Tunnetko ihmisiä, jotka häpeävät milloin mitäkin? Tuli mieleen tuosta "kehtaatko ostaa pakastemarjoja" -ketjusta

Se on ihan normaalia, jos jokin yksittäinen asia kuten vaikka julkisessa vessassa käynti nolottaa. Se taas on ikävämpi juttu, jos kaikki tavallisesta poikkeava ja ihan arkipäiväinenkin saa aikaan häpeän tunteita. Sellainen ihminen ei ole mukavaa seuraa myöskään muille. Tässäkin ketjussa tulee usemmassa viestissä esille se, kuinka nolostelija alkaa projisoida omaa häpeän tunnettaan muihin. Se ei tee ihmissuhteille eikä projisoinnin kohteille hyvää. Täytyy kuitenkin myöntää, että nauroin ääneen tuolle kierrätystä nolostelevalle eksälle :D

Vierailija kirjoitti:

Eksä häpesi sitä, että kierrätän. Jos olimme yhdessä  lähdössä jonnekin ja vein roskat samalla, hän odotti taloyhtiön ikkunattomalla seinustalla ja varoi ettei kukaan näe meitä yhdessä. Hänen mielestään naapurit ajattelevat että tongin roskia, kun laitan niitä moneen eri astiaan. Myös pullojen kerääminen ja palauttaminen oli "noloa pummien touhua"

Mielestäni liika häpeily itsessään on noloa. Tuollaisista asioista varsinkin.

Sen nyt ymmärtää jos vähän hävettää kun tajuaa sanoneensa jotain tökeröä, tukkii pöntön kylässä käydessä tai muuta sellaista.

Mä en kylläkään kuvittele vaan mies sättii ja oon häpeilijä.

Tunnen, nimittäin itseni : D

Koko ajan hävettää ja aivan kaikki. Kävellessä tuntuu että käteni heiluvat nolosti kuin kaksi velttoa lihaletkua, kaikki varmaan näkevät miten hymyni värisee epävarmana ja tietävät mihin tarkoitukseen ostan vessapaperia! Vessassa hävettää toimittaa vessaan kuuluvia asioita ja auta armias sitä nolostuksen määrää kun joudun käyttämään aurinkolaseja. Aurinkoisella säällä. Kuten kaikki muutkin. Olen vain hyväksynyt sen että jostain syystä elämä tuntuu sietämättömän nololta, enkä anna häpeilyn estellä menoa. Ei tätä ylitse ampuvan häpeän määrää kestäisi jos siitä ei osaisi repiä huumoria. Kohti noloutta vaan, posket punoittakoon vaikka kuuhun asti.

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mistä nämä häpeän tunteet on meihin juurrutettu aikoinaan, koska ne kulkevat suvussa, meidät opetetaan siihen. Itsekin häpeän vaikka ja mitä ja suurin osa on vanhemmilta opittua. Ihan saakelin iso homma opetella pois niistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset häpeävät jotain. Minäkin.

Mutta ettei kehtaa kesällä ostaa pakastemarjoja tai pitää käskeä poikkis rappukäytävään, kun on pakko mennä kakalle? Ihan kuin se poikkis ei älyäisi, että nyt se tytyyde taas menee kakalle, kun pitää rappukäytävässä odotella. (tai mistä minä tiedän, jos ei älykään...)

Minä 18 vuotiaana, kun olin poikakaverin luona toisessa kaupungissa, menin läheiselle huoltoasemalle aina kakalle :D hain tupakkaa samalla, vaikka oikea syy oli wc käynti.

Ja aviomiehen kanssa (13v saman katon alla) laitetaan edelleen hana päälle isolla asialla.

Parisuhde on ohi siinä vaiheessa, kun kakkosella käydään ovi auki

Kauheata veden tuhlausta!

Minä! Häpeän koko ajan kaikkea, itseänikin ihan kokonaisuudessani, vaikka olen ollut aina suosittu ja saanut ihanaa palautetta itsestäni. En käsitä mistä nämä ajatukset tulevat.

