Oudot synnit
Miksi lestadiolaisuudessa ei sanota suoraan että noi televisiot, musiikki ja muut vastaavat eivät ole raamatun mukaan SYNTEJÄ?
Ennen vanhaan noi asetettiin siis synneiksi.
Aika moni uskovainen jäisi yhteisöön jos ymmärrettäisiin tämäkin asia.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:34"]
En ole lestadiolainen enkä perillä niiden säädöksistä joten en ota kantaa varsinaisesti itse kysymykseesi.
Kun itse tulin uskoon, en enää pystynyt katsomaan televisiota tuntematta suurta vastenmielisyyttä tämän päivän ohjelmatarjontaa vastaan. Sama juttu osaa musiikkia kohtaan.
Kun katsoin jotain elokuvaa, tajusin kuinka maailmasta se todellisuudessa oli. Suoraa sanottuna paholaisesta, niin kliseeltä kuin se monesta kuulostaakin.
Elokuvissa, ohjelmissa jne. on monesti niin vääränlainen sanoma joka on ikäänkuin piilotettuna sinne. Ei sitä itse huomannut silloin kun ei vielä uskoon ollut herännyt vaan sitä tykkäsi viettää viikonloppuja jonku "hyvän" leffan parissa.
Se sanoma mitä siellä tuodaan monesti esille on vastaan Jumalan sanaa. Siellä ihaillaan syntiä, tehdään siitä arkipäivää ja hyväksyttävää, ei välitetä enää moraalista ja vääristellään Jumalan sanaa. Esimerkiksi elokuvat joissa juonessa on mukana raamattu ja Jumalan sana, enkelit ja syntiinlankeemus. = vedetään ihan päälaelleen kaikki.
Tulee televisiosta hyviäkin ohjelmia enkä itse pidä sitä millään lailla syntinä. Uskoon herännyt ihminen kyllä erottaa mikä on Jumalasta ja mikä maailmasta. Mutta entä nuoret? - Minusta on paljon tärkeämpää opettaa nuorille itse erottamaan nämä kuin se että pitää kaikkea maallista piilossa!
En ajattele että minkään ohjelman katselu tai musiikin kuuntelu on syntiä tai vahingoittaa minua millään tavalla nyt kun uskoon olen jo tullut, mutta en vain pidä siitä. