Lue keskustelun säännöt.
Säälin ihmisiä, jotka tarvitsevat lapsia onnellisuuteen
08.09.2014 |
Tuntuu, että ihmisenä kasvaminen on jäänyt vähän kesken näillä tyypeillä, jotka itkevät miehen vasektomiaa kahden lapsen jälkeen. Jos elämässä ei ole muuta sisältöä sitä vertaa, että pystyisi hyvään elämään ilman uutta vauvaa, kaikki ei ole kohdallaan. Elämästä kun voi todistettavasti nauttia ilman yhtään ainutta lasta!
Kommentit (51)
Onpa huonosti asiat, jos ihan säälimään täytyy alkaa muita heidän valintojensa vuoksi. Suosittelen keskittymään ihan siihen omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo.... ap, sinähän et voi tietää, millaista äitiys on. Sen sijaan jokainen äiti tietää, millaista olisi olla lapseton. Mieti tätä ennen kuin päästelet tuollaisia aivopieruja.
Jos mies omin päin päättää vaimonsakin puolesta lapsiasian ja hankkii vasektomian keskustelematta päätöksestään, se on ilman muuta aikalainen järkytys - jo siksi, että lapsenhankinta pitäisi olla yhteinen päätös suuntaan ja toiseen. Ihan samalla lailla en hyväksy sitä, jos nainen salaa hankkiutuu raskaaksi ja teeskentelee sen olleen vahinko. Lapsettomuus/lapsi on elämän suurin päätös, jota ei saisi tehdä toista huijaten.
Jokaisella on oikeus muodostaa oma toiveensa perhekoosta ja sitten niitä toiveita sovitellaan - ei sanella toiselle. Jos lapsiluvun jääminen vaikkapa nyt kahteen on miehelle tärkeää ja vaimolle taas kauhea pettymys, kyse on lopppupeleissä sen ratkaisemisesta, jatketaanko parisuhdetta. Jos on ikänsä haaveillut suurperheestä, tuollainen vasektomian salaa hommaaminen voi olla se syy, johonka liitto kariutuu.
Kyllä minä tiedän millaista äitiys on. En tiedä kuitenkaan miltä äitiys juuri omalla kohdallani tuntuisi. Huomatkaa ero, äidit :)
Kyllä meidän parisuhteessa elämä muuttui lasten jälkeen paskaksi. Ennen haastatteluun paljon yhdessä, käytiin lomamatkoilla, harrastettiin ystävien kanssa yhdessä jne. Nyt vaan möllötetään pentujen kans, kuunnellaan itkua ja valitusta. Haetaan ja viedään lapsia, valvotaan heitä. Itselle ja parisuhteelle saati harrastuksille ei ole aikaa. Kyllä lapsista on iloakin, mutta hinta on liian kova ja kun nuo pesästä lentävät ollaan jo vanhoja käpyjä. Ei sitten enää kiipeillä vuorilla jne. Elämä ennen lapsia oli parempaa, mutta ei noita mistalaisillekaan voi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 17:51"]
Joopa joo.... ap, sinähän et voi tietää, millaista äitiys on.
[/quote]
Ai koska vain kolmen lapsen vanhemmat voivat tietää, millaista äitiys on? -ap
Naapurin et on just tätä lajia. Lapset on ihan heiteillä, mutta niitä on pakko lykätä maailman, kun ovat niin ihania. Säälittää lasten puolesta. Täällä ihmistyypillä ainoa mitä voivat saada elämässä aikaan on lisääntyminen. Mihinkään muuhun ei olla kykeneviä. Ei pysty ymmärtämään tuota elämänasennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, no minä luulen, että enemmän tuollaisesta salasteriloinnista loukkaantuisi juuri siksi, että se on niin iso loukkaus yhteistä suhdetta kohtaan. Yleensä kaikki salaisuudet vain rikkoo yhteistä harmoniaa.
Elä turhaan sääli ihmisiä tuollaisen vuoksi, on paljon muitakin kohteita tunteille. Vaikkapa nälkäänäkevät, sodan uhrit jne.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 17:53"]
Kyllä minä tiedän millaista äitiys on. En tiedä kuitenkaan miltä äitiys juuri omalla kohdallani tuntuisi.
[/quote]
Kyllä minä tiedän nimenomaan sen, miten itse kokisin äitiyden (en pitäisi siitä). Muiden äitiyksistä en tiedä mitään enkä ole niistä tippaakaan kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teistä ole surullista, että joku ei voi tulla onnelliseksi ilman että keho, pankkitili, oma terveys, itseäisyys, vapaus ja parisuhde laitetaan hirveälle koetukselle? Itse olen ainakin hemmetin tyytyväinen, että voin olla onnellinen ilman lasta. Saan saman onnellisuuden kuin vanhempikin mutta helpommin. -14
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 17:53"]
Kyllä minä tiedän millaista äitiys on. En tiedä kuitenkaan miltä äitiys juuri omalla kohdallani tuntuisi.
