Pitäisikö vaan antaa lapsen pelata ja säilyttää perherauha?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:14"]

Selkeät pelisäännöt! Puoli tuntia peliaikaa arkena ja viikonloppuisin tunti per päivä. Tällä pari viikkoa ja varmasti rauhoittuu. Kun lapsi oppii, ettei vinkuminen tuo sovittua enempää peliaikaa, jää se pian pois ja teillä on taas rauha perheessä. Ensimmäiset päivät voivat olla hankalia, jote tsemppiä niihin!

[/quote]

Onko teillä lukemisessa kanssa, että kymmenen sivua ja sitten seis? Jalkapallo-ottelu lopetetaan puoliaikaan? Elokuvat keskeltä poikki ja huomenna jatkukoon?

21 vastaa

Kyllä meillä on juuri näin. Aikuiset määrittelevät milloin on aika illalla laittaa kirja syrjään ja sammuttaa valot. Lukemista voi jatkaa seuraavana päivänä. Kun lamput sammuu arkena joka ilta samaan aikaan, ei se aiheuta perheessä mitään riitoja. Sekä aikuiset että lapset noudattavat sovittuja pelisääntöjä. Samat periaatteet pelaamisessa. Ja perheessä on rauha.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:14"]

Selkeät pelisäännöt! Puoli tuntia peliaikaa arkena ja viikonloppuisin tunti per päivä. Tällä pari viikkoa ja varmasti rauhoittuu. Kun lapsi oppii, ettei vinkuminen tuo sovittua enempää peliaikaa, jää se pian pois ja teillä on taas rauha perheessä. Ensimmäiset päivät voivat olla hankalia, jote tsemppiä niihin!

[/quote]

Onko teillä lukemisessa kanssa, että kymmenen sivua ja sitten seis? Jalkapallo-ottelu lopetetaan puoliaikaan? Elokuvat keskeltä poikki ja huomenna jatkukoon?
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:35"]

21 vastaa Kyllä meillä on juuri näin. Aikuiset määrittelevät milloin on aika illalla laittaa kirja syrjään ja sammuttaa valot. Lukemista voi jatkaa seuraavana päivänä. Kun lamput sammuu arkena joka ilta samaan aikaan, ei se aiheuta perheessä mitään riitoja. Sekä aikuiset että lapset noudattavat sovittuja pelisääntöjä. Samat periaatteet pelaamisessa. Ja perheessä on rauha.

[/quote]

On täysin eri asia rajoittaa touhut nukkumaanmenoon, kuin laskea päivän toimintaminuutteja. Pelaamisessa sinä vedät ilmeisesti rajan 30-60 min. päivässä, mutta entä muut touhut? Viikonloppuina saa katsoa yhden elokuvan kokonaan päivässä, arkena vain yhden jakson telkkari ohjelmaa?

Onko teillä siis ne samat periaatteet pelaamisessa kuin muussakin, vai onko pelaaminen se ei-toivottu toiminta, jota rajoitetaan täysin toisin periaattein, kuin mitään muuta?

Ei, vaan otat pelit pois. Aivot kehittyy, nuori oppii käsittelemään pettymyksiä, itse katkaisemaan riippuvuutta aiheuttavia toimintoja jne. Satuttiin näkemään kiinnostava dokumentti nuoren aivoista ja siitä lähtien meidän teini itse päättää vähää väliä, että hän pitää täysin "ruuduttomia" päiviä, jolloin kännykät ja telkkarit pysyvät kiinni koko päivän

Onko pelaaminen joku kirous?

Ennen poikani jolla oli yksi pelipäivä viikossa, oli hankala, juoksin palavereissa koulun kanssa jatkuvasti. Riideltiin pelaamisesta.. En jaksanut katsella sitä kiukuttelevaa ja vihaista poikaa, ja sanoin että jos koulu alkaa sujua, saat pelata vaikka joka päivä.

Ja hän pelaa nyt päivittäin. Strategiapelit ja rakentelupelit, toivon että niistä on hyötyä jatkossa.

Hän on loistava matematiikassa ja kielissä, koulusta ei tule enää negatiivista palautetta. Hän on jotenkin rennompi ja iloisempi nyt, ei kai se vapaasta pelaamisesta johdu, mutta varmasti vaikutti kokonaisuuteen.

Kokeile ap. mitä tapahtuu, ei se muutos välttämättä ole huono..

