Mitä tarkemmin ja huolellisemmin töitä tekee, sitä vähemmän siitä kukaan arvostaa

Kiitosta saavat vain ne näkyvät "hyvät tyypit" tai vaatijat, ei vaatimattomat taustalla puurtajat, vaikka usein tekevät työnsä tunnollisesti ja paremmin.

Tuliko työ tehtyä? Tuliko palkka tilille? Kuoliko kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiitosta saavat vain ne näkyvät "hyvät tyypit" tai vaatijat, ei vaatimattomat taustalla puurtajat, vaikka usein tekevät työnsä tunnollisesti ja paremmin.

Meillä kiitosta saa kyllä vaan ne hyvät tyypit ja kiltisti hiljaa raatavat. Jos yhtään yrität sanoa että lisävastuista pitää saada parempi palkka ja lisää resursseja nyt jo ylityöllistettyyn tiimiin, saat vaan hankalan maineen ja pahoja katseita.

Ei meillä ainakaan mitään kiitoksia jaeta. Palkka kyllä tulee säännöllisesti.

Noilla ominaisuuksilla pitäisi löytää työ jossa laatu on kriittinen tekijä. Tosi vaikea erottua hommissa joissa sitä seurataan vain tilastollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitosta saavat vain ne näkyvät "hyvät tyypit" tai vaatijat, ei vaatimattomat taustalla puurtajat, vaikka usein tekevät työnsä tunnollisesti ja paremmin.

Ihminen on kuin Pavlovin koira, joka nauttii palkkioista ja lähtee toistamaan toimintaa, joka johtaa kiitoksiin ja niiden tuomaan mielihyvään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitosta saavat vain ne näkyvät "hyvät tyypit" tai vaatijat, ei vaatimattomat taustalla puurtajat, vaikka usein tekevät työnsä tunnollisesti ja paremmin.

Meillä kiitosta saa kyllä vaan ne hyvät tyypit ja kiltisti hiljaa raatavat. Jos yhtään yrität sanoa että lisävastuista pitää saada parempi palkka ja lisää resursseja nyt jo ylityöllistettyyn tiimiin, saat vaan hankalan maineen ja pahoja katseita.

Vain harvassa työpaikassa on mahdollisuus tarjota määräänsä enempää etenemismahdollisuuksia tai bonuspalkkausta. Näidenkin ulkoisten motivaattoreiden merkitys on vain hetkellistä ja rajallista. Jossain kohtaa työuraa niiden merkitys automaattisesi vähenee ja sisäiseen motivaatioon vaikuttavat asiat nostavat päätään ja ihminen alkaa elämään niillä kiitoksilla.

Muuthan tunnetusti tuntee itsensä paskoiksi jos joku toinen tekee työt paremmin kuin he.

Vierailija kirjoitti:

Noilla ominaisuuksilla pitäisi löytää työ jossa laatu on kriittinen tekijä. Tosi vaikea erottua hommissa joissa sitä seurataan vain tilastollisesti.

Tämä on erittäin totta ja sai miettimään asiaa tarkemmin, näin se meilläkin menee selvästi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitosta saavat vain ne näkyvät "hyvät tyypit" tai vaatijat, ei vaatimattomat taustalla puurtajat, vaikka usein tekevät työnsä tunnollisesti ja paremmin.

Meillä kiitosta saa kyllä vaan ne hyvät tyypit ja kiltisti hiljaa raatavat. Jos yhtään yrität sanoa että lisävastuista pitää saada parempi palkka ja lisää resursseja nyt jo ylityöllistettyyn tiimiin, saat vaan hankalan maineen ja pahoja katseita.

Vain harvassa työpaikassa on mahdollisuus tarjota määräänsä enempää etenemismahdollisuuksia tai bonuspalkkausta. Näidenkin ulkoisten motivaattoreiden merkitys on vain hetkellistä ja rajallista. Jossain kohtaa työuraa niiden merkitys automaattisesi vähenee ja sisäiseen motivaatioon vaikuttavat asiat nostavat päätään ja ihminen alkaa elämään niillä kiitoksilla.

Komppaan tätä kirjoittajaa, ja lisäisin etten puhunut kiitosten saamisesta (vaikka itse kiitosta annankin), vaan arvostuksesta. Totta kai jos muiden tekemisiä korostetaan ja omat tekemiset jätetään mainitsematta (vaikka käsiteltävä asia omia tehtäviä nimenomaan käsittelisi) niin kyllähän se erittäin selvän viestin välittää, että kenen työ huomataan ja kenen ei.

Jäin myös miettimään, että onkohan peruspositiivisuus ja rakentava ote niitä mitkä vaikuttavat arvostukseen. Pitäisiköhän alkaa negatiivisemmaksi ja kriittisemmäksi, jos se herättää arvostusta enemmän? Jos positiivisuus mielletään jotenkin ”tyhjäpäiseksi” tai epäilyttäväksi?

Edellinen ap

Luen vain otsikon, ja ei pidä paikkaansa.

