Onko täällä muita, jotka haluaisivat about vuoden välein vaihtaa asuinkaupunkia?

Mielestäni tuo kertoo joistain muista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo joistain muista ongelmista.

Kuten mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo joistain muista ongelmista.

Kuten mistä?

Pakenee jotain. Katkeruutta jostain menneestä elämästä. Ei pysty sitoutumaan normaalisti. Voi olla myös vaikea ihminen muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo joistain muista ongelmista.

Kuten mistä?

Pakenee jotain. Katkeruutta jostain menneestä elämästä. Ei pysty sitoutumaan normaalisti. Voi olla myös vaikea ihminen muuten.

No mielestäni joku alkoholiongelma on huomattavasti vakavampaa kuin jatkuva muuttaminen.

Se olisi ideaalitilanne.

Joskus olen ajatellut pitää sapattivuoden, jonka käytän asumalla aina 2 kk eri paikkakunnalla. 

Olen asunut eri puolilla Suomea, mutta haluaisin käyttää tämän vuoden asumalla sellaisilla paikkakunnilla, sellaisissa kaupungeissa tai seuduilla, joissa en ole asunut. Aloittaisin Ylä-Lapista, muuttaisin sieltä Kainuuseen, Kainuusta Ouluun, Oulusta Keski-Pohjanmaalle, sieltä Vaasaan, Vaasasta Turkuun.

Tai vaihtoehtoisesti ensiksi Turkuun, sieltä Hämeenlinnaan, Hämeenlinnasta Lahteen, Lahdesta Jyväskylään, Jyväskylästä Ouluun ja Oulusta Ylä-Lappiin.

Muuttaisin jos se ei olisi niin kallista. Lähes tonni menee jos ei ole ajokorttia ja/tai luotettavia tuttuja auttamaan muutossa.

Kyllä minäkin mietin paljon useammin kuin joka vuosi muuttoa jonnekin, mutta sitten en kuitenkaan toteuta aikeitani. Olen asunut samassa paikassa vuodesta 1967 alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin mietin paljon useammin kuin joka vuosi muuttoa jonnekin, mutta sitten en kuitenkaan toteuta aikeitani. Olen asunut samassa paikassa vuodesta 1967 alkaen.

Oletko ikinä asunut missään muualla?

Mieheni äitipuoli muutti jatkuvasti. 2-3 vuoden välein. Ihan vanhanakin vielä.

Vaya tehostetun palvelun paikka dementian takin sai hörnt pysymään paikallaan.

Hän oli kahdesti eronnut, kun tuli mieheni äitopuoleksi. Asui avossa mieheni isän kanssa. Myös mieheni elämä oli sitten jatkuvaa muuttamista, kun tuo pakotti.

Lopulta miehen isä vihdoin eläkeikäisenä sanoi, että nyt riittää. Hän ei muuta enää minnekään. No, sitten tuo avokki alkoi muuttaa pois taloudesta ja takaisin ja pois ja taas takaisin. Sitten se muutti omilleen ja muutti sitten koko ajan. Ensin oli omistusasuntoja, mutta rahat hupenivat niiden vaihtamiskuluihin, niin sitten alkoi vuokra-asunnoissa asuminen. Ei normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äitipuoli muutti jatkuvasti. 2-3 vuoden välein. Ihan vanhanakin vielä.

Vaya tehostetun palvelun paikka dementian takin sai hörnt pysymään paikallaan.

Hän oli kahdesti eronnut, kun tuli mieheni äitopuoleksi. Asui avossa mieheni isän kanssa. Myös mieheni elämä oli sitten jatkuvaa muuttamista, kun tuo pakotti.

Lopulta miehen isä vihdoin eläkeikäisenä sanoi, että nyt riittää. Hän ei muuta enää minnekään. No, sitten tuo avokki alkoi muuttaa pois taloudesta ja takaisin ja pois ja taas takaisin. Sitten se muutti omilleen ja muutti sitten koko ajan. Ensin oli omistusasuntoja, mutta rahat hupenivat niiden vaihtamiskuluihin, niin sitten alkoi vuokra-asunnoissa asuminen. Ei normaalia.

Tämä.

Näin 40senä haluaisi loppuelämän kodin. Aina voi matkustaa tai no ei tietty kaikilla varaa mihinkään huikeen mutta kuitenkin.

Mä olen jatkuva muuttaja. En edes halua laskea paljonko muuttamisiin on mennyt rahaa. Olen 30 ja muuttokertoja on 20 takana. Vanhempani asuvat edelleen lapsuudenkodissani eli muutot ovat pääasiassa viimeisen 10-vuoden aikana tapahtuneet. Nyt asun pari vuotta tässä missä asun ja sitten muutan taas. En tiedä, jatkanko muuttamista vai mitä teen.

Joku tuolla narisi sitä, että meillä jatkuvasti muuttajilla on ongelmia. Kai se niinkin on, mutta mielummin muutan jatkuvasti kuin käytän rahat lomamatkailuun tai tuollaiseen happamaan elämään. Ja vinkkinä, että en ole asunut Suomessa sen jälkeen kun muutin vanhemmiltani pois. Ja olen jopa suorittanut yliopistotutkinnon matematiikalta ja teen alani töitä kohdekaupungissa. Tuon narisijan kaltaisten ihmisten vuoksi en todellakaan ole miestä ottanut riesaksi kun ihmisillä on joku ihme pakkomielle jäädä ja jymähtää siihen omaan arkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äitipuoli muutti jatkuvasti. 2-3 vuoden välein. Ihan vanhanakin vielä.