[/quote]
Kyllä minä tiedän nimenomaan sen, miten itse kokisin äitiyden (en pitäisi siitä). Muiden äitiyksistä en tiedä mitään enkä ole niistä tippaakaan kiinnostunut.
[/quote]
Ei kiinnosta äitiys kokemuksena minuakaan.
Tiedän kuitenkin mitä äitiys on sillä tällöin kyse on objektiivisesta kuvailusta, siitä, mitä äitiyteen liittyy konkreettisella ja henkisellä tasolla. Tästä on tietoa riittämiin.
Äitien väite ettei lapseton voi tietää mitä äitys on, on kestämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tässä säälisi auta. Ihan varmasti sitä helpompi on elämä mitä vähemmän kokee ylipäänsä tarvitsevansa jotain tiettyä ollakseen onnellinen (onnettomuus on seurausta haluamisesta, ilman haluamista ei ole onnettomuutta). Koskee myös muita asioita kuin lapsia.
Esim. samalla tavalla voisi joku todeta säälivänsä niitä jotka tarvitsevat rakkautta ollakseen onnellisia. Kieltämättä helpottaisi jos ei tarvitsisi, mutta minkäs teet?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:02"]
Ei kiinnosta äitiys kokemuksena minuakaan.
Tiedän kuitenkin mitä äitiys on sillä tällöin kyse on objektiivisesta kuvailusta, siitä, mitä äitiyteen liittyy konkreettisella ja henkisellä tasolla. Tästä on tietoa riittämiin.
Äitien väite ettei lapseton voi tietää mitä äitys on, on kestämätön.
[/quote]
Juuri näin. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pthyi noita nokkavia veloja. Taitaa olla se ongelma että kuvitellaan jotain asiaa että tiedetään siitä enemmän kuin kukaan maan päällä ja ajatellaan ettei siitä pidetä.. hyvä, ei teistä äideiksi olekaan. En missään nimessä suosittele pinnalliselle kanalle jotain mihin luonne ei kykene. Katastrofi siitä tulee. Heikkous se on sekin että oma napa se maailman napa elämässä. Huvittaa että ap:n kaltaiselle vela=onnellisuus äiti=kärsimys, eikö todellakaan ap:n kaltaisilla ihmisillä ole maailmasta ja elämästä ja ihmisistä sen laajempaa käsitystä, ei tietenkään koska ainoa asia mikä kiinnostaa on se oma rakas napa.. On varmasti onnellisia ja onnettomia veloja ja äitejä, mutta kaikki elämässä ei kiteydy lapsiin, vaikka vela niin kuvitteleekin, onnellisuus tulee monista asioista, tietty lapsi sinällään on yksi maailman parhaimmista onellisuuden aiheista, ei sitä vaihtaisi tuhansiin vuorikiipeilyihin eikä miljooniin rauhallisiin hetkiin koska lapsen ja rakkauden arvoa ei niillä mitata.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:03"]
Esim. samalla tavalla voisi joku todeta säälivänsä niitä jotka tarvitsevat rakkautta ollakseen onnellisia. Kieltämättä helpottaisi jos ei tarvitsisi, mutta minkäs teet?
[/quote]
Minä en tarvitse romanttista rakkautta ollakseni onnellinen. Enkä tarvitse sitä äidinrakkauttakaan. Rakkaus on erittäin mukava, kaunis ja hieno asia, ja nautin siitä aina kun pystyn, mutta se on lopulta vain tunne, ei mikään elämän tarkoitus.
Aseksuaaleja kuitenkin kadehdin. Se on varmasti vähän niin kuin pystyisi eämään ilman ruokaa tai unta. :) -14
Samaa mieltä tavallaan, ja minä kärsin siis lapsettomuudesta. Tosin tuo miehen meno vasektomiaan siitä sen kummemmin keskustelematta olisi kriisi -mutta kylläkin parisuhteen kriisi eikä elämänkriisi.
Jotenkin olen alkanut ymmärtää, että jos se oma onnellisuus ja elämän tarkoitus on vain siitä kiinni että pystyy lisääntymään/saamaan lapsia -niin silloin ei ehkä ole arvot kohillaan. Totta kai siis lapsettomuus on rankka paikka kelle hyvänsä, mutta ajatus että jos et ole äiti et ole mitään, on kertakaikkiaan naurettava ja yksinkertaisten ihmisten ajatuksia. Itse työskentelen opettajana, ja aina välillä saan argumentteja etten voi tietää lapsista mitään, koska minulla ei omia ole. Joskus nuo jopa satuttivat, nyt lähinnä naurattavat. Tosiasia kun on, että tiedän monien ihmisten lapsista enemmän kuin he itse tietävätkään, ja tiedän myös kasvatuksesta enemmän kuin jotkut äidit ja isät tietävät. Vanhemmuudesta sen sijaan en tiedä -sillä vanhemmuuden voi vain kokea.
