallistuin keskusteluun ja sanoin downshiftaavani ja vetäväni villasukat syksyllä jalkaan vetoisessa vanhassa talossani.
Kieltämättä olen kateellinen kun mulla ei ole semmoisia vanhempia, jotka olis koskaan mua auttaneet. Mutta tiedänpähän että kaikki mitä olen saavuttanut on mun IHAN ITSE saavuttamia.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:53"]
Kyllä musta tuollainen ylenpalttinen hehkutus omista asioista vaivaa, vaikka ei itsellä välttämättä olisi huonoa itsetuntoa. Mua on aina ahdistanut muiden ihmisten puhe rahoista, koska oma tausta on vaatimaton, mutta tällä on pärjätty. Tuntuu, että pitäisi osallistua siihen taisteluun ja kilpailuun paremmuudesta materian ja ihan minkä tahansa kautta vain koska muutkin ihmiset, vaikkei mua itseäni kiinnostaisi sellaiset asiat jos yksin saisi miettiä. Samaan aikaan ne omista ökytaloistaan, hyvistä rahoista sun muista hehkuttajat ei jaksaisi/ymmärtäisi sitä, jos kertoisi omista pienistä jutuista mistä tulee onnelliseksi.
[/quote]
Jos työpaikan kahvipöytäkeskustelun aiheena on kunkin asuminen, niin mitä ylenpalttista hehkutusta tuossa oli? Eikä ole aika normaalia kertoa, millaisessa asunnossa asuu, onko maalämpö vai joku muu, paljonko on huoneita, missä päin asunto on jne. Eihän tuossa kukaan kertonut omistavansa vanhaa linnaa Etelä-Ranskassa tms vaan ihan tavallisista suomalaisista kodeista oli puhe.
[/quote]
Kerropa miten tuollaisessa ilmapiirissä voisi itse avoimesti kertoa, kuinka osti Ikeasta uudet kivat verhot vuokrayksiöön? :-D
[/quote]
No vaikkapa sanomalla, että osti Ikeasta tosi kivat verhot vuokrayksiöönsä? Mä olen meidän työporukassa ainoa, joka ei asu omakotitalossa, mutta eipä ole koskaan tullut mieleeni, että mun pitäisi asua, koska työkaveritkin asuu. Sillä aikaa, kun työkaverit esim hoitaa puutarhojaan, mä voin käydä vaikka festareilla.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:05"]
No, usein kollegoilla on sama palkka, mutta eri määrä lainaa...
[/quote]
Joillakin on lapsia, toisilla ei.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:30"]
Me ostettiin miehen kanssa ihan omin avuin ja pankkilainoin uusi rivitaloasunto. Kukaan ei ole asiassa auttanut. Korkeintaan arvostellut päätöstämme. Vanhankin pitäisi kelvata appiukon mielestä. Menet vain pankkiin ja otat lainaa ja ostat asunnon. Niin me muutkin ihmiset tehdään, eikä odotella jos jostain putoaisi kultalusikka suuhun.
[/quote]
Juu niin mäkin olen tehnyt. Ihan ilman kultalusikoita. Omakotitalossa asun, joo se on vanha ja vetoinen, lisäeristys olis ihan jees ja se ilmalämpöpumppu, mutta toistaiseksi villasukilla mennään. 47000 euron päästä se on kokonaan mun
ap
Tekeekö se asunnosta jotenkin paremman se, että se on omilla rahoilla ostettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tekee siitä omistamisen tunteesta paremman :)
ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:01"]
Kyllä se tekee siitä omistamisen tunteesta paremman :)
ap
[/quote]
Mistä tiedät? Aika monella asunto on ostettu yhdessä puolison kanssa ja usein jopa niin, että puoliso on asunnon lähes kokonaan rahoittanut. Tarkoitatko siis, että voidakseen todella iloita asunnon omistamisesta, pitää erota ja ostaa asunto ihan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla se tunne yksin omistamisesta on paljon parempi kuin miehen kanssa omistamisesta :)
ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:38"]
Kyllä mulla se tunne yksin omistamisesta on paljon parempi kuin miehen kanssa omistamisesta :)
ap
[/quote]
Aijaa. Mä taas omistan mieluummin uuden ja lämpimän omakotitalon yhdessä mieheni kanssa kuin yksin vetoisaa, vanhaa omakotitaloa. Mutta jos ajattelet noin, niin miksi ihmeessä tunsit kateutta työkavereitasi kohtaan? Eikös heidän pitäisi kadehtia sinua eikä päinvastoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:01"]
Kyllä se tekee siitä omistamisen tunteesta paremman :)
ap
[/quote]
Jaa. Onneksi itse en ajattele noin. Ihan yhtä paljon tästä tykkään, vaikka vanhemmat käsirahan maksoivatkin.
