Lue keskustelun säännöt.
Alan olemaan todella loppu. Kirjaimellisesti
10.09.2014 |
Mieheni on alkoholisti. Juo jokapäivä keskimäärin n. 16 tölkkiä olutta. Tätä jatkunut jokunen 5 vuotta, minä tulin kuvioihin parisen vuotta sitten. Mieheni on erittäin agressiivinen juodessaan, on muutaman kerran jopa lyönytkin mua (edellisestä kuitenkin aikaa jo yli 3 kk) mutta selvinpäin todella ihana ja kultanen ihminen. En ole nähnyt selvää avomiestäni yli vuoteen. En vain voi ymmärtää miksi pitää juoda joka päivä koko ajan, eikä voi edes yrittää vähentää. Olen ollut mielestäni aina reilu, yrittänyt lopettaa riidat aina kauniisti ja haen joka aamu 9 kaupasta hänelle yli 10 kaljaa. Lupaa juoda vain 10, myöhemmin pyytää hakemaan lisää kaljaa. Jos en hae mies kävelee kuitenkin itse kauppaan (kauppaan vain 15min matka) ja ostaa kaljansa ja vittuilee mulle lopun päivän kun en hakenut hänen päivittäistarpeitaan. Tupakkaa polttaa myös reilusti pari isoa askia päivässä jonka takia hänellä on myös keuhkosyöpä. Lekurikin jo varotteli että nyt olis pakko alkaan pistää stoppia juomiselle, koska arvot olivat kaikinpuolin huonot. Ei voi ottaa kuuleviin korviin... Miten saan hänet tajuamaan että jos hän menehtyy jo tämän ikäisenä (mieheni 46v) mitä surua ja murheita se aiheuttaa minuun, lapsiinsa sekä muille ystäville/läheisille... En kertakaikkiaan enään tiedä mitä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni tovin enkä pysty lähtemään, olen yrittänyt jo monesti. Uskon että ihminen rakastuu vain kerran pari elämässään, ja haluan pitää tämän kasassa kaikin mahdollisin tavoin vaikka se vaikeaa onkin... Onko kenelläkään muulla samallainen tilanne, kuuntelen mielelläni.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:41"]
Enkä siis sano että mieheni juo huvikseen, hänellä ollut todella rankka elämä yksi lapsi kuollut ja 2 avioeroa aikasemmin, menettänyt työt sairautensa takia ym..
[/quote]
Kukaan ei varmaan kuitenkaan pakota miestäsi juomaan? Juominen on täysin hänen oma valintansa.
Lapsen kuolema on rankka juttu kenelle tahansa ja jättää varmasti jälkensä. Se ei kuitenkaan millään tavalla pakota ketään juomaan, ja surujen ja ongelmien hoitaminen alkoholilla on aina huono valinta. Et tarkemmin avaa miehen kahta avioeroa ja työn menetystä sairauden vuoksi; oliko näissä tapauksissa jo alkoholilla ja parisuhteissa myös väkivaltaisuudella osuutensa asiaan? Jos oli, ne ovat olleet miehen omaa aikaansaannosta eikä häntä tarvitse sääliä tapahtuneen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:41"]
Enkä siis sano että mieheni juo huvikseen, hänellä ollut todella rankka elämä yksi lapsi kuollut ja 2 avioeroa aikasemmin, menettänyt työt sairautensa takia ym..
[/quote]
Kukaan ei varmaan kuitenkaan pakota miestäsi juomaan? Juominen on täysin hänen oma valintansa.
Lapsen kuolema on rankka juttu kenelle tahansa ja jättää varmasti jälkensä. Se ei kuitenkaan millään tavalla pakota ketään juomaan, ja surujen ja ongelmien hoitaminen alkoholilla on aina huono valinta. Et tarkemmin avaa miehen kahta avioeroa ja työn menetystä sairauden vuoksi; oliko näissä tapauksissa jo alkoholilla ja parisuhteissa myös väkivaltaisuudella osuutensa asiaan? Jos oli, ne ovat olleet miehen omaa aikaansaannosta eikä häntä tarvitse sääliä tapahtuneen vuoksi.
