Taas sellainen masentavan ankea Sunnuntai-olo. Voiko tätä mitenkään välttää?
En tiedä mikä vika Sunnuntaipäivissä on kun aina tuntuu niin ankealta ja tylsältä. Tuntuu kuin ei oikeastaan saisi tehdä mitään, koska on Sunnuntai, ja huomenna on työpäivä. Lapsuudenkodissa ainakin Sunnuntai oli sellainen päivä, ettei saanut lähteä mihinkään eikä muutenkaan tehdä mitään kivaa. Ehkä se ankeus on siitä lähtöisin. Onko teillä muilla mukavat vai ankeat Sunnuntait?
Kommentit (23)
Sun on aika luoda sun oma Sunnuntai-rutiini ja pudistella pois tuo lapsuuden luoma varjo.
Tee nyt loppuilta itsellesi mukavia juttuja, joista tulee hyvä mieli.
Aamulla pari tuntia talkoissa, keskipäivällä siivoilua ja kokkailua ja sitten iltapäivällä kuntosalilla. Nyt loppuilta chillaillaan mukavissa tunnelmissa. Mahtava päivä, kun on aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Semmonen sateinen sunnuntai ollut ja sisällä lepäilty.
Mulla se tulee siitä just että joutuu lähtemään maanantaina töihin. Ilman töitä ei olis tätäkään ongelmaa.
Näin työttömänä joka päivä tuntuu juhlalta, kyllä, myös sunnuntai. Se tunne kun tietää, että ei tarvitse lähteä töihin ja tehdä 5pv työviikkoa<3
Mulle myös sunnuntait on masentavia. Aamut vielä menee, mutta sitten se loppupäivän omituinen tunnelma, huoh. Onneksi huomenna on maanantai ja tulee sellainen normaali elämisen meininki. En tiedä, mistä itsellä johtuu. Lapsuudessa sunnuntait oli ihan ok päiviä kaikkien mielestä (kai). Mutta jotenkin elämä pysähtyy, en tykkää.
Jos maanantaina pitää mennä töihin, niin sunnuntai on aina jotenkin tylsä ja hukkaan heitettyä aikaa. Mulla alkoi tänään työkierto, mutta eilinen ei ollut olenkaan vetelä ja toimeton päivä. En tiedä mikä siinä sunnuntaissa on vikana. Jos työkierto alkaa vaikka tiistaina, niin sekin estää vetelehtimisen sunnuntaina ja maanantain pystyy käyttämään kunnolla hyödyksi.
Ajattele jos tai kun on yksi vapaapäivä, joko ti, ke tai to. Sehän tuntuisi mukavalta. Miksi sunnuntaina ei olisi samaa vapauden tunnetta?
Mulla on myös aina sunnuntai-iltaisin jotenkin meh-olo. Johtunee just siitä, että lapsena tiesi, et nyt viikonloppu on ohi ja huomenna joutuu kouluun.
Nykyään mulle ei tule ankeaa oloa maanantaista, koska tein aikoinaan paljon viikonlopputöitä ja maanantain olin lähes aina vapaalla.
Nyt teen vuorotyötä ja tänäänkin töissä iltavuorossa, ei ehtinyt päivällä paljon surkutella.
Vierailija kirjoitti:
Mulle myös sunnuntait on masentavia. Aamut vielä menee, mutta sitten se loppupäivän omituinen tunnelma, huoh. Onneksi huomenna on maanantai ja tulee sellainen normaali elämisen meininki. En tiedä, mistä itsellä johtuu. Lapsuudessa sunnuntait oli ihan ok päiviä kaikkien mielestä (kai). Mutta jotenkin elämä pysähtyy, en tykkää.
Lapsuudessa sunnuntait oli kaikkein pahimpia kun piti mennä ma kouluun. Niin oli monien muidenkin. Tuli aina sunnuntaisarjat mitä katsoi vaikka ne jollain lailla edusti masentavaa päivää. Enkä ollut edes kiusattu (tai kiusaaja). Voi vain kuvitella kiusattuja jotka joutuivat aina takaisin helvettiin su jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele jos tai kun on yksi vapaapäivä, joko ti, ke tai to. Sehän tuntuisi mukavalta. Miksi sunnuntaina ei olisi samaa vapauden tunnetta?
Itseasiassa mua ei ole koskaan ahdistanut vapaapäivät jos ne on vuorotyössä ollut vaikka ke ja la. Se on ihan se itse Sunnuntai joka jostain kumman syystä on niin sellainen masentava epätoivoinen kuoleman päivä.
Maanantaikin on kivempi päivä kuin kamala Sunnuntai. Maanantaina on sentään rutiinit ja normaalia elämää. Sunnuntait on henkistä kidutusta.
Juu ap ja muut voivat aloittaa vaikka kirjoittamalla sunnuntain oikein eli pienellä alkukirjaimella.
pidä maanantait jatkossa ommoo lommoo
😁
Vierailija kirjoitti:
Sun on aika luoda sun oma Sunnuntai-rutiini ja pudistella pois tuo lapsuuden luoma varjo.
Tee nyt loppuilta itsellesi mukavia juttuja, joista tulee hyvä mieli.
Halonhakkuu!
Mua ei vituta enää kun kävin hakemassa kaupasta pari lonkeroa ja aloin leipomaan sämpylöitä!
Sunnuntain ahdistavuus johtuu kristinuskosta ja Raamatusta!! Se on se päivä, jolloin ei saa puhua kovaa, nauraa, iloita, itkeä. Silloin pitää vain istua hiljaa, hiljentyä Jeesukselle. Ei mikään ihme että ahdistaa!
Pienet sunnuntaikännit piristää aina