Kun en jaksa kantaa niin millä saan täysi-ikäisen

Etsivä nuorisotyö!

Pidät kunnon puhuttelun. Jos jaksaa kavereitaankin tavata niin ei kyllä masentuneelta kuulosta. Tiukka linja.

Oikeasti nyt netti poikki ja jääkaappiin vaan perusruokaa, perunoita, vihanneksia, jauhelihaa Ym. Ei mtn välipaloja, limsoja tai herkkuja. Rahaa annat vain kotitöitä vastaan . Tiukat otteet nyt!

Sossusta saa jalkautuvia työntekijöitä ja sitä kautta myös etsivän nuorisotyöntekijän. Eikä tarkoita, että tarvitsisi olla "sossupummi" saadakseen apua.

Todennäköisesti kyseessä ei ole masennus, vaan diagnoosi on Vetelys Laiskimus. Näin ainakin mun lapsen (18v.) kohdalla oli. Ihan samanlainen lähtökohta, opiskelu ei kiinnostanut, ei työtä, ei mitään. Loikoillaan vaan kotona, tavataan kavereita ja otetaan samalla alkoholia jopa monta kertaa viikossa. Nyt sitten elokuussa innostui hakemaan nuorten työpajalle, totesi et olis kiva tehdä päivisin jotain muutakin kuin olla vaan ja tietty saa myös rahallisen korvauksen Kelalta (motivoi), kun meni tuonne...aloitti siis tänään :) Mun mielestä tsemppaaminen on tässä kohdin kaikista parasta, ei nalkutus ja rangaistukset (ruoka, netti ym. muu pois). Ei toimi tuon ikäisillä, voi vaan pahentaa tilannetta. Minäkin siis pikemminkin annoin ekaksi olla ja aloin sitten puhumaan koulutuksesta, pajoista, töistä, että mitä etuja niissä on esim. tuo rahallinen puoli. Ihan rauhallisesti toimin painostamatta,  meillä se tuotti tulosta. Yritä olla kärsivällinen ja jos tuosta nyt menee vielä pahemmaksi, niin ehkä sitten apu olisi tarpeen...

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 14:07"]

Todennäköisesti kyseessä ei ole masennus, vaan diagnoosi on Vetelys Laiskimus. Näin ainakin mun lapsen (18v.) kohdalla oli. Ihan samanlainen lähtökohta, opiskelu ei kiinnostanut, ei työtä, ei mitään. Loikoillaan vaan kotona, tavataan kavereita ja otetaan samalla alkoholia jopa monta kertaa viikossa. Nyt sitten elokuussa innostui hakemaan nuorten työpajalle, totesi et olis kiva tehdä päivisin jotain muutakin kuin olla vaan ja tietty saa myös rahallisen korvauksen Kelalta (motivoi), kun meni tuonne...aloitti siis tänään :) Mun mielestä tsemppaaminen on tässä kohdin kaikista parasta, ei nalkutus ja rangaistukset (ruoka, netti ym. muu pois). Ei toimi tuon ikäisillä, voi vaan pahentaa tilannetta. Minäkin siis pikemminkin annoin ekaksi olla ja aloin sitten puhumaan koulutuksesta, pajoista, töistä, että mitä etuja niissä on esim. tuo rahallinen puoli. Ihan rauhallisesti toimin painostamatta,  meillä se tuotti tulosta. Yritä olla kärsivällinen ja jos tuosta nyt menee vielä pahemmaksi, niin ehkä sitten apu olisi tarpeen...

[/quote]

Aivan samaa mieltä. Tuollainen käytös on joillekin nuorille hyvin tavallista tuossa iässä, varsinkin pojille. Eikä se yleensä ole mitään masennusta varsinaisessa mielessä, eikä tarvitse lääkärin apua. Itse asiassa vaivan diagnosointi masennukseksi ja mahdollisesti lääkitys voi jopa pahentaa asiaa, kun nuori alkaa uskoa olevansa sairas ja voi heittäytyä sairauteensa. 

Useimmilla kyseensä tosiaan on "vetelys laiskimus" (hauska nimitys ;) ) kyseessä, tietynlainen näköalattomuus elämän suhteen ja siitä seuraava tarmon ja suunnan puute elämästä. Nuorella terveellä ihmisellä on kuitenkin energiaa suht paljon ja toimettomuus ahdistaa, joten sitä saatetaan alkaa purkaa päihteiden käyttöön tai kaverien kanssa luuhuamiseen. 

