Lue keskustelun säännöt.
Mitä hemmettiä teen kiusaajapoikani kanssa? Oon ihan rikki
17.08.2021 |
Pojalla on ihan hemmetin paha olo koko ajan. Sitä ei varmasti koulussa usko mutta kotona on tosi herkkä. Pojan isä kuoli kesällä ja se oli ihan hirveä paikka vaikka ei asunut isän kanssa. Oli kuitenkin paljon tekemisissä ja isän menetys sattui paljon. Oon raahannut poikaa psykologilla ja siellä on saanut itkeä pahaa oloa ja käydä menetystä läpi. Eihän se tietenkään heti helpota. Koulussa ei pahaa oloaan itke mutta nyt alkanut oireilemaan. On alkanut vittuilemaan muille purkaakseen pahaa oloaan. Oon niin surullinen siitä mutta huolissani pojasta. Ollaan puhuttu pojan kanssa ja itkee kotona sitä että kukaan ei ymmärrä miten paska olo hänellä on. Nyt jo viikon aikana reksin kanssa selvitetty asiaa mutta ei meillä oo keinoja. Tiedän että mun pitäis olla pojalle nyt tiukempi mutta en pysty. Se särkyy. Oon koko aamun vaan itkenyt tätä asiaa. Oon miettinyt jopa lasun tekemistä omasta lapsesta. Melkein jo soitinkin sinne... En vaan tiedä onko se virhe. Poika tarvii nyt vaan niin paljon enemmän rakkautta kuin huutoa. Vai onko sekin väärin?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö psykologi kokonaistilanteen? Itse lähtisin sitä kautta apua hakemaan. Pystyykö poika psykologille täysin avautumaan?
Kyllä mä oon kertonut niin hyvin kun oon osannut. Ei poika alkuun itse mitään puhunut. Oli vaan hiljaa ja mulle raivosi ettei halua mennä sinne kun ei se auta mitään. Nyt pikkuhiljaa vähän saanut oloaan helpotettua. Mutta matka on varmasti vielä pitkä. Ap
Ootko kokeillut toista terapeuttia / psykologia? Ehkä tuo ei ole "se oikea" henkilö sun pojalle.
Jos edistystä tapahtuu vaikka hitaastikin, turha lähteä retuuttamaan uudelle tyypille. Sitten vasta jos pidemmän aikaa jumittaa ja pojan asenne heikkenee kerta kerralta.
Kyllähän se näin on, suru ottaa aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täällä osaksi todella vastenmielisiä kommentteja. Tarkoitan näitä, jotka kaiketi ovat itse kiusanneet toisia milloin mistäkin syystä. Ja niitä syitä on halutessaan tietysti vaikka ziljoona...
Vierailija kirjoitti:
Älä usko puheisiin kurista. Hoidat velvollisuutesi huoltajana, eikä se vaadi alistamista, jos hoidat velvollisuutesi hyvin. Jos poikaa ahdistaa joku kontrolliin liittyvä asia, kurilla lisäisit bensaa liekkeihin. Usko pois!
Kyllä käytöstavat ja toisten kunnioittaminen pitää hallita vaikka itsellä olisi surua/jännitystä/sairautta/huolia. Ei oma paha olo voi syynä siihen että kiusaa muita. Koulumaailmassa on liikaa näitä joiden kurittomuutta vanhemmat yrittävät selitellä parhain päin.
Lapsi parka, voisinpa jotenkin auttaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Useissa kouluissa koulupsykologit ei ehdi hoitaa tällaisia asioita, kun kaikki aika menee kognitiivisiin jne. testeihin. Perheneuvola voi tehdä tarvittaessa yhteistyötä myös koulun kanssa. Perheneuvolassa saat tukea siihen, miten käsitellä menetystä lapsen kanssa jne. ja lasta voidaan tavata yhdessä sun kanssa tai yksin.
"Hohh hohh hoijaa,onpa huttua🤭"
No, mikä on Sinun Ratkaisuehdotuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täällä osaksi todella vastenmielisiä kommentteja. Tarkoitan näitä, jotka kaiketi ovat itse kiusanneet toisia milloin mistäkin syystä. Ja niitä syitä on halutessaan tietysti vaikka ziljoona...
Tämä! Aina löytyy syy ja selitys kiusaamiselle, koskaan se ei johdu siitä että kiusaaja vaan tykkää olla ilkeä ja nauttii toisten härnäämisestä tai pilkkaamisesta.
Kyllähän kiusaamisessa aina jokin motiivi on, kuten rikoksissa yleensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän arki muuttunut paljon? Tarkoitan sitä että ehkä poika tarvitsee sitä arkirutiinia eli tuttuja hommia/ruokia niinkuin ennenkin, se lisää turvallisuuden tunnetta. Älä ehdota pojalle samoja asioita mitä hän teki isänsä kanssa, ne jutut olivat isä-poika suhdetta, jos poika niitä haluaa tehdä uudestaan, varmaan kysyy.
Sitten yksi herkkä kysymys: onko poika käynyt isänsä haudalla? Joskus voi "helpottaa" jos saa olla haudalla yksin ja jutella isälle. (Ei tietysti jos ei tahdo)
Voimia teille.
Lapsi menettänyt isänsä ja oireilee siitä. Ei kovin hyvä idea menettää vielä äitinsä toisensa tavalla. Hänellä on pelko lisämenetyksistä eikä tulisi luottamaan enää aikuisiin, jolloin tulee käytöshäiriöitä.
Nyt jos koskaan se lapsi tarvitsee hellyyttä ja huolenpitoa, sekä varmistusta että hän selviää siitä ja olet tukena. Vakuutat kiusaamisen pahentavan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ap katosi?
Kyllä mä oon täällä ja lukenut ihan kaikki viestit. Niitä on vaan niin paljon, että en kaikkiin jaksa vastata. On antanut kuitenkin paljon ajateltavaa.
Open kanssa oon puhunut pojan menetyksestä mutta poika toivoi ettei ainakaan hänen ollessa luokassa ota sitä puheeksi. Ekana päivänä kun oli luokanvalvojan tunti niin se ois onnistunut mutta poika ei siis itse halunnut. Luulen että pelkäsi itkua. Kaverit tietää kyllä. Ei onneksi ole siis ihan yksin. Ap
Kaikkea hyvää teille ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki liha tottelee kuria, vai miten se meni..
Pakkohoitoon koko perhe.