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:55"]

Ei, vaan otat pelit pois. Aivot kehittyy, nuori oppii käsittelemään pettymyksiä, itse katkaisemaan riippuvuutta aiheuttavia toimintoja jne. Satuttiin näkemään kiinnostava dokumentti nuoren aivoista ja siitä lähtien meidän teini itse päättää vähää väliä, että hän pitää täysin "ruuduttomia" päiviä, jolloin kännykät ja telkkarit pysyvät kiinni koko päivän

[/quote]

Niistä kiinalaisista nuorista? Se avasi minunkin silmät.

Mää oon 16-vuotias pienipoika tampereelta. Sen neuvon annan jos lapsenne tykkää pelata ja haluaa pelata. Älkää ottako sitä pois. Se ei paranna tilannetta ellette sitten halua olla vihasia lapsellenne ja lapsi teille. Ja varsinkin jos otatte pelin pois jos se ei mee johonkin mihin on"pakko" niinku mun äiti väittää että kouluun on "pakko" mennä. Elikkäs pointti on tämä niin kauan kun teijän lapsi tulee pelaamisesta hyvälle tuulelle niin antakaa pelata vaikka tappiin asti. Tiedä vaikka pojastanne tulee niin hyvä että rupee pelin pelaamisella tienamaan enemmän kun lukion käynyt lääkäri. Mutta niin kauan kun te väitätte lapsellenne että pelaaminen ei oo tervettä mutta kouluissa ja töissä käyminen on sitä mitä jokaisen on "pakko" tehdä tämä lapsi tulee luultavasti entistä enemmän vihaamaan teitä, nimimerkillä näin minulle kävi kun äitini on vihainen koko ajan ellen mene kouluun. Niin uskokaa mua se teijän jokapäivänen valittaminen siitä että poikanne pelaa liikaa eikä mee ulos joka on todella huolestuttavaa. Silloin on aika kysyä itseltänne että jos joku ei halua olla samanlainen kuin jokainen "normaali" ihminen niin miettikää onko se nyt niin paha asia. Uskokaa mua pelaaminen on terveellisempää kuin huumeet tai rikokset joten älkää valittako lapsillenne pelaamisesta. Lapsi ei pelaa jos se ei halua pelata. Pelaa jos haluaa. Antakaa lapsenne tehdä mitä haluaa kunhan hän on onnellinen. Mut tietysti peruskoulu läpi ensimmäisenä:) Anteeksi että tulin pätemään. Oli vain pakko kun huomasin aiheen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 11:03"]

Meillä on siis kaksi muuta lasta, jotka toki pelaavat myös. Heitä kuitenkin kiinnostaa muukin elämä, kaverit ja harrastukset. Tämä nuorin, 8-vuotias istuisi aamusta iltaan pelien kanssa jos saisi päättää. Nyt siis hermostuu aina kun peli otetaan pois ja pitäisi tehdä jotain muuta. Näihin riitoihin olen ktllästynyt. Koulussa oli kysely lasten peliajoista ja monilla se oli luokkaa tunti-pari viikossa. Meillä se on sitä per ilta. Ja jos tämä lapsi ei pelaa itse, niin katsoo kun toiset pelaavat. Ei keksi mitään muuta tekemistä. Nytkin olisi ihana lähteä ihmisten ilmoille, käydä lounaalla jossain, kävellä kaupungilla ja rentoutua rankan työviikon jäljeen. Sen sijaan siivoan ja pyykkään ja teen kotihommia. Siinäpä se viikonloppu taas hujahtaakin. Ei tämä ole mieleistäni elämää. Lapset onneksi tarvitsevat entistä vähemmän "hoitajaa", joten pian voimme häippäistä päiväksi omille menoillemme. Ap

Eli ongelmana ei ole lapsen pelaaminen vaan se, että et halua olla lasten kanssa lainkaan. Mieluummin näet lapsesi istumassa huoneissaan seinään tuijottamassa, kunhan sinun ei tarvitse olla heidän kanssaan vaan saat elää kuten haluat eli olla miehesi kanssa, matkustella jne. Pelaaminen on vain symboli sille, että elämäsi on helvettiä: lapsi haluaa olla kotona, mutta sinä et halua olla hänen kanssaan. Lapsi pelaa, minkä sinä haluat kieltää, jotta saisit lapsen pois kotoa, koska et edelleenkään halua elää edes pientä pätkää elämästäsi hänen kanssaan.

