8-vuotias lapseni itki melkein tunnin kun kuuli, että paras kaveri sairastaa diabetesta

Minä kuolisin ennen kuin eläisin diabetes1 kanssa. Elinajan ennustekin on varmaan alle lääkityn hiv potilaan.

Kosh kirjoitti:

Olen sisätautien erikoislääkäri ja koulutan diabeteksesta.

1) ykköstyypin diabeteksessa puuttuu yhtä hormonia ja sitten laitetaan sitä hormonia, kun sitä puuttuu.

2)miksi kynällä. Koska insuliini on proteiini ja jos sen laittaa suusta, ihminen syö sen. Siksi kynällä.

3)jos menee matalille ei kuole. Omat sokeri varastot tulevat apuun. Jos menee taju, siitä herää vaikka kukaan ei auttaisi, koska oma sokeri varasto tulee apuun. Parempi kun auttaa, mutta pakkotilanteessa selviää, ei kuole.

4) on ennusteeltaan hyvä. Ennen oli toisin, mutta nyt on myös toisin.

5)hyvällä mielellä.

3) Voi kuolla. Moni on kuollutkin.

4) Ei ole ennusteeltaan hyvä: ei parannuskeinoa, liitännäissairauksia. 

6) Aiheuttaa usein pahaa mieltä.

Sinulla on empatiakykyinen lapsi.

Kerro lapsellesi, että on ihan OK olla surullinen siitä, että kaverilla on vakava sairaus.

Jos kyseessä on läheinen kaveri, lapsesi voi kysyä häneltä, millä tavalla sairaus vaikuttaa hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

No ensiksi kerrot lapselle, ettei ole mikään vaarallinen sairaus ja kaveri pystyy elämään ihan normaalia elämää lääkityksen turvin.

Se iyseasiassa on vaarallinen sairaus. Ykköstyypin diabetekseen voi kuolla mataliin verensokereihin hetkessä ja korkeisiinkin tunneissa, yhden päivän aikana.

Mutta, ihanan empaattinen lapsi ja huolissaan ystävästään. Oikealla hoidolla, verensokereita mittaamalla ja seuraamalla sekä säännöllisellä elämäntavalla sairastunut ei juurikaan joudu asioista elämässä luopumaan. Hyvä muuten kun on ystäviä, jotka tietää sairaudesta ja osaa oikeat hoitotoimenpiteen.

Vierailija kirjoitti:

Älä pakota puhumaan, hän on järkyttynyt juuri nyt. Puhuu itse kun haluaa. Voit vaikka lähettää viestin hänelle ja kertoa että siihen on lääkkeet se ei ole kuolemaksi, eikä pilaa elämää.

Oma ohjenuorani on aina ollut, että jos joku itkee, häntä ei saa jättää yksin. Varsinkaan, jos kyseessä on lapsi, joka on huolissaan jostain asiasta. Aina voi mennä silittämään, istua hiljaa vieressä, kertoa, että on käytettävissä, olla hiljaa vieressä. Tässä tapauksessa kannattaa ihan sanoa, että on luonnollista olla järkyttynyt, mutta tilanne ei ole niin paha, miltä se kuulostaa. Usein myös "haluan olla yksin" tarkoittaa oikeasti, että "haluan jonkun ymmärtävän minua". 

Lapsi ei ymmärrä, mitä diabetes tarkoittaa. Kannattaa selittää, mitä se sairautena tarkoittaa eli haiman solut eivät tuota insuliinia riittävästi, minkä vuoksi ruoassa oleva glukoosi (sokeri) ei imeydy elimistöön ja tästä seuraa liian korkeaa verensokeria. Onneksi nykylääketiede pystyy auttamaan, vaikka kyseessä onkin ihan vakavasti otettava sairaus. Sen jälkeen voi lapselle kertoa, että kaverin täytyy opetella pistämään insuliinia ja mittailla verensokeria, mutta sen jälkeen voi elää ihan normaalia elämää. 

Lasta voi kiittää siitä, miten ihanasti hän välitti ystävästään ja että on luonnollista olla huolissaan. Nykyisin Suomessa diabeetikkolapsilla on hyvää hoitoa ja siksi turvallinen ja tavallinen elämä. Jos on jatkokysymyksia, niitä voi tulla aina esittämään.   

Mun lapsella vasta todettiin diabetes. Ensimmäiset pari päivää vierähti teho-osastolla, ja kyllä alkuun diagnoosi tuli kaikille isona shokkina.

Osa kommenteista on taas niin tyypillistä av-kuraa.