Pääasia olisi jollain tapaa saada nuori löytämään omaa suuntaansa elämässä, innostumaan edes vähän jostain pitkäjänteisemmästä. Useimmille paras olisi joku koulu edes käydä. Vaikka joku peruskoulun jälkeinen ammattistartti tms jos ei oikein keksi mitä opiskella. Pääasia että saisi tällaisen nuoren tekemään edes jotain järkevää. Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilla voi myös käydä juttelemassa jos tuntuu ettei yhtään tiedä minne pitäisi suunnata. 

Yksi tärkeä asia on myös että päihteidenkäyttöä olisi hyvä jos sitä saisi jotenkin hillittyä. Muuten nimittäin kyllä terve nuori jossain vaiheessa kyllästyy tylsään toimettomaan luusuamiselämään, mutta jos käyttää alkoa tms päihteitä, voi olla että hän saa siitä hyvänolon tunteita riittävästi ettei kaipaa muuta. Ja sitten kun tulee jo riippuvuus, asia onkin jo huomattavan vaikea katkaista, eikä juomaporukat joissa on muita samanhenkisiä auta asiaa yhtään. Jos nuori asuu kotona, täytyy nuoren tuntevan miettiä mikä voisi toimia parhaiten asiassa. Toisille tehoaa ihan se, että tekee tiukat säännöt, että humalaisia ei täällä kotona katsella, hanki oma asunto jos aiot elää tuommosita renttuelämää (ja jos nuori aktivoituu tämän seurauksena hankkimaan oman asunnon, sehän on hyvä, askel toimeliaisuuden suuntaan)! Toisillle taas toimii lempeä järkipuhe paremmin ja ankaruus saa vain kapinoimaan lisää.

Missä kohtaa aloittaja sanoi että lapsensa on poika?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 14:28"]

Missä kohtaa aloittaja sanoi että lapsensa on poika?

[/quote]

Ei sanonut mutta kuvatusta käytöksestä päätellen sanoisin että 95% varmuudella on. Makaa kaiket päivät - tätä tekee tytötkin. Alkoholi ja kaverit vahvasti mukana - yleisempää pojilla mutta no, tytöilläkin esiintyy toki. Mutta siinä vaiheessa kun ap sanoi että kotona tämä nuori "ärjyy ja murisee" niin minusta on aika selvää että poikahan tuo on. Tyttöjen kiukuttelu harvemmin on sellaista että sitä kuvattaisiin ärjymiseksi ja murisemiseksi.

Varaat ajan, ja sanot täysi-ikäiselle että nyt mennään hiukan ajelulle. Sen jälkeen viet vain autoon kädestä pitäen ja pidät järkähtämättä pintasi että liikkeelle lähdetään. Ajat auton terviksen pihaan, ja saatat sisälle ja jäät odotusaulaan odottamaan. Sen jälkeen menette lääkärin vastaanotolle, ja kerrot tilanteen. Kun se on selvitetty, jätät lapsen sinne ja menet odotusaulaan odottamaan. 

Näin toimittiin kaverini kohdalla, kun muu ei auttanut. Suoraviivainen ja jämäkkä toiminta on kultaa, ei kysyminen "haluaisitko lääkäriin.." Avuntarvitsija kun saattaa venkoilla vastaan ja apua saatuaan ilmoittaa että se oli parasta mitä tapahtui. 

No rahaa nyt et ainakaan anna enää senttiäkään, jos et ruuatta uskalla jättää tai häätöä antaa.

Ei helvetissä lääkäriin. Lääkäri kuuntelee tarinaa noin 46 sekuntia ja on että "Siis masennusta? Tässä teille SSRI-resepti, tulkaahan uusimaan 6 kk päästä. Näkemiin kiitos."

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 13:46"]

Lopetat ensin täyshoidon antamisen. Eli pidät jääkaapista pois kaikki hänen käyttämänsä ruuat ja juomat. Tv ja nettiyhteys pois. Herätys aamulla klo 7 ja sulakkaista herran huoneen virrat pois illalla klo 22. Ei kaikkia näitä kerralla, vaan vähän lisäten ja pidät koko ajan pöydällä mahdollisuuden mennä lääkäriin hakemaan apua.

[/quote]

Juuri näin. Ei tuollainen nuori pelkällä ymmärtämisellä ja paapomisella sieltä sängyn pohjalta nouse. Jos on masennusta, niin se tuossa tilanteessa on todennäköisesti vuorokausirytmin ja liikunnan puutteen takia aiheutuvaa.

Itse potkisin tuollaisen nuoren pois nurkista. Se on parasta mitä hänelle voit tehdä. Paapomalla nuorta, hän jatkaa nykyiseen tapaan vetelehtimistä vaikka hautaan asti.