[/quote]
Ensimmäinen lähti pomonsa matkaan, ja toinen rupesi käyttämään huumeita. Väittää että ei ole ikinä lyönyt muita kun minua (en kyllä tiedä uskonko) ei oo muakaan kun muutaman kerran vaan huitassu ja ne riidat oli ehkä lähtösin musta... Työt on menettänyt epilepsian takia, katsovat että on työkyvytön.
^ainiin ja unohdin aivoverenvuodot, joista selvisi kuitenkin. Sillonkin jo lekuri varotti juomisen suhteen... Silloin näinkin hänet selvinpäin jopa 3 kk putkeen. Tosta tosin jo monta vuotta aikaa eikä silloin vielä oltu suhteessa.
Hah, no täältä ei paljoa myötätuntoa heru. Itse olet soppasi keittänyt. Tiedät itsekin mitä tehdä, mutta taidat vain nauttia kurjuudessa vellomisesta.
T. Alkoholisti-isän tytär, kännissä väkivaltaisen miehen ensimmäisestä lyönnistä jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:05"]
Hah, no täältä ei paljoa myötätuntoa heru. Itse olet soppasi keittänyt. Tiedät itsekin mitä tehdä, mutta taidat vain nauttia kurjuudessa vellomisesta. T. Alkoholisti-isän tytär, kännissä väkivaltaisen miehen ensimmäisestä lyönnistä jättänyt.
[/quote]
Olet vahva nainen kun lähdit heti ensimmäisellä kerralla. Ap
P.S. En todellakaan nauti tästä kurjuudessa vellomisesta. Jos nauttisin tuskin olisin tehnyt tätä keskustelua ikinä. ENSIMMÄISTÄ KERTAA 2 vuoteen pyysin apua, täältä. Ilmeisesti valitsin väärän sivuston kun suurinosa täällä vaan kehottaa lähtemään.. Lähinnä pyysin jakamaan samassa tilanteessa olleiden kertomuksia ja siitä saivatko he miehensä juomista koskaan aisoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:41"]
Enkä siis sano että mieheni juo huvikseen, hänellä ollut todella rankka elämä yksi lapsi kuollut ja 2 avioeroa aikasemmin, menettänyt työt sairautensa takia ym..
[/quote]
Kukaan ei varmaan kuitenkaan pakota miestäsi juomaan? Juominen on täysin hänen oma valintansa.
Lapsen kuolema on rankka juttu kenelle tahansa ja jättää varmasti jälkensä. Se ei kuitenkaan millään tavalla pakota ketään juomaan, ja surujen ja ongelmien hoitaminen alkoholilla on aina huono valinta. Et tarkemmin avaa miehen kahta avioeroa ja työn menetystä sairauden vuoksi; oliko näissä tapauksissa jo alkoholilla ja parisuhteissa myös väkivaltaisuudella osuutensa asiaan? Jos oli, ne ovat olleet miehen omaa aikaansaannosta eikä häntä tarvitse sääliä tapahtuneen vuoksi.
[/quote]
Ensimmäinen lähti pomonsa matkaan, ja toinen rupesi käyttämään huumeita. Väittää että ei ole ikinä lyönyt muita kun minua (en kyllä tiedä uskonko) ei oo muakaan kun muutaman kerran vaan huitassu ja ne riidat oli ehkä lähtösin musta... Työt on menettänyt epilepsian takia, katsovat että on työkyvytön.
[/quote]
Tiedäthän, ettei kenelläkään ole oikeutta lyödä toista, ei vaikka se toinen olisikin aloittanut riidan tai ollut miten ärsyttävä tahansa? Väkivaltaisuus on oma valinta, josta ei voi syyttää toisia. Ihan samoin kuin juominenkin. Noista valinnoista ei voi myöskään syyttää kovaa elämää tai epäreilua kohtaloa.
