Työpaikan kahvipöydässä "kehuskelua"

No, usein kollegoilla on sama palkka, mutta eri määrä lainaa...

No ainakin sulla on huono itsetunto, joa käytät sanontaa " itseäni paremmassa seurassa" kun puhut omaisuudesta. Suurin osa ihmisistä hankkii itse omat asuntonsa eikä se missä ja miten asuu, ole tärkeeää ihmissuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:02"]

Mä olen ilmeisestikin joutunut itseäni "parempaan" seuraan kun tänäänkin työpaikan kahvipöydässä puhuttiin taloistamme. 

n 25-v: ostettiin miehen vanhemmilta talo, sanottiin niille että ostetaan se jos laitatte siihen ekaks maalämmön. Sit ne laittoi ja nyt on ihanaa kun on maalämpö ja on lattialämmitys ja ihanaa ja lämmintä. 

n 32-v on vaihtamassa asuntoa, isänsä osti vanhan asunnon häneltä, eli ei tarvinnut nähdä myymisen vaivaa. Isä järkkäsi myös pankkiasiat ja marginaalit kuntoon (vaikutusvaltainen henkilö)

m 32-v ostanut sukutilan ja kertoi miten isänsä halusi ostaa kaikkia parannuksia taloon (keskuspölynimuria ja ilppiä yms ) kun poika sitä remppasi. 

Mä osallistuin keskusteluun ja sanoin downshiftaavani ja vetäväni villasukat syksyllä jalkaan vetoisessa vanhassa talossani. 

Kieltämättä olen kateellinen kun mulla ei ole semmoisia vanhempia, jotka olis koskaan mua auttaneet. Mutta tiedänpähän että kaikki mitä olen saavuttanut on mun IHAN ITSE saavuttamia. 

[/quote]Eli villasukat ei ole äidin kutomat vaan olet kutonut ne itse?

Jep, itse olen kutonut. Ja kyllä, vähän on huono itsetuntokin :). 

ap

Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsille toivotaan parempaa kuin mitä vanhemmilla itsellään on ollut. Ja että vanhemmat tukevat ja auttavat lapsiaan saavuttamaan sitä parempaa. Aina vanhemmilla ei ole toki ole mahdollisuutta auttaa, mutta varsin monilla on.

Näinhän se on kutonen. Jotenkin olen vain pienesti katkera kun olen saanut selvitä omillani 17-vuotiaasta lähtien. Osaako ihminen sitten arvostaa niitä mitä on saanut jos saa aina  asiat helposti  "kultalautasella"? 

ap

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:07"]

Jep, itse olen kutonut. Ja kyllä, vähän on huono itsetuntokin :). 

ap

[/quote]Ei ehkä ole hyvä itsetunto heilläkään, joilla on valtava tarve kehuskella.

Odota kun tutustut kunnolla näihin kahvipöytäläisiin , sieltä kehuskelun takaa voi paljastua vaikka mitä. Raha ei ratkaise onnea. Toisaalta ymmärrän ajatuksesi hyvin , kun itsekään en koskaan saanut vanhemmilta mitään taloudellista saati henkistäkään tukea. Toisaalta vähän säälin ihmisiä , joiden täytyy itseään kohottaa kehumalla omaisuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:17"]

Näinhän se on kutonen. Jotenkin olen vain pienesti katkera kun olen saanut selvitä omillani 17-vuotiaasta lähtien. Osaako ihminen sitten arvostaa niitä mitä on saanut jos saa aina  asiat helposti  "kultalautasella"? 

ap

[/quote]

Totta kai osaa. Ja on kiitollinen vanhemmilleen.

Jos olet kateellinen muille, niin et taida ihan täysin arvostaa sitä, mitä olet itse saavuttanut. Miksi puhutaan jostain "kultalautasista tai -lusikoista", kun kyse on oikeasti vain siitä, että ihmistä (lastaan, sukulaistaan) autetaan, jos voidaan?

Onko sinulla lapsia, ap? Et saai auttaa heitä tai tehdä mitään heidän hyväkseen, jos asenteesi on tuollainen. Pidä kaikki hyvä, mitä olet saavuttanut vain itselläsi.

Kyllä musta tuollainen ylenpalttinen hehkutus omista asioista vaivaa, vaikka ei itsellä välttämättä olisi huonoa itsetuntoa. Mua on aina ahdistanut muiden ihmisten puhe rahoista, koska oma tausta on vaatimaton, mutta tällä on pärjätty. Tuntuu, että pitäisi osallistua siihen taisteluun ja kilpailuun paremmuudesta materian ja ihan minkä tahansa kautta vain koska muutkin ihmiset, vaikkei mua itseäni kiinnostaisi sellaiset asiat jos yksin saisi miettiä. Samaan aikaan ne omista ökytaloistaan, hyvistä rahoista sun muista hehkuttajat ei jaksaisi/ymmärtäisi sitä, jos kertoisi omista pienistä jutuista mistä tulee onnelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:17"]

Näinhän se on kutonen. Jotenkin olen vain pienesti katkera kun olen saanut selvitä omillani 17-vuotiaasta lähtien. Osaako ihminen sitten arvostaa niitä mitä on saanut jos saa aina  asiat helposti  "kultalautasella"? 

ap

[/quote]

Tottakai osaa! Tänä päivänä puhutaan paljon yhteisöllisyyden puutteesta ja ne, joilla oma yhteisönsä on, osaavat todellakin arvostaa kaikkea sitä, mitä yhteisöllisyys tuo mukanaan. Olipa se sitten jotain materiaa tai vaikka lastenhoitoapua.

