Tuskastuttaa olla nuori aikuinen -- kannustusta?

Olen nuori aikuinen, jolla tuskastuttaa elää keskeneräistä elämää keskeneräisellä mielellä. Kaikki on vielä ihan auki, ihmissuhteet jatkuvaa säätöä ja koen, että omassa persoonassa on todella paljon työstettävää. En ole koskaan ollut rakastunut, oma urasuuntautuminen on kysymysmerkki. Tuskastuttaa olla näin epävarma, koska tiedän että vanhempana ihmettelee omaa arkuuttaan ja miettii, että turhaan stressasi asioista ja olisi vaan antanut palaa. Tuntuu, että haluaisin olla jo kolmikymppinen niin elämä voisi olla vähän helpompaa.

Olisiko teillä mitään kannustavia sanoja tai anekdootteja omasta nuoruudesta? Kai tämä muuttuu tästä paremmaksi?