Älä oikeuta hänen alkoholismiaan tai väkivaltaisuuttaan sillä että hänellä on ollut raskasta. Aika monelle ihmiselle on tapahtunut elämässä pahoja asioita joko omien valintojen seurauksena tai ilman omaa syytä kohtalon oikkuna. Useimmista ei siltikään tule väkivaltaisia alkoholisteja. Se, että miehestäsi tuli, ei tee hänestä herkkää ja avutonta kohtalon uhria, jota pitää sääliä ja ymmärtää ja jolle on annettava kaikki anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:10"]
P.S. En todellakaan nauti tästä kurjuudessa vellomisesta. Jos nauttisin tuskin olisin tehnyt tätä keskustelua ikinä. ENSIMMÄISTÄ KERTAA 2 vuoteen pyysin apua, täältä. Ilmeisesti valitsin väärän sivuston kun suurinosa täällä vaan kehottaa lähtemään.. Lähinnä pyysin jakamaan samassa tilanteessa olleiden kertomuksia ja siitä saivatko he miehensä juomista koskaan aisoihin.
[/quote].
Sinuna ottaisin yhteyttä AA-kerhoon. Heillä on omat ryhmänsä alkoholistien omaisille. Sieltä saisit vertaistukea ja myös tukea ja tietoa siitä, miten parhaiten autat miestäsi.
Nettipalstalla on vaikea uskoa tuntemattomia ihmisiä ja heidän motiivejaan, kun he sanovat ettet voi parantaa miestäsi. Vain hän itse voi parantaa itsensä. Sinä voit pelastaa itsesi, mutta et miestäsi rakkaudellasi. Ainoa asia minkä voit hänen vuokseen tehdä, on ilmaista sanoin ja teoin, ettet hyväksy hänen juomistaan ja käytöstään. Tätä et valitettavasti oikein voi tehdä muuten kuin lähtemällä. Jos hyvin käy, mies herää ja alkaa etsiä apua itselleen. Jos huonosti käy, miehen rakkaus viinaan on vahvempi kuin hänen rakkautensa sinuun. Silloin hän uppoaa, niin kuin olisi tehnyt joka tapauksessa. Mutta ainakaan hän ei vedä sinua mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:10"]
P.S. En todellakaan nauti tästä kurjuudessa vellomisesta. Jos nauttisin tuskin olisin tehnyt tätä keskustelua ikinä. ENSIMMÄISTÄ KERTAA 2 vuoteen pyysin apua, täältä. Ilmeisesti valitsin väärän sivuston kun suurinosa täällä vaan kehottaa lähtemään.. Lähinnä pyysin jakamaan samassa tilanteessa olleiden kertomuksia ja siitä saivatko he miehensä juomista koskaan aisoihin.
[/quote].
Sinuna ottaisin yhteyttä AA-kerhoon. Heillä on omat ryhmänsä alkoholistien omaisille. Sieltä saisit vertaistukea ja myös tukea ja tietoa siitä, miten parhaiten autat miestäsi.
Nettipalstalla on vaikea uskoa tuntemattomia ihmisiä ja heidän motiivejaan, kun he sanovat ettet voi parantaa miestäsi. Vain hän itse voi parantaa itsensä. Sinä voit pelastaa itsesi, mutta et miestäsi rakkaudellasi. Ainoa asia minkä voit hänen vuokseen tehdä, on ilmaista sanoin ja teoin, ettet hyväksy hänen juomistaan ja käytöstään. Tätä et valitettavasti oikein voi tehdä muuten kuin lähtemällä. Jos hyvin käy, mies herää ja alkaa etsiä apua itselleen. Jos huonosti käy, miehen rakkaus viinaan on vahvempi kuin hänen rakkautensa sinuun. Silloin hän uppoaa, niin kuin olisi tehnyt joka tapauksessa. Mutta ainakaan hän ei vedä sinua mukanaan.