Olen teininä laittanut kaverini ostamaan minulle erään tuotteen (annoin toki rahaa hänelle), sillä pakkaus oli niin ruma, etten kehdannut itse ostaa sitä. Edelleen on ollut vähän saman tyylisiä ongelmia, ei ihan noin pahasti tosin.

Miten sattuikin, että nyt tällainen aloitus täällä. Eilen nimittäin tuli mitta täyteen itsellä ja sisuunnuin. Vannoin itselleni, että nyt rupean elämään niin, etten mieti mitä muut ajattelevat. Oman elämän saa aika kapeaksi jos elää pelkojen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani. Koko ajan täytyy olla varuillaan mitä tekee tai sanoo, kun "joku voi ajatella siitä jotain". Jatkuvasti varotaan ettei vaan tulisi tehtyä tai sanottua mitään väärää tai väärällä sanavalinnalla tai äänenpainolla, kun "mitähän ne meistä sitten ajattelee". Silmätikuksi joutumista on varottava kaikin keinoin.

Jepjep. Hyvin tuttua. "Mitähän naapuritkin ajattelee" oli usein kuultu lause lapsuudessani. Ellen ole ihan hakoteillä, niin tämä muiden ajattelusta piittaaminen on yleistä maalta tulleiden keskuudessa.

Mulla oli kouluaikana kaveri, joka tuntui häpeävän ja paheksuvan vähän kaikkea. "Kuinka sie kehtasit?!" oli hänen vakiofraasinsa ihan tavallisiin asioihin. En tiedä, kuinka on selvinnyt elämässään, kun ei iljennyt tai kehdannut perusjuttujakaan.

Hävettää, jos törmää naapuriin tai vanhaan tuttuun just silloin, kun kärryssä ei ole muuta, kuin bisseä. Otan kuitenkin vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, nimittäin itseni : D

Koko ajan hävettää ja aivan kaikki. Kävellessä tuntuu että käteni heiluvat nolosti kuin kaksi velttoa lihaletkua, kaikki varmaan näkevät miten hymyni värisee epävarmana ja tietävät mihin tarkoitukseen ostan vessapaperia! Vessassa hävettää toimittaa vessaan kuuluvia asioita ja auta armias sitä nolostuksen määrää kun joudun käyttämään aurinkolaseja. Aurinkoisella säällä. Kuten kaikki muutkin. Olen vain hyväksynyt sen että jostain syystä elämä tuntuu sietämättömän nololta, enkä anna häpeilyn estellä menoa. Ei tätä ylitse ampuvan häpeän määrää kestäisi jos siitä ei osaisi repiä huumoria. Kohti noloutta vaan, posket punoittakoon vaikka kuuhun asti.

Mene terapiaan, tuo ei ole normaalia.

No joittenkin mielestähän on hirveän noloa käyttää äitiyspakkauksen vaatteita. Se on joku merkki köyhyydestä. Kuitenkin suurin osa vanhemmista hakee äitiysavustuksen (eli pakkaus tai raha), ja heistä 70 % ottaa pakkauksen. Onpas paljon ”köyhiä”! Nämä nolostelijat eivät sitten varmaan sitä rahaakaan hae, jos ”köyhäinavun” saaminen on niin alhaista?

Muutenkaan en ymmärrä sitä, että lasten vaatteiden ja tarvikkeiden merkit ovat joku näyttämiskeino. Ymmärrän tietysti, että suosii jotain laatumerkkiä, jos on havainnut sen hyväksi ja kestäväksi. Mutta että muiden ihmisten takia pitäisi olla muotimerkkejä ja Prisman haalarissa esiintyminen olisi joku häpeä?