Muistan niin hyvin sen tunteen kun ei ole hajuakaan mitä elämällään tekisi, mihin tähtäisi, ja sitä kautta mitä hyötyä yhtään mistään tekemisestä oli. Minulta ainakin on vienyt aivan luvattoman kauan keksiä mihin pyrin. Voisiko ap ihan yksinkertaisesti auttaa lastaan tässä? Muistan kuinka epämääräiseltä kaikki uravaihtoehdot vaikuttivat. Koulussa oli esitelty eri ammattinimikkeitä, mutta minulla ei ollut hajuakaan, mitä nämä ammatit käytännössä tekivät, miten paljon niistä sai palkkaa, millä koulutuksella niihin pääsi ja miten todennäköistä olisi, että lopulta sitä työtä sillä nimikkeellä sitten edes saisi. Nykymaailma on niin hirmuisen sekava ja kaikilta odotetaan jotakin ihmeen suuria. Itse olisin ollut todella iloinen, jos joku olisi jo silloin nuorena jaksanut pähkäillä kanssani niitä kaikkia vaihtoehtoja, mitä on, ja auttaa minua tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Miettikää lapsen kanssa, mitä hän oikein haluaa elämältään. Ja ainahan se ei ole jokin tietty ammatti, vaan jotain muuta. Joidenkin suurin unelma voi olla vaikka rakentaa itse purjevene. Sekin projekti pitää suunnitella ja siitä voi tulla todella palkitseva projekti. Pitää miettiä ensinnäkin millä kustantaa elämisensä ja laivan rakentamisen -- tekeekö töitä kaupan kassalla tai käykö läpi jonkin lyhyen koulutuksen johonkin hieman parempipalkkaiseen työhön.

Tai sitten lapsi voi haluta vielä vuoden lisää miettimisaikaa. Mutta sekin pitää päättää ja suunnitella. Ei siitä ole hänelle mitään hyötyä, että loisii vanhempien nurkissa. Kynnys kaiken tekemiseen ja toteuttamiseen vain nousee ja itseluottamus laskee. Voisiko lapsi lähteä ulkomaille töihin? Tai lappiin oppaaksi tai tarjoilemaan? Jonnekin pois normikuvioistaan, että saisi vähän perspektiiviä.

Onnea matkaan teille kummallekin. Koita todellakin puhua ja puhua ja puhua sen lapsesi kanssa. Ja auttaa häntä löytämään elämälleen jonkin unelman, johon tähdätä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 14:45"]

Ei helvetissä lääkäriin. Lääkäri kuuntelee tarinaa noin 46 sekuntia ja on että "Siis masennusta? Tässä teille SSRI-resepti, tulkaahan uusimaan 6 kk päästä. Näkemiin kiitos."

[/quote]

Joo, ihan samaa mieltä olen. Tuo on se apu mitä tulee sieltä saamaan. Ja pahimmassa tapauksessa käy niin, että nuori alkaa uskoa että ok, minähän olen sairas, en voi mitään, joten turha tässä enää mihinkään pyrkiä ja yrittää mitään. Kun todennäköisimmin asia on niin päin, että masennus on seuraus eikä syy, ja siksi ei pitäisikään lähteä hoitamaan masennusta vaan sitä elämäntilannetta joka masentaa.

Itsekään en olisi heti läiskimässä masennusdiagnooseja tai tilaamassa lääkäriä, koska he katsovat todellakin asioita diagnoosien valossa, ja se lähinnä lokeroi, asettaa tietyt ennakko-odotukset ja siten jopa passivoi entisestään. "Aa, olen masentunut, en voi edes yrittää!" 

Ensin tosiaankin lähtisin siitä, että nuori pitää saada itse tajuamaan tilanteensa, ja se, että se ei voi jatkua (eli toisin sanoen näkemään, mitä konkreettisesti seuraa siitä, että ei hoida asioitaan.) 

Nalkutus ei toimi, mutta ei sääli tai hyysäyskään. Kai se etsinä nuorisotyö olisi yksi ihan hyvä vaihtoehto, jos et itse tiedä mitä tehdä. Ehkä voisit ainakin käydä siellä selvittämässä asiaa. 

Ennen kaikkea olisi kuitenkin hyvä saada nuori miettimään, mitä hän itse haluaa elämältään. Jotakin sellaista on varmasti. Tee selväksi, että olet kyllä apuna ja tukena, jos lähtee kohti jotakin järkevää päämäärää kohti, mutta toisaalta kerro, että et kanna hänelle ruokaa valmiiksi, jos hän ei tee mitään itse.