Mulla on käsittämättömän ihana elämä
Mulla on KAKSOSET mahassa. Ja sit me ollaan just muutettu vanhaan ihanaan hirsitaloon, joka on aivan terve ja puuntuoksuinen ja meillä on koira, ja meille tulee KUTTUKILEJÄ ja VAUVAT ja sit mulla on TYÖ josta saa TARPEEKSI FYRKKAA, mutta mulla on silti LYHYET TYÖPÄIVÄT ja LOISTAVAT TYÖKAVERIT. Mä joka päivä vaan ihmettelen, että MITEN MÄ VOIN OLLA NÄIN ONNELLINEN!
Kommentit (31)
Mihin sitä miestä tarvitsee? Lapsille isä ja itselle elämänkumppani? Ihmeellinen miesviha kukoistaa nykyään kaikkialla. Mies kelpaa siittäjäksi ja ei miksikään muuksi.
Ihanaa, että oot onnellinen! :)
Minäkin olen! Mulla unelmien opiskelupaikka ja suunta haavealalle, ihanat ystävät ja kaikki muutenkin elämässä loistavasti! :)
Me olis voinu olla vaikka sun äitis ja isäs. Mites, onko sun elämä nyt ihanaa vai ootteko kauhuissanne? Ei jotenkin mene nyt läpi, että yli kolmekymppinen kirjoittaa ja puhuu tohon tyyliin.
Sithän ne vuohet vasta hoitamista tartteekin, kun ovat kasvaneet isommiksi ja vaativimmiksi. Siivota pitää kahta kauheammin, olla sorkkia leikkaamassa ja turkkia huoltamassa, ja syövätki ku mitkä! Pikkukilit on vielä helppoja! Tiedätkö sä edes vuohista mitään, kun sanoit, että onneksi kilit on jo isompia, kun vauvat syntyy? Ei vuohet ole, kuten ihmiset, vauvana vaikeita ja isompana helppoja. Menee just toisin päin.
Terkut ihqusta Porvoosta, mäkin oon täällä koko aika niin ONNELLINEN et ihan sattuu, voi aah!
On mulla ollut vuohi ennenkin. Ei ne mun mielestä ole sen vaikeampia isompina. Huomiota ne kyl kaipaa aina, se on ihan totta. Seurankipeitä pirulaisia. ...ja nyt meen nukkumaan. Pim pom. ap
odotin otsikon perusteella ap:lle paljon alapeukkuja, monesti toisten onni ja ilonaiheet tyrmätään. Oli ihanaa lukea onnestasi ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin sulla! Onnea ja siunausta raskausajalle ja sen jälkeenkin :)
Täällä toinen kolmekymppinen, ja haluan vaan todeta kirjoittajan tyylistä, että voisin itse kirjoittaa samalla tavalla. Usein kirjoitan kirjakieltä, mutta puhun aika samalla tavalla, kuin ap, ja joskus epävirallisissa yhteyksissä kirjoitankin. En oikein tajua, et jos on aikuinen, pitäis kirjottaa jotenkin tosikkomaisesti.
Provoista puheenollen en oikein jaksa nimettömällä palstalla provosoitua, että jätetään nyt nää ilkeät kommentit omaan arvoonsa. Lasten isästä voin mainita että hän on ihan mukana kyllä kuvioissa ja kyl kans kauhuissaan. (Olin täältä poiskin välissä kun syötiin ja katottiin TV-sarjaa tuossa yhdessä... ja ripustettiin pyykit :P ) ja tietysti ihana, mut jotenki ajattelin että se oli itsestään selvää kun sanoin "me" jo ihan alussa monta kertaa. Ja oon yli 30.
Mut hei yksinkertaiset on onnellisia, numero 18. Kirjoita itse jotain mikä ei satu sun aivoihin, tai lue vaik jotain muuta kuin tätä palstaa. Lukeminen kannattaa aina. ap