Juu! Nuo koiristaan/kissoistaan/hevosistaan jatkuvasti kertovat on kyllä haaste itsellenikin. Lapsista vielä jaksan kuunnella mutta nää elukkatarinat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se downshiftaus liittyi talokeskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
No, usein kollegoilla on sama palkka, mutta eri määrä lainaa...
Ja perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa kuunnella tollasta keskustelua. En viitsi istua siellä kahvipöydässä, tosin nyt saanut olla etänä niin on omaa seuraa. Ihana tilanne!
Ei tuo minusta ole mitään kehuskelua, kuten ap sanoo.
Normaalia puhetta elämästä ja olemisesta.
Kertoohan monet työpaikoilla vaikka mitä muitakin asioita omasta perheestään ja lapsistaan, lasten koulutuksista ja valmitusmisista. Onko sellainen kehuskelua?
Onko sekin kehuskelua, jos tulee sanoneeksi, että osteetinpa nyt sitten uusi, ja ihan tuliterä auto?
Jotainhan sitä työpaikkojen kahvitauoilla puhutaan.
Miten joku voi ottaa tuollaisia puheita itseensä ja vertailla itseään muihin koko ajan.
On ap:lla varmaan raskasta, kun on noin kateellinen luonne ja huono itsetunto.
Ole ylpeä itsestäsi, ap! Harva elättää itsensä 17-vuotiaasta asti, olet kaiken saanut omalla työlläsi. Jos saa vanhemmilta apua, ei osaa arvostaa saamiaan juttuja niin kuin itse tienatessa tekee. Ja voit olla varma, että pärjäät, kävi elämässä miten kävi. Työkaverit eivät voi olla siitä varmoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa kuunnella tollasta keskustelua. En viitsi istua siellä kahvipöydässä, tosin nyt saanut olla etänä niin on omaa seuraa. Ihana tilanne!
Niin et jaksa kuunnella. Kun olet niin kateellinen, ettet kestä toisten menestymistä ja niiden ihmisten elämää, joilla menee paremmin kuin sinulla.
Suomi on kateellisten ihmisten luvattu maa.
Olen aika eri mieltä monien kommenttien kanssa. Olen itse saanut vanhemmiltani paljon ja olen siitä ihan superkiitollinen. Arvostan todella paljon sitä, mitä mulla on. Tiedän myös, että kaikilla kavereilla ja työkavereilla ei ole mahdollisuutta siihen mitä mulla on, mutta mielestäni mulla on silti ihan yhtälailla oikeus kertoa asioistani heille, kuin heillä minulle. Ei se tarkoita kehuskelua, jos kerron, että asumme omakotitalossa. Niin se vaan nyt sattuu olemaan. Jos kehuskelisin, kertoisin, että se on uusi ja todella iso, isolla pihalla ja isoin makuuhuone on valtava. Nämä on kaikki myös totta, mutta en ole niin tyhmä, että näillä lähtisin taloamme kuvailemaan. Toki iso piha on minulle tosi tärkeä, joten siitä saatan helposti sanoa, eikä se johdu siitä, että haluaisin sillä kehuskella, vaan siitä, että olen niin onnellinen siitä, että vihdoin on tilaa ympärillä. Tiedän myös, että on ihmisiä jotka ei todellakaan haluaisi omaa pihaa puutarhoineen. Ne on valintoja. Toki kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta asua pelkästään omien valintojen mukaisesti, vaan on muitakin tekijöitä jotka vaikuttaa, eniten varmasti raha. Mutta mistä täällä saa enää keskustella, jos ihan vaan omasta elämästä kertominen on kehuskelua?
Vierailija kirjoitti:
Ole ylpeä itsestäsi, ap! Harva elättää itsensä 17-vuotiaasta asti, olet kaiken saanut omalla työlläsi. Jos saa vanhemmilta apua, ei osaa arvostaa saamiaan juttuja niin kuin itse tienatessa tekee. Ja voit olla varma, että pärjäät, kävi elämässä miten kävi. Työkaverit eivät voi olla siitä varmoja.
Eiköhän kuitenkin suurin osa joudu tulemaan toimeen ihan omillaan.
Me ostettiin miehen kanssa ihan omin avuin ja pankkilainoin uusi rivitaloasunto. Kukaan ei ole asiassa auttanut. Korkeintaan arvostellut päätöstämme. Vanhankin pitäisi kelvata appiukon mielestä. Menet vain pankkiin ja otat lainaa ja ostat asunnon. Niin me muutkin ihmiset tehdään, eikä odotella jos jostain putoaisi kultalusikka suuhun.