Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotipsykologit: Vaivaantuminen vastakkaisen sukupuolen seurassa
05.09.2014 |
Olen ihan pienestä asti arastellut miehiä. Vaikea selittää... Siis tulee vaivaantunut ja ujo olo miesten seurassa. Opiskelen sosiaalityötä yliopistossa ja miehiä nyt tapaa väkisin koulussa ja harjoitteuissa puhumattakaan työelämästä! Arastelen myös korkeammassa asemassa olevia naisia. Koen alemmuudentunnetta. Miespuolisen ohjaajan kanssa puhuminen on henkisesti tosi rasittavaa. Musta ei varmaan kuitenkaan niin näy ulospäin. Ihmiset varmaan ajattelee että oon asiallinen, fiksu, rauhallinen ja jonkin verran hiljainen. Pyrin kuitenkin puhumaan ja ottamaan kontaktia ihmisiin tästä ongelmasta huolimatta. Se vain tuntuu joskus raskaalta.. Toisaalta lasten myötä on oppinut kestämään enemmän epämukavuutta. Olen siis tosiaan naimisissa ja lapsia on useampi.
Myös esim miehen kaverien kanssa vuorovaikutuksessa oleminen tuntuu hankalalta. Kukaan ei varmaan huomaa mitään, koska osaan peittää hyvin ja esittää muuta. Kuitenkin se epämukava olo itsellä....
Pitää vielä sanoa, että oma isäsuhde on läheinen ja mun isä on rauhallinen ja kiltti. Ei mitenkään alistava ollenkaan. Mä oon aina ollut meistä se "kultatyttö". Äiti sen sijaan on ollut enemmänkin se pomo. Mutta lämmin sekin.
Kohtalotovereita? Kotipsykologeja? :)
Kommentit (10)
Mulla ihan samat fiilikset. Hyvät välit isään ja veljeen. Myös aika paljon poikapuolisia kavereita ja heidäb kanssa on rento olla. Mulla itsellä on pitkäaikainen tyttöystävä, itsekkin siis tyttö olen. Sekin varmasti vaikuttaa. Mutta joo en tiedä miten asiaa voisi muuttaa :D esim. Kaupan kassalla tai puhelinliikkessä valitsen mielummin nais kun miesmyyjän. Jotenkin ahdistavempaa miesten kanssa, vaikka keskustelu olisi asiallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä, että olet kuitenkin päätynyt parisuhteeseen, kuinka ihmeessä?
Minäkään en osaa olla luontevasti miesten seurassa. Tuntuu, niinkuin pitäisi todistella, että en ole tyhmä.
Minun isäni tosin pitää miehiä parempina (naiset sopii kahvinkeittoon jne). Ja äidilläni surkea itseluottamus/isä luulee itsestään liikoja.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:39"]
Aika jännä, että olet kuitenkin päätynyt parisuhteeseen, kuinka ihmeessä?
[/quote]
En tajua miksi tää saa alapeukkuja. Musta saman ongelman kanssa painijana en ymmärrä, miten koskaan pystyn rentoutumaan kenenkään miehen kanssa sen verran, että pääsisin naimisiin asti :D
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:39"]Aika jännä, että olet kuitenkin päätynyt parisuhteeseen, kuinka ihmeessä?
[/quote]
Ei nyt niinkään.. Ei mulla parisuhteessa tuota ongelmaa ole! Se on normaali. Olen varmaan kuten äitini, pomo.. Vain vieraiden miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah täällä sama. Jotenkin ujostelen miehiä, en oikein osaa puhua mistään ja olo on todella vaivaantunut. Minusta sen kyllä valitettavasti huomaa ulospäin.
Nuorempana ajattelin että kyllä se menee iän kanssa ohitse, mutta ei nyt vielä kolmekymppisenäkään ole helpottanut.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:57"]Hah täällä sama. Jotenkin ujostelen miehiä, en oikein osaa puhua mistään ja olo on todella vaivaantunut. Minusta sen kyllä valitettavasti huomaa ulospäin.
Nuorempana ajattelin että kyllä se menee iän kanssa ohitse, mutta ei nyt vielä kolmekymppisenäkään ole helpottanut.
[/quote]
No sepä se. Ei ole mennyt ohi ei! Just toi et ei tiä mitä sanois ja mua nolottaa et jos sanon jotain tyhmää..miksi?? :D kahdenkesken on helpompaa, ihmisten kanssa yleensäkin. Olisko miestenkin, pitää tuumata.. Pitäis varmaan yrittää aktiivisesti tehdä jotain tälle ongelmalle. Rasittavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen samanlainen! ja olen ollut aina. mun on vaan helpompi olla naisten seurassa. moni mies on sanonut, että vaikutan kylmältä ja ylimieliseltä kun en puhu, mutta kun en oikeasti vaan saa sanaa suustani! mietin liikaa muiden mielipiteitä. itsellä tämä johtuu varmasti surkeasta itsetunnosta. jos joku mies tulee juttelemaan ajattelen, että se on vaan vitsi, jos juttelen miespuoliselle työkaverille tai myyjälle tms. tuntuu, että se ajattelee minusta negatiivisesti. en varmaan saa ikinä poikaystävää tätä menoa :D
olen siis 22v vuotias, en ikinä seurustellut, pari poikapuolista kaveria, joiden kanssa on helppo olla niin kauan kun emme jää kahdestaan.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 00:18"]itse olen samanlainen! ja olen ollut aina. mun on vaan helpompi olla naisten seurassa. moni mies on sanonut, että vaikutan kylmältä ja ylimieliseltä kun en puhu, mutta kun en oikeasti vaan saa sanaa suustani! mietin liikaa muiden mielipiteitä. itsellä tämä johtuu varmasti surkeasta itsetunnosta. jos joku mies tulee juttelemaan ajattelen, että se on vaan vitsi, jos juttelen miespuoliselle työkaverille tai myyjälle tms. tuntuu, että se ajattelee minusta negatiivisesti. en varmaan saa ikinä poikaystävää tätä menoa :D
olen siis 22v vuotias, en ikinä seurustellut, pari poikapuolista kaveria, joiden kanssa on helppo olla niin kauan kun emme jää kahdestaan.
[/quote]
Heh..mä en oo ikinä miettiny mitä muut ajattelee musta..ehkä ne tosiaan aattelee et oon kylmä..niin väärin. Tää asia on aina ollu niin osa mua. Ehkä sen tiedostaminen auttaa
Alue: Aihe vapaa
Sori, teksti pötkönä...kännykällä tää ei näköjään onnistu!