[/quote]
Kiitos teille, lähetätte asiallisia viestejä. En tiennyt että AA-kerhoonkin voi soittaa omaiset ja pyytää apua. Olen yksinkertaisesti liian heikko lähtemään. Pelkään yksinoloa ja rakastan miestäni liikaa kaikista huolimatta... Mutta pakko yrittää tehdä vielä jotain kun ei ole liian myöhäistä... Annan itselleni vielä kuukauden aikaa. Jos juominen jatkuu, sitten pakkaan tavarani ja lähden. Voi kuinka monta kertaa oon sen uhannut tehdäkin, ja koskaan en ole ollut niin vahva että pääsen mihinkään... Olenko todella ainoa, idiootein nainen, joka kestää kaiken... Eikö kenelläkään muulla ole ollut vastaavaa...?
Ex-mieheni oli tuurijuoppo. Selvät ajat oli ihania, mutta aina oli pelko juomaputkesta takaraivossa. Loppujen lopuksi erottiin, vaikka se tuntui mahdottomalta. En olisi millään halunut luopua siitä ihanasta romanttisesta herkästä taiteilijasta. Ero oli tuskaa, mutta ihana helpotus valtasi mieleni. Ihan kuin olisin päässyt vankilasta ja pystyin hengittämään. Joitakin aisoita on vieläkin ikävä, mutta jälkeenpäin sitä huomasi kuinka toivossa oli paha elää. Eli sitä epätoivoisena uskoi että selvä ihana elämä koittaa joskus. Miehellä on uusi nainen joka elää samanlaisessa odotuksessa kuin minä. Itselläni on uusi suhde ja lapsi tästä suhteesta. Oma elämäni nytkähti eteenpäin sen tuskallisen eron jälkeen. Mies on samassa jamassa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kiitos viestistäsi. Voin kuvitella miten vaikeeta ero oli. Olet vahva nainen myös kun tajusit lähteä... Viestisi sai kyyneleet silmiini. Tiedän että lähteminen olisi siinä mielessä oikea päätös joka ehkä pysäyttäisi hetkeksi miehenikin. Itse en juo juurikaan alkoholia koska nään mitä se todella tekee ihmiselle... Rukoilen joka ilta 10 minuuttia kyyneleet silmissä että voimmeko enään ikinä viettää elämää jolloin hänkin oli selvinpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun uskallan näin "julkisesti" kertoa myös muille. En enään kestä yksin.
Taitaa olla röllimetsän tarinoita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:58"]
Taitaa olla röllimetsän tarinoita...
[/quote]
Haluutko vaihtaa elämääni vuorokaudeksi? Tervetuloa vaan, sitten ehkä tajuat. Luuletko että en mielummin toivoisi että mun elämä olisi vaikka sitten röllimetsän tarinoita, oon vaikka sit vittu Maahis-Keiju.
Mutta samaa elämää en kuitenkaan toivo kenellekkään, en sinulle. En edes pahimmille vihamiehilleni.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:32"]
Olen menettänyt lähiomaisen viinan takia, voin sanoa että pelasta itsesi. Miehesi saanut ikävän diagnoosin ja sekään ei ilmeisesti juomista ole hidastanut. Avaimet on miehen kädessä. Et todellakaan auta häntä kantamalla kaljaa tms. Kyllä hän hommaa ihan itse juomansa. Ainoa mitä voit tehdä on rukoilla, että ihme tapahtuisi ja hän ymmärtäisi hakeutua hoitoon. Saat täydet sympatiat kun olet jaksanut, mutta muista etttei tämä ole sinun taistelusi. Miehesi rakkaus on kuningas alkoholi.
[/quote]
Kiitos kaikille mukavien viestien kirjoittaneille... Olen tullut jopa uskoon mieheni juomisen takia. Olen rukoillut joka päivä puolenvuoden välein että ihme tapahtuisi, mieheni lopettaisi juomisen ja tulisi kuntoon... Mutta ei ole Jumala vielä sallinut sitä meille... Alan olemaan todella toivoton mutta en voi jättää häntä yksin, se olisi liian julmaa, olen liian tunteellinen ihminen.