Häpeän pitää tuhkakuppia parvekkeella. Siksi se kannellinen vanha kurkkupurkki seisoo partsin lattian nurkassa satunnaista tarvetta varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen työkaveri ei uskaltanut/kehdannut/voinut mennä yksin syömään. Siis meidän oman työyksikön taukotilaan, vaikka oli työskennellyt siellä jo vuosia ja tunsi kaikki työntekijät. Aina piti saada joku kaveri mukaan. Jos muut oli jo käyneet syömässä niin istui varmaan vessassa koko ruokatauon ajan. Keski-ikäinen nainen kyseessä.

Sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai sitten esim. koulukiusauskokemus oireilee edelleen.

Itselläni oli vielä nuorena aikuisena pahan koulukiusaamisen takia ongelmia mennä yksin esim. ravintolaan tai työpaikan ruokalaan syömään. Jotenkin se vanha trauma nousi jostain selkärangasta ja tuntui, että kaikki varmasti tuijotta ja ajattelee, että toi on joku säälittävä yksilö jolla ei ole kavereita koko maailmassa ja siksi se on täällä yksin. Olen kyllä päässyt asiasta yli.

Voi olla hänelläkin jotain tällaista. Itsellänikin on koulukiusaamiskokemuksia, ja tunnistan kyllä tuon että joka kerta työpaikkaruokalaankin mennessä häivähtää mielessä kouluajat. Mutta kovin turhaa ja elämää rajoittavaa, jos on siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän pitää tuhkakuppia parvekkeella. Siksi se kannellinen vanha kurkkupurkki seisoo partsin lattian nurkassa satunnaista tarvetta varten.

Se on vielä nolompi.

Vierailija kirjoitti:

Itseni. En kehtaa ottaa selfietä jos joku on näkemässä (en kyllä harrasta niitä muutenkaan kun ehkä kerran vuodessa)

Mulla on tämä sama. Otan kyllä selfieitä enemmän kuin kerran vuodessa, mutta en koskaan kenenkään nähden. Meinasin sanoa, että tämä taitaa olla sukupolvikysymys, kun nuoret ottaa selfieitä missä vaan, liukuportaissa jne., mutta kesällä hymyilin itsekseni rannalla ollessani, kun joku n. 60-vuotias mies otti itsestään selfieitä siinä rantavedessä varmaan 10 minuuttia, joka kuvakulmasta. :)

Mun mies! Tai ei ehkä niinkään häpeä mutta joka asiassa miettii mitä ihmiset sanoo. Kyllä nyt naapurit vahtii kun on uusi auto. Pitäskö ajaa nurmikko ettei naapurit kyttää. Meetkö keittiön poikki alasti suihkuun vaikka on ikkunoita joka seinällä. Ei kehtaa naapurille sanoa että hakis postit kun ollaan mökillä, luulevat että elvistellään sillä että on mökki. Meinaatko laittaa ton takin kaupungille

Hiukan ärsyttävää, mutta itse pukeudun miten lystään ja suihkuun mennessä en pukeudu mitenkään. Jos naapuri ei vielä kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä ole tissejä nähnyt niin on korkea aika

Vierailija kirjoitti:

Häpeän pitää tuhkakuppia parvekkeella. Siksi se kannellinen vanha kurkkupurkki seisoo partsin lattian nurkassa satunnaista tarvetta varten.

Laita hyvä ihminen kannellinen lasipurkki, niin stumppien löyhkä ei kantaudu naapuriin.

Varsinkin nuorempana häpesin lähe skaikkea, koska narsistiperheessä istutettiin muidenkin häpeä aika syvällekin minuun:( Ja työtöntä/köyhää/sairasta kohdellaan vähintäänkin yhtä narsistisesti koko yhteiskunnan voimin. Nykyään haistatan (mielessäni) v**ut kaikille ja yrtiän olla ajattelematta mitään "vähänks noloo"juttuja normaaleista asioista mitä teen ja ostoksistani ym. Ihanan vapauttavaa!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset häpeävät jotain. Minäkin.

En kyllä äkkiä keksi mitään mitä häpeäisin.

up