Mutta jotenkin ajatus, että elämäni suurin sisältö olisi hankkia lapsi, on tyhmä nyt jälkikäteen ajateltuna. Maailmassa on sotia, hyväksikäyttöä, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, köyhyyttä, nälkää... Uskon että maailma pärjää, ja minäkin pärjään, jos en saa lasta. Vaikka lapsi toki toivottu edelleen on. Uskon että lapsellekin on terveemmät kasvukohdat, kun äidin ainoa elämäntarkoitus ei elä lapsessa -vaan lapsi saa nauttia siitä että hän on ihan itse oman elämänsä suurin tarkoitus -ei kenenkään muun elämän tarkoitus.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:13"]
Pthyi noita nokkavia veloja. Taitaa olla se ongelma että kuvitellaan jotain asiaa että tiedetään siitä enemmän kuin kukaan maan päällä ja ajatellaan ettei siitä pidetä.. hyvä, ei teistä äideiksi olekaan. En missään nimessä suosittele pinnalliselle kanalle jotain mihin luonne ei kykene. Katastrofi siitä tulee. Heikkous se on sekin että oma napa se maailman napa elämässä. Huvittaa että ap:n kaltaiselle vela=onnellisuus äiti=kärsimys, eikö todellakaan ap:n kaltaisilla ihmisillä ole maailmasta ja elämästä ja ihmisistä sen laajempaa käsitystä, ei tietenkään koska ainoa asia mikä kiinnostaa on se oma rakas napa.. On varmasti onnellisia ja onnettomia veloja ja äitejä, mutta kaikki elämässä ei kiteydy lapsiin, vaikka vela niin kuvitteleekin, onnellisuus tulee monista asioista, tietty lapsi sinällään on yksi maailman parhaimmista onellisuuden aiheista, ei sitä vaihtaisi tuhansiin vuorikiipeilyihin eikä miljooniin rauhallisiin hetkiin koska lapsen ja rakkauden arvoa ei niillä mitata.
[/quote]
Kyllä minusta olisi äidiksi, olisin hyvä äiti. Mutta en halua sitä, koska tiedän mitä äitiys vaatii ja haluan elää toisenlaista elämää. Turha siitä on hernettä nenään vetää.
Vela-nainen
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:03"]
Eipä tässä säälisi auta. Ihan varmasti sitä helpompi on elämä mitä vähemmän kokee ylipäänsä tarvitsevansa jotain tiettyä ollakseen onnellinen (onnettomuus on seurausta haluamisesta, ilman haluamista ei ole onnettomuutta). Koskee myös muita asioita kuin lapsia.
Esim. samalla tavalla voisi joku todeta säälivänsä niitä jotka tarvitsevat rakkautta ollakseen onnellisia. Kieltämättä helpottaisi jos ei tarvitsisi, mutta minkäs teet?
[/quote]
Toisaalta rakastamisen seuraukset eivät yleensä ole lähellekään niin kalliit kuin lapsen hankkimisen. Sydänsuruja voi seurata mutta eipä juuri muuta.
Minua ärsyttää suunnattomasti, miten jotkut aina toittavat, ettei vanhemmuudesta voi tietää YHTÄÄN MITÄÄN ellei ole omia lapsia. Useimmilla ihmisillähän nyt kuitenkin on ollut omat vanhemmat? Minä ainakin olen oman äitini kautta nähnyt sen suunnattoman ilon ja rakkauden, mitä omista lapsista (ja lapsi vanhemmasta) voi saada, mutta myös sen kaiken huolen ja omista tarpeista tinkimisen, jonka lapset tuovat tullessaan.
T. Lapseton, kunnes vastaan tulee hyvä kumppani. Ja jos ei koskaan tule, niin silti varmasti onnellinen ja merkityksellistä elämää viettävä ihminen.
Mä säälin ihmisiä jotka ajattelevat noin yksinkertaisesti kun sinä AP :)
Mun elämä muuttui ilman odotuksia lapsen myötä paljon rikkaamaksi.
En todellakaan toitota lapsettomille kuinka he missaavat jotain suurta ja hienoa koska eivät hanki lapsia, se on ihan heidän oma päätöksensä olla ja nauttia elämästä ilman lapsia.
Minä nyt vain satun nauttimaan elämästä lapsen kanssa enkä ymmärrä miksi kukaan säälisi minua sen takia.