Kyse ei ole pelaamisesta vaan sinusta.

Samasta syystä jotkut vanhemmat pelkäävät lisää leirikoulut ja vastustavat leirikoulut lopettamista. Omista mukavuussyistä. Pääsee vastuusta hetkeksi.

Vaikka leirikoulut voivat aiheuttaa stressiä lapsille, jättää osan ulkopuolelle yökastelun, muiden (maksettujen ja lapselle tärkeiden) harrastuskiirwidem, sairauksien (astma jne) takia. Kiusatuillwkin se on yhtä helvettiÄ. Jos leirikoulut on tarkoitus luoda yhteishenkeä, sitä se ei tee kuin pienelle ydinkermajoukolle. Muita se eriarvoistaa ja ulkopuolista. Päiväretket yhdessä metsään, museoon tai låhikaupunkiin olisivat sitä mikä retkien päämäärä ja tarkoitus on. Sitpäaitsi opet joutuu retkillä vahtimaan pelaamista ja netin käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 11:03"]

Meillä on siis kaksi muuta lasta, jotka toki pelaavat myös. Heitä kuitenkin kiinnostaa muukin elämä, kaverit ja harrastukset. Tämä nuorin, 8-vuotias istuisi aamusta iltaan pelien kanssa jos saisi päättää. Nyt siis hermostuu aina kun peli otetaan pois ja pitäisi tehdä jotain muuta. Näihin riitoihin olen ktllästynyt. Koulussa oli kysely lasten peliajoista ja monilla se oli luokkaa tunti-pari viikossa. Meillä se on sitä per ilta. Ja jos tämä lapsi ei pelaa itse, niin katsoo kun toiset pelaavat. Ei keksi mitään muuta tekemistä. Nytkin olisi ihana lähteä ihmisten ilmoille, käydä lounaalla jossain, kävellä kaupungilla ja rentoutua rankan työviikon jäljeen. Sen sijaan siivoan ja pyykkään ja teen kotihommia. Siinäpä se viikonloppu taas hujahtaakin. Ei tämä ole mieleistäni elämää. Lapset onneksi tarvitsevat entistä vähemmän "hoitajaa", joten pian voimme häippäistä päiväksi omille menoillemme. Ap

Eli ongelmana ei ole lapsen pelaaminen vaan se, että et halua olla lasten kanssa lainkaan. Mieluummin näet lapsesi istumassa huoneissaan seinään tuijottamassa, kunhan sinun ei tarvitse olla heidän kanssaan vaan saat elää kuten haluat eli olla miehesi kanssa, matkustella jne. Pelaaminen on vain symboli sille, että elämäsi on helvettiä: lapsi haluaa olla kotona, mutta sinä et halua olla hänen kanssaan. Lapsi pelaa, minkä sinä haluat kieltää, jotta saisit lapsen pois kotoa, koska et edelleenkään halua elää edes pientä pätkää elämästäsi hänen kanssaan.

Kyse ei ole pelaamisesta vaan sinusta.

Samasta syystä jotkut vanhemmat pelkäävät lisää leirikoulut ja vastustavat leirikoulut lopettamista. Omista mukavuussyistä. Pääsee vastuusta hetkeksi.

Vaikka leirikoulut voivat aiheuttaa stressiä lapsille, jättää osan ulkopuolelle yökastelun, muiden (maksettujen ja lapselle tärkeiden) harrastuskiirwidem, sairauksien (astma jne) takia. Kiusatuillwkin se on yhtä helvettiÄ. Jos leirikoulut on tarkoitus luoda yhteishenkeä, sitä se ei tee kuin pienelle ydinkermajoukolle. Muita se eriarvoistaa ja ulkopuolista. Päiväretket yhdessä metsään, museoon tai låhikaupunkiin olisivat sitä mikä retkien päämäärä ja tarkoitus on. Sitpäaitsi opet joutuu retkillä vahtimaan pelaamista ja netin käyttöä.

Penäävät lisää leirikouluja

Minun poikani pelasi aina hullun lailla. Koulukin kärsi, mutta pääsi kuitenkin opiskelemaan ATK-alaa ja on nyt asiantuntijatehtävissä hyvässä firmassa ja kolmen ihanan vintiön iskä, mutta rajoittaa omien lastensa pelaamista vaimonsa tahdosta, vaikka itselleen ei ole ollut siitä mitään haittaa.

