Julma ihminen ei mieti yhtään, mitä toiselle sanoo

korvaisin sanan julma sanalla vähä-älyinen.

😕

Täällähän sädekehät välkkyy.

Vieno ja Pekka kirjoitti:

Usein juuri menetyksen kokeneena ihminen on herkimmillään.

Mökkinaapurinaisella, n.80v. on aina ollut pakkomielle minun ja puolisoni mökilletulosta.

Ilmoitin hänelle puhelimitse äitini kuolemasta, jotta hän olisi kyselemättä mökilletuloistani, ja siten minun ei tarvitsisi pahoittaa niistä mieltäni, että joku kyselee tietämättä menetyksestäni.

Ilmoitin suru-uutisen. Tyhmänä luulin, että tämä puolitoista vuosikymmentä tuntemani ihminen juttelisi kanssani hetken, rauhoittelisi ja kuuntelisi minua. Esittäisi surunvalittelunsa etc..

Hän kyseli, että olenko jo ilmoittanut miniälleen ja pojalleen asiasta. Mistä olisin voinut tietää heidän keskinäisen nokkimisjärjestyksen siitä, kenelle pitää ensin ilmoittaa?

Yritin kertoa tapauksesta, niin nainen kysyi puhuen päälleni, että KOSKA TE TULETTE MÖKILLE.? Vastasin ihan ystävällisesti, että minullahan alkaa nyt tämä kuolinpesän selvittäminen. Lausetta en ehtinyt lopettaa, kun hän alkoi huutamaan oikein perseestä asti. "Mie en nyt jaksa tällaisia puheluja...LOPPU OLI IHAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ HULLUNMOLOTUSTA, MISTÄ EI SAANUT YHTÄÄN MITÄÄN SELVÄÄ."

Odotin, koska hän soittelisi minulle. Minulle soittamisen sijaan hän soitti minun ex puolisolleni valehdellen, ettei ole saanut minuun yhteyttä ja oli muun muassa kutsunut hänet minun mökilleni, hyvin tietäen meidän eronneen. Puhui hänelle kysellen äitini hautajaisista ja tilanne välillämme oli se, että oli tosi vähästä kiinni, ettei ex-miesystävä kuullut mökkinaapurilta äitini kuolemasta.😢

No saatuaan tietää hautajaisten ajankohdan hän ilmoitti sen pojalleen ja äitiäni ei ollut vielä maan poveen laskettu kun tämä poika laittoi minulle tekstiviestin, että olenko vielä tämän kesän puolella tulossa mökille? hän terästi viestiä vielä sillä, että kirjoitti että täällä kasvaa kaikenlaista ja tuo puukin on kaatunut.

Väänsin hänelle rautalangasta, mitä kaikkea tekemistä on läheisen kuoleman jälkeen.

Tämä mökki naapurin poika, tämä jumalan hylkäämä, äitinsä tahdissa räkyttävä sekarotuinen rakkikoira, soitti minua syvästi loukanneelle ex-puolisolleni, ja kertoi, että heistä kukaan ei tykkää minun jutuistani. Nämä henkilöt jotka eivät tykkää olivat siis tämä äiti, hänen rakkikoira poikansa ja sen vasta naitu vanha muijansa.

Loppukaneettiksi totean, että kyllä on vanhusten huolto nimenomaan mielenterveyden huolto, mennyt maassamme todella surkeaksi. Jos pojan pitää yrittää väkisin ulkoistaa jonkun vanhan äitinsä mielenterveysongelman hoito.

Tämä kuitenkin herättää kysymyksiä. Onko niin, että poika pelkkää äitinsä kajahtavan lopullisesti, ja joutuvan laitoshoitoon? Kaikkihan me tiedämme että laitos ottaa kaikki rahat ja omaisuudet maksuksi tuosta hoidosta Sinne menisi sitten kaikki pojan perintö rahat kuin monokin kitaan.

Olenko hyväksikäytetty?

Sinunkin kannattaisi vähän miettiä sanomisiasi. Että mitä kaikkea sille mökkinaapurille tai hänen pojalleen hölötät. Jos soittaa ja kysyy mökilletulostasi, niin sanot "en tiedä, eikä se muutenkaan teille kuulu", ja sitten luuri kiinni.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko julmuutta mutta tämmöinen tuli mieleen.. kun itse olet väsynyt ja kuormittunut elämässä ja toinen tietää sen. Siitä huolimatta tämä toinen kaataa säännöllisesti kaiken toisen niskaan, tai vastavuoroisesti kehuu kaiken olevan hänellä niin hyvin. Ainakaan empatiaa ja tilannetajua, kykyä asettautua toisen ihmisen saappaisiin ei ole.

