Ajattelenko liian hotisti?

Olen 35+. Yksi tyttö  25v mietiskeli, miksi ei kelpaa sinkkuna kellekään. Minulla hieman erilainen ongelma:

Olen aina kelvannut ja poikaystävät ovat olleet ihania, fiksuja, lahjakkaita miehiä. Paitsi yksi tosi Scandinavian Hunk, ei uraa.

Oon ollu aina pitkä ja viikinkimallinen, en siro

a. ujo, mutta eläväinen ja iloinen b.miehet ovat saaneet hoitaa metsästyksen c. muutama todellinen pelimies, mutta hyvissä väleissä ollaan d. minut on hurmattu, on lähetelty ruusuja, vannottu rakkautta todella hienoilla tavoilla ja viety ulkomaanmatkoille, rakastuttu ensisilmäyksellä. Elämäni on ollut oikeastaan todella hyvä miesten suhteen!

Niin, mutta nyt kun oon viettänyt jonkun aikaa ilman miestä avioeroni jälkeen, pyörii mielessäni ****. Deiteille minua veisi vain kädestäpitelijät, jotka kyllä soittelevat vuodenkin jälkeen perään. Muuten ois ollut ihan potentiaaleja, mutta ystäviksi on jäänyt kun ei oo tullut ilotulitteista fiilistä siitä kädestä pitämisestä. 

Minä haluan toimintaa! Nuorena en ikinä ajatellut hyppääväni nopeasti asiaan, nykyisin en jaksa enää mitään filosofointeja vaan hot dates asap.

terveisin peruskiltti, mutta kuum/a/(oittunut)