[/quote]
valitettavasti rukoilu ei auta. Miehesi tilanteeseen vasta kun huomaa sinun kohta lähtevän. Nyt hän ei usko sinunlähtevän, joten hän jatkaa samaan malliin.
kun lähdet niin kuulostaa siltä, että miehesi on jo täysin alkoholille antautunut. Sen perusteella mitä olen tutuissa nähnyt, vain nopea ja karu, yhtäkkinen lähtö, onnistuu. Muuten alkoholisti taivuttelee, uhkailee, kiristää sinut jäämään.
Kumpaa suojelet ikävyyksiltä perhettäsi vai miestäsi? Sinua ja lapsiasi, vai alkoholistia? On tervettä ajattelua huolehtia omasta ja lasten hyvin voinnista. Miehesi on aikuinen, hänen tulee sitten huolehtia itsestään sen jälkeen juuri sen verran kuin haluaa, jos haluaa.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:41"]
Enkä siis sano että mieheni juo huvikseen, hänellä ollut todella rankka elämä yksi lapsi kuollut ja 2 avioeroa aikasemmin, menettänyt työt sairautensa takia ym..
[/quote]
juominen on huvittelua. Sillä huvitetaan omaa mieltä. Mutta alkoholi on katala aina. Sitä tarvitsee joka kerta hieman enemmän, kuten joitakin lääkkeitäkin. Teho heikkenee, mutta sivuvaikutukset pahenevat.
traumaattisia asioita tulee käsitellä puhumalla ja terapiassa. Vaikka AA kerhossa. Stressiä voi hoitaa liikunnalla, luonnossa liikkumalla, vapaaehtoistyöllä jne.
tilanteesi on kyllä vaikea. Todella vaikea. Ja kuulostat olevannhyvin väsynyt. Olet ehkä uhrautunut paljon. Hae apua, kun teillä on lapsiakin.
olen itse mielenterveyspotilaan omaishoitaja. Olen saanut paljon apua Omaiset mielenterveystyön tukena ry:ltä. Osaavat asiansa. Todellakin. Toki asia on vaikea ja helppoa ratkaisua ei ole. Mutta tilannetta saa paremmaksi askel kerrallaan. Ja paras askel on alkaa elämään omaa elämää, ilman alkoholia ja ilmeisesti sitten ilman miestäsi. Surullista, toki, mutta se vasta surullista onkin että näivetyt hänen rinnallaan lopun ikäsi...
Mene AA kerhon omaispuolelle. Teet uskomattoman palveluksen itsellesi, ja lapsillesi, ja etenkin miehellesi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:10"]
saivatko he miehensä juomista koskaan aisoihin.
[/quote]
Kaikella ystävyydellä, tässä kohtaa olet täysin hukassa. SINÄ et voi saada miehesi juomista koskaan aisoihin. Vain hän itse voi.
Älä kuluta energiaasi miettimällä enää kertaakaan, mitä SINÄ voisit vielä tehdä toisin. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä sinä teet tai sanot tai et tee tai et sano. Annat tilaisuuksia tai et anna, teet sopimuksia taikka et, kannat kaljaa taikka et kanna. Millään ei ole väliä, koska tämä asia ei ole sinun vallassasi vaikka alkoholisti mieluusti sinulle niin uskotteleekin.
Ainoa asia, josta sinä voit päättää ja määrätä on se, millaisen elämän itse haluat. Jos haluat tuhota itsesi ja upota miehen mukana, sekin on oma valintasi. Muistathan vain, että miestä sinä et voi auttaa hukkumalla hänen kanssaan. Yhden elämän sijaan tuhoutuu kaksi. Ketä se hyödyttää?
Kukaan ei voi auttaa, ellei alkoholisti itse halua lopettaa juomista. Sad but true.