Itselläni oli juuri kyse tästä. Ei nimenomaan ole minkäänlaista tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Vieno ja Pekka kirjoitti:

Usein juuri menetyksen kokeneena ihminen on herkimmillään.

Mökkinaapurinaisella, n.80v. on aina ollut pakkomielle minun ja puolisoni mökilletulosta.

Ilmoitin hänelle puhelimitse äitini kuolemasta, jotta hän olisi kyselemättä mökilletuloistani, ja siten minun ei tarvitsisi pahoittaa niistä mieltäni, että joku kyselee tietämättä menetyksestäni.

Ilmoitin suru-uutisen. Tyhmänä luulin, että tämä puolitoista vuosikymmentä tuntemani ihminen juttelisi kanssani hetken, rauhoittelisi ja kuuntelisi minua. Esittäisi surunvalittelunsa etc..

Hän kyseli, että olenko jo ilmoittanut miniälleen ja pojalleen asiasta. Mistä olisin voinut tietää heidän keskinäisen nokkimisjärjestyksen siitä, kenelle pitää ensin ilmoittaa?

Yritin kertoa tapauksesta, niin nainen kysyi puhuen päälleni, että KOSKA TE TULETTE MÖKILLE.? Vastasin ihan ystävällisesti, että minullahan alkaa nyt tämä kuolinpesän selvittäminen. Lausetta en ehtinyt lopettaa, kun hän alkoi huutamaan oikein perseestä asti. "Mie en nyt jaksa tällaisia puheluja...LOPPU OLI IHAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ HULLUNMOLOTUSTA, MISTÄ EI SAANUT YHTÄÄN MITÄÄN SELVÄÄ."

Odotin, koska hän soittelisi minulle. Minulle soittamisen sijaan hän soitti minun ex puolisolleni valehdellen, ettei ole saanut minuun yhteyttä ja oli muun muassa kutsunut hänet minun mökilleni, hyvin tietäen meidän eronneen. Puhui hänelle kysellen äitini hautajaisista ja tilanne välillämme oli se, että oli tosi vähästä kiinni, ettei ex-miesystävä kuullut mökkinaapurilta äitini kuolemasta.😢

No saatuaan tietää hautajaisten ajankohdan hän ilmoitti sen pojalleen ja äitiäni ei ollut vielä maan poveen laskettu kun tämä poika laittoi minulle tekstiviestin, että olenko vielä tämän kesän puolella tulossa mökille? hän terästi viestiä vielä sillä, että kirjoitti että täällä kasvaa kaikenlaista ja tuo puukin on kaatunut.

Väänsin hänelle rautalangasta, mitä kaikkea tekemistä on läheisen kuoleman jälkeen.

Tämä mökki naapurin poika, tämä jumalan hylkäämä, äitinsä tahdissa räkyttävä sekarotuinen rakkikoira, soitti minua syvästi loukanneelle ex-puolisolleni, ja kertoi, että heistä kukaan ei tykkää minun jutuistani. Nämä henkilöt jotka eivät tykkää olivat siis tämä äiti, hänen rakkikoira poikansa ja sen vasta naitu vanha muijansa.

Loppukaneettiksi totean, että kyllä on vanhusten huolto nimenomaan mielenterveyden huolto, mennyt maassamme todella surkeaksi. Jos pojan pitää yrittää väkisin ulkoistaa jonkun vanhan äitinsä mielenterveysongelman hoito.

Tämä kuitenkin herättää kysymyksiä. Onko niin, että poika pelkkää äitinsä kajahtavan lopullisesti, ja joutuvan laitoshoitoon? Kaikkihan me tiedämme että laitos ottaa kaikki rahat ja omaisuudet maksuksi tuosta hoidosta Sinne menisi sitten kaikki pojan perintö rahat kuin monokin kitaan.

Olenko hyväksikäytetty?

Sinunkin kannattaisi vähän miettiä sanomisiasi. Että mitä kaikkea sille mökkinaapurille tai hänen pojalleen hölötät. Jos soittaa ja kysyy mökilletulostasi, niin sanot "en tiedä, eikä se muutenkaan teille kuulu", ja sitten luuri kiinni.

Paha panna luuria korvaan kun se pistää tekstarilla.

Salakuvaa ja jakaa someen törkeän jutun kera.