Vaya tehostetun palvelun paikka dementian takin sai hörnt pysymään paikallaan.

Hän oli kahdesti eronnut, kun tuli mieheni äitopuoleksi. Asui avossa mieheni isän kanssa. Myös mieheni elämä oli sitten jatkuvaa muuttamista, kun tuo pakotti.

Lopulta miehen isä vihdoin eläkeikäisenä sanoi, että nyt riittää. Hän ei muuta enää minnekään. No, sitten tuo avokki alkoi muuttaa pois taloudesta ja takaisin ja pois ja taas takaisin. Sitten se muutti omilleen ja muutti sitten koko ajan. Ensin oli omistusasuntoja, mutta rahat hupenivat niiden vaihtamiskuluihin, niin sitten alkoi vuokra-asunnoissa asuminen. Ei normaalia.

Lisään tähän, että mieheni isä oli niin kiltti, että meni vielä auttamaan noissa kaikissa entisen avokin muutoissa vielä senkin jälkeen, kun olivat eronneet.

Kysyin kerran tuolta naiselta ihan nätisti, että miksi muuttaa niin usein. Raivostui ja suuttui kysymyksestä eikä vastannut siihen mitään. Sen jälkeen en uskaltanut kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jatkuva muuttaja. En edes halua laskea paljonko muuttamisiin on mennyt rahaa. Olen 30 ja muuttokertoja on 20 takana. Vanhempani asuvat edelleen lapsuudenkodissani eli muutot ovat pääasiassa viimeisen 10-vuoden aikana tapahtuneet. Nyt asun pari vuotta tässä missä asun ja sitten muutan taas. En tiedä, jatkanko muuttamista vai mitä teen.

Joku tuolla narisi sitä, että meillä jatkuvasti muuttajilla on ongelmia. Kai se niinkin on, mutta mielummin muutan jatkuvasti kuin käytän rahat lomamatkailuun tai tuollaiseen happamaan elämään. Ja vinkkinä, että en ole asunut Suomessa sen jälkeen kun muutin vanhemmiltani pois. Ja olen jopa suorittanut yliopistotutkinnon matematiikalta ja teen alani töitä kohdekaupungissa. Tuon narisijan kaltaisten ihmisten vuoksi en todellakaan ole miestä ottanut riesaksi kun ihmisillä on joku ihme pakkomielle jäädä ja jymähtää siihen omaan arkeensa.

Onkohan se pakkomielle sulla vai niillä arkeensa jymähtävillä?

Tuolla tavalla näkee kivasti maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jatkuva muuttaja. En edes halua laskea paljonko muuttamisiin on mennyt rahaa. Olen 30 ja muuttokertoja on 20 takana. Vanhempani asuvat edelleen lapsuudenkodissani eli muutot ovat pääasiassa viimeisen 10-vuoden aikana tapahtuneet. Nyt asun pari vuotta tässä missä asun ja sitten muutan taas. En tiedä, jatkanko muuttamista vai mitä teen.

Joku tuolla narisi sitä, että meillä jatkuvasti muuttajilla on ongelmia. Kai se niinkin on, mutta mielummin muutan jatkuvasti kuin käytän rahat lomamatkailuun tai tuollaiseen happamaan elämään. Ja vinkkinä, että en ole asunut Suomessa sen jälkeen kun muutin vanhemmiltani pois. Ja olen jopa suorittanut yliopistotutkinnon matematiikalta ja teen alani töitä kohdekaupungissa. Tuon narisijan kaltaisten ihmisten vuoksi en todellakaan ole miestä ottanut riesaksi kun ihmisillä on joku ihme pakkomielle jäädä ja jymähtää siihen omaan arkeensa.

Onkohan se pakkomielle sulla vai niillä arkeensa jymähtävillä?

Myönnän toki, että minulla on myös eräänlainen pakkomielle muuttoon. Osaan myös tarvittaessa rauhoittua hetkeksi paikalleni kuten nyt tämänhetkisessä tilanteessa. Eräs mies sanoi keväällä minulle, että hän ajatteli olevansa se henkilö joka saa minut paikoilleen ja elämään kuten normaali ihminen. Oli pakko kysyä, että mitäs kun minulle normaali on tämä minun elämä. Jatkuvasti haluan kokea uusia paikkoja ja tutustua uusiin kulttuureihin.

Tasaisesti arkeaan elävillä tuntuu olevan pakkomielle minun elämääni kohtaan. Varsinkin suomalaiset laittavat viestiä ja kyselevät, että enköhän kohta ole liian vanha jatkuvaan muuttamiseen ja miten minun tulevat lapset tälläistä kestää? Itsekseni mietin, että mitkä tulevat lapset. Niitä ei ole tulossa vaikka asuisin jatkuvasti samassa osoitteessa.

Ihanaa, kun ei tarvitse enää muuttaa ja on löytynyt se loppuelämän kotipaikkakunta. 

Aikoinaan sain kyllä ihan tarpeeksi muutoista. 

Olen lopulta väsynyt perusarjen rutiinien etsimiseen (mikä sali olisi kiva, mikä ruokakauppa, kuinka julkinen liikenne menee, lenkkipolut jne.), kun olen muuttanut kaupunkeja ja kaupunkien sisällä. Muutot myös ovat kalliita ja henkisestikin kuluttavia. Jos työ olisi etätyötä ja elämä matkailuautossa, niin kyllä sitten voisi jonkun vuoden siirtyä helposti.