Vaihdevuosien henkiset vaikutukset
Fyysisistä puhutaan nykyään paljon, mutta miten tunne-elämä ja ajatukset muuttuvat?
Olen esivaihdevuosissa, huomaan että minulla on vähemmän tarvetta miellyttää muita ja elän niin kuin haluan. Mietinkin, että aloin kiltteillä kun murrosiän muutokset alkoivat. Onko miellyttämisen tarve siis jotenkin sidoksissa hormonitoimintaan? Halutaan turvata jälkikasvulle yhteisö?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tuohon, että ei enää viitsi miellyttää muita, vaikuttaa minusta enemmän keski-iän mukana tuoma vaurastuminen ja vakiintuneet ihmissuhteet.
No mulla ei ole kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hot wavekset 😂
Mun suuhun paremmin sopivammat kuin jotkut kuumat aallot😆
Hottikset :D
Lakkasin vihdoin miellyttämästä miehiä kun en enää halua heiltä mitään.
Mulla on himot vieneet koko aikuisiän. Siis elämä on ollut pelkkää panemista. Odotan innolla että vaihdevuodet alkaa ja pääsen tästä kiimasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on himot vieneet koko aikuisiän. Siis elämä on ollut pelkkää panemista. Odotan innolla että vaihdevuodet alkaa ja pääsen tästä kiimasta eroon.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei kiima kaikilla vaihdevuosiin lopu.
Nimim. Jatkuu vaan
Nyt on vaihdevuodet, mutta ei ole mitään vaikutusta henkisesti tai fyysisesti yleensä.
Menkat jäivät vain pois.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on himot vieneet koko aikuisiän. Siis elämä on ollut pelkkää panemista. Odotan innolla että vaihdevuodet alkaa ja pääsen tästä kiimasta eroon.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei kiima kaikilla vaihdevuosiin lopu.
Nimim. Jatkuu vaan
Ja kosteus on ainakin mulla säilynyt. Ihana naipotella, kun ei tarvitse välittää raskauden pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehilläkin ole vaihevuodet?
On, mutta niitä kutsutaan hienovaraisesti "viidenkympin villitykseksi".
Andropaussiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on himot vieneet koko aikuisiän. Siis elämä on ollut pelkkää panemista. Odotan innolla että vaihdevuodet alkaa ja pääsen tästä kiimasta eroon.
Hommasin nuoremman seksikumppanin tähän lisääntyvään kiimaan vaan. Mulla heräsi seksihalut totaalisesti 46-vuoden iässä eikä loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on himot vieneet koko aikuisiän. Siis elämä on ollut pelkkää panemista. Odotan innolla että vaihdevuodet alkaa ja pääsen tästä kiimasta eroon.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei kiima kaikilla vaihdevuosiin lopu.
Nimim. Jatkuu vaan
Ratkaisin asian ottamalla ikäiseni puolison lisäksi 15 v nuoremman rakastajan.
En minä näe tätä asiaa vaihdevuosiin liittyvänä, vaan sen kautta että ihmisen tultua tiettyyn ikään hän oppii asioita. Esim. sellaisia
- me kaikki kuollaan
- asioilla ei ole niin väliä
- erityisesti sillä mitä muut ajattelevat
- ei haittaa vaikka muut ovat eri mieltä, ei jaksa vetää pulttia
Ihmisestä tulee siis viisas. Paitsi joistain tulee vain äkäisiä, luulen et tähän vaikuttaa se edeltävä elämä ja jos on jotenkin elänyt "muun elämää" kuin omaansa, tehnyt päätöksiä joita ei ole oikeasti halunnut tehdä.
Sopivasti itsekäs on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehilläkin ole vaihevuodet?
On, mutta niitä kutsutaan hienovaraisesti "viidenkympin villitykseksi".
Andropaussiksi.
Andropaussiksi suoraan, viidenkympin villitykseksi hienovaraisesti. Yksikään mies ei suostu myöntämään andropaussia, mutta moni vitsailee ihan huoletta viidenkympin villityksestä työntäessään uutta matkapyöräänsä autotallia kohti.
Mulla ei ole mitään vaikutusta ainakaan toistaiseksi. Elämä jatkuu kuten ennenkin.
Jungilaisen psykologian mukaan alle 40-v. suuntautuu ulkoiseen maailmaan, yli 40-v. sisäiseen.
Onko henkinen vaikutus, että en halua elämässä enää mitään?
Ei niin, että "olen jo saanut kaiken". Ei ole perhettä, taloa eikä uraa. Ehkä olen vain lopullisesti tajunnut, etten saakaan noita koskaan. Nuorempana vielä kuvittelin erilaisia vaihtoehtoja, miten elämä menisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko henkinen vaikutus, että en halua elämässä enää mitään?
Ei niin, että "olen jo saanut kaiken". Ei ole perhettä, taloa eikä uraa. Ehkä olen vain lopullisesti tajunnut, etten saakaan noita koskaan. Nuorempana vielä kuvittelin erilaisia vaihtoehtoja, miten elämä menisi.
Laiskuutta.
"Pitäisikö ostaa moottoripyörä"
Tämän kuultuaan voi naurahtaa miehellä olevan vaihtarit menossa. Moottoripyörä on kyllä lievempi vaihtoehto siitä, että vaihdetaan nuorempi nainen (jolloin voi kuvitella itsekin olevansa parikymppinen Jorma-Martti) ja tehdään lisää / ensimmäiset lapset sen nuorikon kanssa. Joillain miehillä tuo nuorempaan vaihtaminen on yhtä säännöllistä kuin joillain naisilla poskipäiden kohottaminen ja huulten pullistaminen..
Vaikuttaa ja paljon. Enää en välitä ihmisistä, kuten ennen, jotenkin on tullut hiton välinpitämättömäksi, ottaa useammin päähän ja odottaa enempi, että hommat sujuu laadukkaammin, ettei tarvi hakata päätä seinään. Nyt on temppuillut ja pelleilyt vähissä. Hauskaa ja kivaa voi olla, mutta tyylisuunta on vaihtunut. Päähän viiniä ei enää ole kivaa vasn hiton typerää. Joo, olen jo aikuinen, hyvin aikuinen.
On, mutta niitä kutsutaan hienovaraisesti "viidenkympin villitykseksi".