Ei kannata kadehtia, koska aina tulee olemaan joku, joka on kauniimpi, älykkäämpi, koulutetumpi, paremmassa työpaikassa, varakkaampi, onnellisempi, terveempi, hoikempi, nuorempi jne jne jne kuin sinä. Elä kohti omia unelmiasi ja tee asioita, joilla ne unelmasi on mahdollista toteuttaa. 

Olen ainut yh työpaikallamme. Ainut joka asuu vuokralla ja ajaa ilmastoimattomalla autolla. Meitä onnoin 15.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:53"]

Kyllä musta tuollainen ylenpalttinen hehkutus omista asioista vaivaa, vaikka ei itsellä välttämättä olisi huonoa itsetuntoa. Mua on aina ahdistanut muiden ihmisten puhe rahoista, koska oma tausta on vaatimaton, mutta tällä on pärjätty. Tuntuu, että pitäisi osallistua siihen taisteluun ja kilpailuun paremmuudesta materian ja ihan minkä tahansa kautta vain koska muutkin ihmiset, vaikkei mua itseäni kiinnostaisi sellaiset asiat jos yksin saisi miettiä. Samaan aikaan ne omista ökytaloistaan, hyvistä rahoista sun muista hehkuttajat ei jaksaisi/ymmärtäisi sitä, jos kertoisi omista pienistä jutuista mistä tulee onnelliseksi.

[/quote]

Jos työpaikan kahvipöytäkeskustelun aiheena on kunkin asuminen, niin mitä ylenpalttista hehkutusta tuossa oli? Eikä ole aika normaalia kertoa, millaisessa asunnossa asuu, onko maalämpö vai joku muu, paljonko on huoneita, missä päin asunto on jne. Eihän tuossa kukaan kertonut omistavansa vanhaa linnaa Etelä-Ranskassa tms vaan ihan tavallisista suomalaisista kodeista oli puhe.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:59"]Olen ainut yh työpaikallamme. Ainut joka asuu vuokralla ja ajaa ilmastoimattomalla autolla. Meitä onnoin 15.
[/quote]

toisaalta olen myös ainut joka ei pelkää kusi sukassa irtisanomisia eikä mielistele työnantajaa sen takia.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:53"]

Kyllä musta tuollainen ylenpalttinen hehkutus omista asioista vaivaa, vaikka ei itsellä välttämättä olisi huonoa itsetuntoa. Mua on aina ahdistanut muiden ihmisten puhe rahoista, koska oma tausta on vaatimaton, mutta tällä on pärjätty. Tuntuu, että pitäisi osallistua siihen taisteluun ja kilpailuun paremmuudesta materian ja ihan minkä tahansa kautta vain koska muutkin ihmiset, vaikkei mua itseäni kiinnostaisi sellaiset asiat jos yksin saisi miettiä. Samaan aikaan ne omista ökytaloistaan, hyvistä rahoista sun muista hehkuttajat ei jaksaisi/ymmärtäisi sitä, jos kertoisi omista pienistä jutuista mistä tulee onnelliseksi.

[/quote]

Jos työpaikan kahvipöytäkeskustelun aiheena on kunkin asuminen, niin mitä ylenpalttista hehkutusta tuossa oli? Eikä ole aika normaalia kertoa, millaisessa asunnossa asuu, onko maalämpö vai joku muu, paljonko on huoneita, missä päin asunto on jne. Eihän tuossa kukaan kertonut omistavansa vanhaa linnaa Etelä-Ranskassa tms vaan ihan tavallisista suomalaisista kodeista oli puhe.

[/quote]

Kerropa miten tuollaisessa ilmapiirissä voisi itse avoimesti kertoa, kuinka osti Ikeasta uudet kivat verhot vuokrayksiöön? :-D

Hah, minä ostin verhot kirpparilta :)

Joo meillä on kanssa näitä töissä ja sitten ne koira/lapsi-ihmiset, kun meidän Jaana-Petteri/Raksu teki sitä ja tätä, voi helvetti. Mutta pahin on tämä kaveri, jolla on hevosia. Ei mistään muusta puhukaan, vittu että kiinnostaa. Sen takia en ikinä istukaan kahvipöydässä. 

Pitääkö nuo kaikki sun kollegat rahankeruuklikkaus-blogeja sivuduunina? ;)

Meidän työpaikan kahvihuoneessa kilpaillaan sairauksilla. Wannabe-raihnaiset kilvan valittelevat erilaisia oireitaan ja voihkivat kipujaan. Seuraavassa lauseessa kerrotaan miten hypättiin benji-hyppy, sukellettiin, ratsastettiin ja kalliokiipeiltiin ja seuraavaksi ollaan varaamassa rakettimatkaa Marsiin. Osa työkavereista istuu ihan hiljaa eikä osallistu keskusteluun. Eivät kai keksi mitään raflaavaa ja ennenkuulumatonta vaivaa itselleen.