Tällaisen suhteen minäkin miehenä haluaisin

Ei minustakaan ole mitään kummallista. Voisin asua erilläni aviomiehestänikin, mutta en haluaisi hoitaa lapsia yksin. Varsinkin vanhemmalla iällä oma tila (henkinen ja fyysinen) on paljon arvokkaampaa kuin nuorena kun halusi johonkin symbioosiin rakastettunsa kanssa (lienee ihan biologinen juttu jälkeläisten hyvinvoinnin varmistamiseksi).

Minä olen tuollaisessa suhteessa ja tyytyväinen asumisjärjestelyihin, mutta mies ei usko, että tämä on minulle ok. Hokee koko ajan, että "kuitenkin haluat muuttaa yhteen jne". No en halua! Haluan vain, että mies osoittaa sitoutumisensa minulle henkisellä tasolla. Asun mieluusti omassa kotonani.