+30 ikisinkut jotka lopulta löysitte parisuhteen
Onko teitä. Olitteko ns. aina sinkkuja, mutta sitten myöhemmällä iällä löysitte itselle parisuhteen. Vai pysyykö ihminen todennäköisesti sinkkuna loppuelämänsä jos on vuodet 15-30 ollut sinkkuna.
Kommentit (11)
Mulla oli teininä lyhyt suhde, mutta sen jälkeen olen aina ollut sinkku enkä ole löytänyt ketään;(
N34
Vierailija kirjoitti:
Löysin ensimmäisen vakavan suhteen kun olin 39-vuotias. Ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin yhdessä.
N56
Tuo on muuten tuttua, että vasta reippaasti päälle kolmekymppisenä pariutuneiden suhteet ovat kestävimpiä ja muutenkin kaikin puolin hyviä. Kakkosena tulevat high school sweetheartit eli jo alle parikymppisinä toisensa löytäneet. Eniten eroja on ollut heillä, jotka ovat pariutuneet kahden- ja kolmenkympin välillä eli siinä "normaalissa" pariutumisiässä. Näin minun tuttavapiirissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin ensimmäisen vakavan suhteen kun olin 39-vuotias. Ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin yhdessä.
N56
Tuo on muuten tuttua, että vasta reippaasti päälle kolmekymppisenä pariutuneiden suhteet ovat kestävimpiä ja muutenkin kaikin puolin hyviä. Kakkosena tulevat high school sweetheartit eli jo alle parikymppisinä toisensa löytäneet. Eniten eroja on ollut heillä, jotka ovat pariutuneet kahden- ja kolmenkympin välillä eli siinä "normaalissa" pariutumisiässä. Näin minun tuttavapiirissäni.
Sama. Aina naurattaa kun tällä palstalla sanotaan miten kumppani "täytyy" löytää opiskelija-aikana tai muuten jää yksin. Noista toisensa 19-25v opiskelijana löytäneiden parisuhteista valtaosa päätyy eroon ainakin omien havaintojen mukaan.
Olen löytänyt 36-vuotiaana ns. elämäni rakkauden.
+30. Söpöä.
Laittasin tuohon +55 tai 60. Nalleja on puolin ja toisin vielä paljon kolmessa kymmenissä.
30v seurustelematon ei kyllä minun mielestä ole 'ikisinkku'. Parikymmentä vuotta lisää sinkkuelämää tuohon päälle niin sitten voidaan puhua oikeasti ikisinkusta.
Löysin ekan poikaystävän 36v baarista. Tai hän löysi minut. En ollut sitä ennen edes pitänyt miestä kädestä kiinni. Nyt meillä lapsi ja sitä perhearkea.
Erikoinen tämä nykyajan ajatus, että kaikki asiat elämässä, mukaan lukien rakkaudet ja parisuhteet, pitäisi kokea ennen kuin täyttää 30 vuotta. Ja ihan kuin tuon jälkeen loppuelämä on pelkkää kuoleman odotusta=D
Vähän ohiksena joitakin ihmisiä ympärilläni tuntuu sinkkuuteni kovastikin häiritsevän, paljon ennemmän kuin itseäni. Joka kerta pitää voivotella kohtaloani, painostaa menemään tinderiin ym. Ja tämä innokkain tuntuu vain itse haluavan polttareihini ja häihini ja niihinkin vain varastamaan huomion itselleen. En kutsuisi tätä narskua todellakaan minnekään juhliini, jos jonkun joskus löytäisinkin! Kiva jos on toivoa vielä +30v:näkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin ensimmäisen vakavan suhteen kun olin 39-vuotias. Ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin yhdessä.
N56
Tuo on muuten tuttua, että vasta reippaasti päälle kolmekymppisenä pariutuneiden suhteet ovat kestävimpiä ja muutenkin kaikin puolin hyviä. Kakkosena tulevat high school sweetheartit eli jo alle parikymppisinä toisensa löytäneet. Eniten eroja on ollut heillä, jotka ovat pariutuneet kahden- ja kolmenkympin välillä eli siinä "normaalissa" pariutumisiässä. Näin minun tuttavapiirissäni.
Johtuu siitä, että naisilla ei ole enä valinnanvaraa...
Löysin ensimmäisen vakavan suhteen kun olin 39-vuotias. Ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin yhdessä.
N56