Mieheni on masentunut, mutta väittää ettei mikään ole vikana :(

Lapsuudesta olen yrittänyt puhua mieheni kanssa. Samoin olen analysoinyt omaa lapsuuttani ja selittänyt, miksi joskus käyttäydyn niin kuin käyttäydyn, ja mistä tietyt tunteet kumpuavat. Mieheni ei kykene samaan. Hän väittää, ettei muista lapsuuttaan. Jotain kuitenkin muistaa, ja olen yrittänyt analysoida sitä. Siitä hän kuitenkin suuttuu eikä halua puhua. Sanoo, ettei heidän perheessään ole ollut tapana puhua vakavista asioista. 

En tiedä onko hän yksinäinen. Tuntuu ennemminkin siltä, että hän eristäytyy vapaaehtoisesti. Sanoo välillä vihaavansa ihmisiä (tuskin sitä kuitenkaan oikeasti tarkoittaa). Ei halua tulla tapaamaan ystäviäni pariskuntana. Joskus, kun on tullut mukaan, on hiljaa koko illan. 

Nettiriippuvaisuus voi olla. Mutta se on varmaan oire siitä, ettei halua kohdata tunteitaan. Yrittää unohtaa itsensä. 

Olen myös lukenut paljon erilaisista persoonallisuushäiriöistä ja mielenterveyden ongelmista. Epäilen, että hänellä saattaisi olla epäluuloinen tai estynyt persoonallisuus. 

Hän on onneton kanssasi, mutta ei kykene lähtemäänkään. Teillä on kaiketi lapsi.

Ei ole lapsia, veikkaan.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00389

Kamalaa tuo, ettei koko perheessä ole ollut tapana puhua vakavista asioista. Se kertoo jo paljon, ei ihme että mies on ollut masentunut. Kun on tuollainen kasvatus, on vaikea puhua tunteistaan eikä uskalla edes yrittää.

Tarvitsee pitkän terapian tms. hoidon ja sinun tilanteeseesi helpoin ratkaisu on ero. En suosittele, että tuhlaat elämäsi tuollaisen sairaan kanssa, jos hän ei edes suostu hoitoon. Olet jo yrittänyt. Mitä mies tekee suhteenne eteen ja sinun vuoksesi?

Mies on rakastunut toiseen, jota ei saa. 

Suhteemme on kestänyt vasta pari vuotta, ei ole lapsia. 

Kysymykseen, mitä mies on tehnyt minun vuokseni: Mieheni kehui minua suhteemme alkuaikoina ja antoi lahjoja. Kehuminen kuitenkin hiipui. Itse kehun häntä usein ja yritän nostaa itsetuntoa. Joskus hän kehuu takaisin, mutta ei tee sitä spontaanisti, ellen ole muistuttanut siitä häntä. Lahjojen antaminen on vähentynyt, mutta muistaa hän minua syntymäpäivänäni, tosin muuten fiilis on niin alhaalla, ettei se tunnu juhlimiselta. Niinpä ainoa keino, jolla hän osoittaa välittämistään, on taloudellinen tuki. 

Itkeskelen aika usein, olen itsekin masentunut. Olen yksinäinen, ja sitä pahentaa se, että meillä ei ole henkistä yhteyttä. Hänellä on valtava suojamuuri, ja jos yritän raottaa sitä, hän suuttuu, koska tuntee olonsa uhatuksi ja syytetyksi. Vielä kuitenkin pieni toivo elää, ja toivon, että jonain päivänä asiat olisivat paremmin, vaikka nyt tuntuu todella toivottomalta. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:09"]Ei se oo masentunut, se pettää sua. Pöljä!! Pettäjät käyttäytyy yleensä juuri tuon tyylisesti.
[/quote]

tiedän yhden vastaavan tilanteen. Vaimo luuli että mies on masentunut. Kantoi herkkuja sohvalle ja yritti tukea. Lopulta mues paljasti että hänellä on toinen nainen.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 18:08"]

Suhteemme on kestänyt vasta pari vuotta, ei ole lapsia. 

Kysymykseen, mitä mies on tehnyt minun vuokseni: Mieheni kehui minua suhteemme alkuaikoina ja antoi lahjoja. Kehuminen kuitenkin hiipui. Itse kehun häntä usein ja yritän nostaa itsetuntoa. Joskus hän kehuu takaisin, mutta ei tee sitä spontaanisti, ellen ole muistuttanut siitä häntä. Lahjojen antaminen on vähentynyt, mutta muistaa hän minua syntymäpäivänäni, tosin muuten fiilis on niin alhaalla, ettei se tunnu juhlimiselta. Niinpä ainoa keino, jolla hän osoittaa välittämistään, on taloudellinen tuki. 

