Te, jotka olette paljon varakkaampia kuin esim työkaverinne tai ystävänne, miten osallistut keskusteluun 'rahat ei riitä, kaikki on kallista'

Mun työpaikalla on korkea palkkataso, joten tuollaisia rahat loppu-keskusteluja ei kuule.

Elän vaatimattomasti ja sitten on rahaa

😉

No en oo ollit tuollaisessa seurassa sitten lukioaikojen kesätöiden. Silloinkin ne siivoojamammat sanoi että opiskele ettet tänne jää.

Olen kyllä hehkuttanut loppuunmaksettua asuntolainaa, mutta työkavereista puolet on jo lainansa maksanut ja nuoriso ei ole edes aloittanut.

"Kaikki" tietää myös mun sijoituskämpästä ja sen remontista tms. se kun oli tuossa päällimmäisenä murheena pidemmän aikaa ja etsin remppahenkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikalla on korkea palkkataso, joten tuollaisia rahat loppu-keskusteluja ei kuule.

Minun 80.000 vuodessa ansaitseva työkaverini valitti viime vuodenvaihteessa, kun firma päätti maksaa bonukset vasta tilinpäätöksen jälkeen maaliskuussa. Olisi pitänyt saada jo vuoden lopussa, kun oli jo suunnitellut menoja. 😂

Minäpä en ole kertonut tilanteestani kaikelle kansalle, enkä varsinkaan sitä että saan 3000€ enemmän palkkaa kuin tiimiin viimeksi tullut ja 1000€ enemmän kuin pari vuotta minua aiemmin tiimissä aloittanut.

Meidän työpaikalla ei ole tuollaisia keskusteluja. Ehkä, koska lähes kaikki tienaavat hyvin ja keski-ikä on todella korkea.

Mä olen noissa keskusteluissa hiljaa. En siksi, että rahatilanne olisi parempi, vaan siksi, että vuokralla elävänä yh:na mulla ei ole tohon sen enempää sanottavaa kuin keskimääräistä varakkaammalla.

Valehtelen, että onpa tiukkaa ja tarvitsisin palkankorotuksen, jotta rahat riittää ruokaan…. naureskelemme työpäivän jälkeen mieheni kanssa makeasti persaukisille työkavereille, jotka ovat ryssineet asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla ei ole tuollaisia keskusteluja. Ehkä, koska lähes kaikki tienaavat hyvin ja keski-ikä on todella korkea.

Miksi sitten vastasit? Vastsisit varmaan niille klyhillekin, että sulla ei ole tuollaista tilannetta.

Olen enimmäkseen hiljaa. Jännäähän tässä on, että nämä työkaverit kuluttaa paljon enemmän kuin minä. Meillä on sama palkka, mutta mulla on pääomatuloja + perittyä varallisuutta. Koska elän vaatimattomammin kuin he, he tuskin edes tajuaa että olen varakas.

Haha, minulla on rahaa rahastoissa ja tileillä enemmän kuin kukaan arvaa, mutta pohdin innolla hintoja ja kiroan rahanmenoa.

Voi ihan hyvin kauhistella menoja ja pohtia hintoja vaikka "oikeasti" niillä ei olisikaan mitään väliä.

Minusta se on hauskaa ajanvietettä ja olen arkisesti aika pihi vaikka ei olisikaan tarve - periaatteesta. Ja useilla hyvin varakkailla onkin sama asenne.

Meinasin just kanssa tulla kertomaan olen pihi ja voin ihan hyvin osallistua hintojen taivasteluun. Niinhän se raha kertyy, säästäväisyydellä.

Jotkut asiat vaan jätän tietyissä piireissä kertomatta koska kuulostaisi pröystäilyltä vaikkei se ole tarkoitus. Enkä ole edes mitenkään erityisen varakas, mutta sehän on keneen vertaa...

Eihän tuhlareille riitä mitkään rahat.

Meillä töissä kaikki on hyväpalkkaisia ja suurimmalla osalla on muutakin varallisuutta. Mutta yleisesti näissä tilanteissa en vain kommentoi. Ei ole mitään sanottavaa ja varmaan vaan loukkaisin, jos yrittäisin eläytyä heidän tilanteeseen omasta näkökulmastani. Varsinkin toisten lapsiperheiden kanssa on parempi olla vain hiljaa, jos muilla ei ole samaa varallisuustasoa kuin itsellä.

Meillä yksi lapsi, hyvät palkat sekä säästettyä/sijoitettua/perittyä varallisuutta. Yhdellä kaverilla esim. molemmat matalapalkka-alalla, kolme lasta ja lähinnä velkaa. Parempi olla vain hiljaa, jos tulee puhe siitä mihin on varaa.

Yleensä kerron, että kannattaisi säästää, sijoittaa ja varautua. Esimerkiksi veljeni on kauhea tuhlari, jo nuoresta asti laittoi rahansa lomamatkoihin ja urheiluautoihin, nykyään kai vaimo hoitaa ansiokkaasti sen törsäyspuolen. Mitään ei ole sukanvarressa; kuppaisessa lähiöliiterissä asuvat velaksi vaikka ansiot lähemmäs 150 tonnia vuodessa. Turha sille on neuvoja jakaa.

Mä olen työpaikkani pienipalkkaisin, harvoja duunareita ja ainoa, joka tekee enää töitä vain osan vuodesta. Kyseltäessä hautan olkapäitäni ja totean elämän olevan valintoja; mulla on lainat maksettu ja lapsi maailmalla, muut vasta tahivat omiaan. Kuka sitten mihinkin haluaa rahansa laittaa sen jälkeen. N42