Vanha viestiketjut, mutta te joilla on ollut vastaavaa ongelmaa, kuinka kävi? Saitteko jossain vaiheessa asettua rajat vai annoitteko pelata maailmantappiin? Mitä lapsista tuli? Vähenikö pelaaminen vai jatkuuko maanisesti vielä 20-30-vuotiaana?

Jos sun on hankala rajottaa, niin ota käyttöön äppi, johon laitat peliaikaa ja et KOSKAAN anna sitä lisää. 

Pelit kokonaan pois pariksi kuukaudeksi. Sen jälkeen kerran viikossa tunti, pari peli aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että pelaaminen nähdään maassamme lapsien saastuttavana suurena Saatanana, jota pitää kieltää, estää, rajoittaa? Ennemmin annetaan lapsen vaikka istua kellarissa syömässä räkää, kunhan vaan ei pelaa.

Vanhemmat eivät aina tajua, että lapsella voi olla niiden pelien puitteissa enemmän ja parempia kavereita kuin fyysisessä elämässä. He eivät edes tunne kunnolla pelikulttuuria, jossa tehdään esimerkiksi työtä sen eteen ettei ketään kiusattaisi jne.

Kuka sen lapsen pelaamisen alun perin mahdollisti? Aivan. Vanhemmat hankkivat koneet ja pelit, mutta eivät nähneet tarpeelliseksi luoda alusta alkaen myös säännöt pelaamiselle. Te vanhemmat olette vastuussa alaikäisten pelaamisesta. Ei tämä tarkoita sitä, että pelaaminen pitäisi kieltää kokonaan, mutta rajoittaa sitä pitää. Ei pelkästään siksi, että lapsi istuu koko ajan sisällä, vaan myös siksi, että se ruudun tuijottelu ei tee hyvää kenellekään, ei silmille eikä henkisestikään.

Pelien myötä voi syntyä kaveruussuhteita, kyllä, mutta kaverit ihan livenä ovat tärkeämpiä. Ei pelin kautta opita olemaan toisten ihmisten kanssa. Noita itseensä käpertyneitä nörttejä on jo aivan riittävästi, sellaisia, joilta puuttuvat sosiaaliset taidot kokonaan. Ongelman ratkaisussa tärkeitä kaluja ovat nyrkkirauta, puukko ja pyssy. Ja jälki on tuhoisaa.

Meillä lapset oppivat nopeasti, että pelaaminen ei ole selitys sille, että siivous on kesken. Otin vain töpselin irti tietokoneesta ja olin huoneessa niin kauan, että siivous alkoi sujumaan.

Sinun pitää ymmärtää, että sinä olet vastuussa. Vastuu ei tarkoita, että passiivisena seuraat vierestä, kun lapsi tekee tyhmyyksiä. Totta kai pelaamisen lopettaminen aiheuttaa potkuraivareita. Totta kai lapsi kokeilee rajojaan. Ja totta kai on niin, että aikuinen ei ole lapsen kaveri, vaan aikuinen. Sinun tehtäväsi ei ole olla kiva, vaan vastuullinen.

2xisä

Meillä lasten peliaikaa ei juurikaan ole rajoitettu. Kunhan koulu ja sosiaalinen elämä sujuu, niin antaa mennä vaan.

Mieheni on lapsena pelannut suht paljon ja on nyt hyväpalkkaisessa it-alan työssä. Meillä pelit ei ole koskaan ollut kirosana. Ajattelen sen niin, että samanlainen harrastus se on kuin muutkin - jos saa siitä mielihyvää, niin miksi rajoittaa. Monesti esim. kielitaitokin paranee pelaamisen myötä.

Kommenteista näkee että nykyihmisten selkäranka on lähes olematon, tälläkin hetkellä kasvatetaan taas yhtä sukupolvea sosiaalisesti kyvyttömiä ylipainoisia mieslapsia joiden elämän sisältö on lapsille suunnatut pelit. En käsitä vanhempia mitkä haluaa tieten tahtoen lapsestaan tehdä tollasen zombin

Rajoittaisin kyllä selkeästi 8-vuotiaan pelaamista. Itse kamppailen saman asian kanssa 14-vuotiaan suhteen. Huono omatunto antaa pelata päivät pitkät, vaikka koulu sujuukin ja vuorokausirytmi on ok. Liikuntasuositukset ei ainakaan täyty. Toisaalta teinin kanssa ei ole järkevää enää kytätä koko ajan.