Inhoan X-sukupolvea

Näin täällä pauhaa ja moittii vanhempiaan se sukupolvi, jolle tärkeintä on minä itse.

Se sukupolvi, jonka mukana yleissivistyksen taso laski huimasti (huomaa selkeästi palstan keskusteluissa).

Se sukupolvi, joka ei oikeasti tiedä historiasta mitään, kun ei kiinnosta.

Se sukupolvi, joka uskoo kaiken, mitä "jumalansa" eli media heille syöttää.

Se sukupolvi, joka on kasvatanut lapsensa vielä itseään itsekkäämmiksi ja tyhmemmiksi.

x-sukupolven edustajat ovat nähneet laman, kokeneet massatyöttömyyden, vanhempien avioerot, olleet avainkaulalapsia, heillä ei todellakaan ole ollut helppoa! Kaikesta on pitänyt taistella. Olla suurten ikäluokkien ja y-sukupolven puristuksissa. Yrittää korjata maailmaa jonka suuret ikäluokat ovat tuhonneet. X-sukupolven saavutuksista ei kukaan puhu tietenkään, eivät he itsekään koska ovat hiljaisia ja vaatimattomia. Suuret ikäluokat kyllä mesoaa aikaansaannoksistaan ja pitävät itsestään meteliä. Suurten ikäluokkien itsekkyys ja mahtipontisuus sekä oman eduntavoittelu on jotain kuvottavaa. Siinä missä x-sukupolvi asettaa perhearvot ja ystävät tärkeimmiksi asioksi elämässä, suuret ikäluokat työn ja rahan.

miten sukupolvien raja määritellään? jos mun veli on syntyny -79 ja ite -83 ja tossa välissä -80 syntyny sisko, nii onko mun broidi x-sukupolvea, sisko ja mä y-sukupolvea? entäs nää 2000-luvun puolella syntyneet, mihin sukupolveen he kuuluvat? missä menee se "raja" jonka jälkeen syntynyt kuuluu "eri sukupolveen"?

Hetkinen nyt, synnyin 70-luvun alussa eikä minun nuoruudessani kukaan tuttuni ollut huumeita nähnytkään. Nykyään taas pilven polttaminen 14 vuotiaana on ihan yleistä. Ja mitäköhän tässä on saatu kuin Manulle illallinen? Ihan ilman tietokoneita, älypuhelimia ja wikipediaa on selvitty opiskeluista(kin) ja ammattiin valmistuin juuri sopivasti 90-luvun lamaan. Että jos nyt jotain tolkkua noihin syytöksiin.