Hittimittari ja nostalgia
Olen katsonut pari kertaa nyt teeveestä tulevia vanhoja hittimittareita nostalgiamielessä. Olen tajunnut, etten välitä nostalgiasta. Ennen luulin olevani monella tapaa nostalginen, nyta tajuan, että aika kultaa muistot; asiat eivät olleet ennen paremmin eikä ollut kivempaa. Jotkut hittimittarin videot jopa ahdistaa kun muistan ne lapsuudesta.
Onko muita, joilla muistot menneisyydestä tappavat nostalgian?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi noin, kun näin vhs-videoita teiniajaltani. Olin ajatellut, että aika kultaa muistot, mutta ennemmin tuli tunne, että en kaipaa niitä aikoja, tai sitä asuntoa, jossa asuimme. Se oli yllätys minulle. Olin aina ajatellut, että on ihanaa sitten fiilistellä niitä vanhoja aikoja.
Noista vanhoista ohjelmista, kuten Hittimittari, taas tykkään.
Minä taas aina olen muistellut asuneeni tyylikkäästi sisustetussa asunnossa, josta tulikin kavereilta 80-luvulla paljon kehuja kun äitini harrasti sisustusta, mutta jälkikäteen kuvia katsellessa... voi helevata mikä sisustus! Aivan hirveä ja tyylitön. Eikä kyse ole siitä, ettenkö pitäisi oikeasti tyylikkäästä kasarisisustuksesta, meillä vaan ei ollut sellaista., vaan jälkikäteen huomattuna aika karua...
Minun mielestä ne vanhimmat hittimittarit ovat parhaita. Niissä on jotenkin musavideoissa enemmän tyyliä ja yritystä, ja aika ison budjetin toteutustakin. Loppukasarin videot samoin kuin suomalaisten bändien studiossa tehdyt videot Hittimittariin eivät ole niin kiinnostavia. Alueraadit on aina hauskoja, on sieltä joku tutun tuttukin tullut bongattua.
Olisi hauska jos edellinen kuvailisi äitinsä hirveää sisustusta :D
Minulle kävi noin, kun näin vhs-videoita teiniajaltani. Olin ajatellut, että aika kultaa muistot, mutta ennemmin tuli tunne, että en kaipaa niitä aikoja, tai sitä asuntoa, jossa asuimme. Se oli yllätys minulle. Olin aina ajatellut, että on ihanaa sitten fiilistellä niitä vanhoja aikoja.
Noista vanhoista ohjelmista, kuten Hittimittari, taas tykkään.