Minä luulin, että minua arvostettiin, kun kiitosta tuli joka suunnasta vuosikausia; asiakkaat pitivät minusta ja tuloksetkin olivat mitattavissa rahalla. Sitten pomo kertoi minulle, että työpaikkani lakkautettaisiin, ja samaan hengenvetoon kertoi, että saisin jäädä tekemään ihan samaa työtä freelancerina. 

Olin siis antanut itsestäni niin kiltin idiootin kuvan, että pidettiin itsestään selvänä sitä, että jatkaisin töitä mukisematta, huomattavasti pienemmällä palkalla, ilman työterveyshuoltoa, vuosilomia tai muita pikkuetuja. Minulle jopa lähetettiin sähköpostiviesti, jossa luki: "Et kai sinä tosissasi aio jättää meitä?"

Mä olin pitkään ylitunnollinen ja pedantti puurtaja, mutta se ei näkynyt työnantajien puolelta. Asiallisia ja ystävällisiä toki olivat, mutta palkkojen maksussa oli aina ongelmia, jättivät asioita hoitamatta koska eivät muka saaneet jotain kriittisiä viestejä jne jne. Lopulta päätin, että koska työpaikka ei välitä minusta, en minäkään välitä heistä. Teen työni edelleen hyvin, mutta kieltäydyn omistautumasta työlle. 

Etsin uuden työpaikan ja lähdin. Löytyi huomattavasti parempi työ, sain paremman palkan jne. Nykyisessä työssä näkee kyllä selkeästi tuloksissa, jos en olisi huolellinen tekijä ja tällä iso vaikutus minun esihenkilöni työhön ym., joten siltäkin kannalta tämä nykyinen työ sopii persoonalleni paremmin.

Up

Työntekijä on aina vain prostituoitu. Kuka muistaa ketään kuuluisaa työntekijää?

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että minua arvostettiin, kun kiitosta tuli joka suunnasta vuosikausia; asiakkaat pitivät minusta ja tuloksetkin olivat mitattavissa rahalla. Sitten pomo kertoi minulle, että työpaikkani lakkautettaisiin, ja samaan hengenvetoon kertoi, että saisin jäädä tekemään ihan samaa työtä freelancerina. 

Olin siis antanut itsestäni niin kiltin idiootin kuvan, että pidettiin itsestään selvänä sitä, että jatkaisin töitä mukisematta, huomattavasti pienemmällä palkalla, ilman työterveyshuoltoa, vuosilomia tai muita pikkuetuja. Minulle jopa lähetettiin sähköpostiviesti, jossa luki: "Et kai sinä tosissasi aio jättää meitä?"

Kuulostaa niin tutulta. Tein hiljaa ja kiltisti naurettavalla palkalla vuosikaudet työtä, jota oikeasti vihasin mutta jäin hommiin koska siihen kuului kiinnostaviakin töitä. Kehuttiin ja kaikista arvioinneista sain parhaat tulokset. Mutta annoin siis tahtomattani kuvan, että haluan tehdä juuri sitä mitä oikeasti en halunnut tehdä. Eräänä päivänä mun työpisteelle marssitettiin uusi ihminen, jolle piti siirtää ne ainoat mielenkiintoset työt. Multa ei edes kysytty olisinko halunnut muuttaa omaa toimenkuvaa tai vaikka hakea uutta tehtävää. En edes tiennyt, että siihen oltiin ketään hakemassa. Täytyy sanoa, että latisti itsetunnon aika hyvin ja kesti jonkin aikaa toipua. (Toki samoihin aikoihin sattui muitakin ikäviä asioita minkä vuoksi olin vähän herkemmässä tilassa. ) Kun aikanaan sain itseni kasattua aloin aktiivisesti hakea ihan muita töitä toisista firmoista. Kun sitten kerroin olevani lähdössä pomo oli erittäin hämmästynyt. Vielä enemmän pomo hämmästyi, kun kuuli mihin töihin olin hakenut ja päässyt. Minä, osaston nurkkaan unohdettu puurtaja jolle voi työntää paskimmat duunit ja jättää joka palkankorotuskierroksella väliin. Olen edelleen vuosien jälkeen tyytyväinen, että sain potkittua itseeni vauhtia.

AP:lle: tarkka ja huolellinen = hidas ja hankala työntekijä tämän päivän työympäristössä.

Yksi turhimmista asioista työpaikalla on liian ankara työn suorittaminen. Usein syynä tärkeily ja perfektionistinen luonne. Siinä vaiheessa kun aletaan muiden tuöpanoksesta huolehtimaan ja nipottamaan niin menee liian pitkälle. Työnantaja kyllä tehostaa loputtomasti ja työ ei tekemällä lopu. Pahinta laatua on turhanpäiväisyyksien piipertäjät jotka touhuavat niiden keskeisten työtehtävien päälle jotain mukatärkeää ylimääräistä puuhastelua eikä osata hetken aikaa ottaa iisisti että jatkossakin jaksettaisiin. Jatkuva puurtaminen väsyttää ahkerimmankin ja usein tämä näkyykin sitten sairaslomina ja yleisenä pinnankiristymisinä ja huonoina ilmapiireinä työpaikalla.

Burnout odottaa.