Alan olemaan todella loppu. Kirjaimellisesti

Mieheni on alkoholisti. Juo jokapäivä keskimäärin n. 16 tölkkiä olutta. Tätä jatkunut jokunen 5 vuotta, minä tulin kuvioihin parisen vuotta sitten. Mieheni on erittäin agressiivinen juodessaan, on muutaman kerran jopa lyönytkin mua (edellisestä kuitenkin aikaa jo yli 3 kk) mutta selvinpäin todella ihana ja kultanen ihminen. En ole nähnyt selvää avomiestäni yli vuoteen. En vain voi ymmärtää miksi pitää juoda joka päivä koko ajan, eikä voi edes yrittää vähentää. Olen ollut mielestäni aina reilu, yrittänyt lopettaa riidat aina kauniisti ja haen joka aamu 9 kaupasta hänelle yli 10 kaljaa. Lupaa juoda vain 10, myöhemmin pyytää hakemaan lisää kaljaa. Jos en hae mies kävelee kuitenkin itse kauppaan (kauppaan vain 15min matka) ja ostaa kaljansa ja vittuilee mulle lopun päivän kun en hakenut hänen päivittäistarpeitaan. Tupakkaa polttaa myös reilusti pari isoa askia päivässä jonka takia hänellä on myös keuhkosyöpä. Lekurikin jo varotteli että nyt olis pakko alkaan pistää stoppia juomiselle, koska arvot olivat kaikinpuolin huonot. Ei voi ottaa kuuleviin korviin... Miten saan hänet tajuamaan että jos hän menehtyy jo tämän ikäisenä (mieheni 46v) mitä surua ja murheita se aiheuttaa minuun, lapsiinsa sekä muille ystäville/läheisille... En kertakaikkiaan enään tiedä mitä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni tovin enkä pysty lähtemään, olen yrittänyt jo monesti. Uskon että ihminen rakastuu vain kerran pari elämässään, ja haluan pitää tämän kasassa kaikin mahdollisin tavoin vaikka se vaikeaa onkin... Onko kenelläkään muulla samallainen tilanne, kuuntelen mielelläni.