Yläasteen aloitus ja fiilikset

Kokemuksia kaipaan, onko muiden seiskoilla ollut ahdistusta ekojen kouluviikkojen aikana ja miten tukea nuorta muuten kuin olemalla läsnä ja kuuntelemalla? Kokemukset uudesta koulusta on nyt jo pelkästään negatiivisia, edes juttukaveria ei ole vaan luokan porukka sulkee ulkopuolelle. Isoin osa ottaa roolia ns.koviksena, luokka on tosi rauhaton ja haukkumista (mm.huorittelua!) jo on. Eihän tällaista tarvitse sietää?! Tyttö on vähän introvertti, ei hakeudu porukan keskipisteeksi. Hyviä ystäviä onneksi löytyy oman koulun ulkopuolelta ja harrastuksesta. Ahdistus on vaan käsinkosketeltavaa kun joka päivä on jotain uutta ikävää kokemusta koulusta.
Nuori ei halua, että asiaan puututaan, sillä pelkää että homma eskaloituu niin että joutuu silmätikuksi. En mä kyllä pysty tätä vierestäkään seuraamaan. Onko vastaavia kokemuksia joissa alun viikkojen ongelmat on ratkenneet ilman, että asiaan puututaan ja onko vaan niin että tuota rauhattomuutta, nälvimistä ja pientä kiusantekoa on siedettävä koko yläasteen ajan. Sitä en nimittäin itse aio hyväksyä vaikka koulu ei tähän reagoisi.