Itkeskelen aika usein, olen itsekin masentunut. Olen yksinäinen, ja sitä pahentaa se, että meillä ei ole henkistä yhteyttä. Hänellä on valtava suojamuuri, ja jos yritän raottaa sitä, hän suuttuu, koska tuntee olonsa uhatuksi ja syytetyksi. Vielä kuitenkin pieni toivo elää, ja toivon, että jonain päivänä asiat olisivat paremmin, vaikka nyt tuntuu todella toivottomalta. 

[/quote]

Sitä odotellessa sinulta kuluu ikä ja terveys, ja odottelu on kuin jäitä polttelis. Ainoa mitä voit tehdä on näyttää, että kun hänestä ei mitään irtoa, se tarkoittaa suhteen päättymistä. Ei uhkailua, vaan selvät sävelet.

Ei se oo masentunut, se pettää sua. Pöljä!! Pettäjät käyttäytyy yleensä juuri tuon tyylisesti.

Ei johdu pettämisestä. Hän on liian masentunut, että jaksaisi edes jutella kenenkään naisen kanssa muuta kuin töissä työasioista. Tiedän myös tasan tarkkaan, missä hän liikkuu vapaa-aikanaan. Ei hänellä ole kuin yksi kaveri. Sukulaisia näkee joskus ja silloin minä olen yleensä mukana. 

Jaa-a. Ne voi olla jotai sellaisia asioita, joita ei osaa yhdistää nykyhetkeen. Jotain mitä on menneisyydessä tai lapsuudessa tapahtunut. Tavallaan se emmätiijjä on juuri sit. Kun ei oikein tiedä. Jokin nykyhetkessä ja tilanteissa voi sensuroida esiin. Ne samat tunteet mitä lapsuudessa on ollut.

Voisitko jutella hänen kanssaan lapsuudesta? Sinun omastaan ja hänen omastaan.

Tai mitä on tapahtunut...eroja, menetyksiä. Jotain siellä on, mutta ne ei näy.

Jotain kirjoja voisi kokeilla lukea tai jotain tehtäviä.

Tai videoita masennuksesta. Jossa ihmiset puhuvat ja miten ovat hoitaneet.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 22:32"]

Olen aika turhautunut tähän tilanteeseen. Mitä tehdä, kun mies on selvästi ahdistunut ja masentunut, mutta, kun yritän kysyä häneltä, onko jokin hätänä, hän vastaa vain, että "ei mikään" tai "emmä tiiä". Menee aina töistä suoraan koneelle, eikä ota mitään kontaktia masentunutta "moita" lukuunottamatta. On siinä koko illan. Olen monesti ehdottanut, että menisi juttelemaan vaikka työterveyshoitajalle tai jollekin, mutta ei suostu, kun "mikään ei ole vikana!". Olen itsekin yrittänyt toimia ymmärtäjänä ja terapeuttina, mutta siitä seuraa vaan riitoja. Mitä ihmettä teen?!

[/quote]

No se pettää sua. Sen koneensa kanssa. Mikä ihme nykynaisia vaivaa, kun ei selvää asiaa ymmärretä. Tottakai ahistaa ja masentaa, kun on paha koneriippuvuus. Ja kotiintullessa pelottaa jo valmiiksi, että akka alkaa taas jotain yrittää, kai siinä tervehdys vähän latistuu.

Tottakai se sanoo, ettei mikään vaivaa, ei vaivaakaan niin kauan kuin saa nököttää koneensa kanssa rauhassa. Olisiko sinun yhtä vaikea tajuta asiaa, jos mies korkkaisi pullon kynnyksellä ja kiskoisi koko illan? Nettiriippuvaisiakin hoidetaan, ja aina enemmän saakin hoitaa.

Ehkä hän on yksinäinen?

Ero ei ole helppoa mm. siksi, koska olen hänestä taloudellisesti riippuvainen. Olen kyllä yrittänyt pitkään etsiä omaa vuokra-asuntoa, mutta en ole saanut. Lisäksi pelkään, etten löytäisi ketään parempaakaan, koska olen jo 33-vuotias. Jos en tähän mennessä ole löytänyt sitä suurta rakkautta, niin miten löytäisin myöhemminkään? Onko niitä hyviä keskustelutaitoisia, tunne-elämältään riittävän tasapainoisia, empaattisia, naisestaan huoltapitäviä, lapsi- ja eläinrakkaita miehiä edes vapaana? Onnekkaita ovat naiset, jotka sellaisen ovat onnistuneet löytämään. Suomalaiset miehet taitavat keskimäärin olla aika kykenemättömiä rakentavaan keskusteluun ja romanttisten tunteiden näyttämiseen. Tai ainakaan sellaisia ei ikäluokassa 30-40-vuotta ole vapaana.

Sen tiedän, että olen mieluummin tässä suhteessa kuin koko loppu elämäni yksin ja perheettömänä, tai vielä huonommassa suhteessa. Oma mieheni ei sentään ole sairaalloisen pihi, alkoholisti tai väkivaltainen (ainakaan toistaiseksi). Vaikkakin täytyy myöntää, että elämä hänen kanssaa on henkisesti todella rankkaa :(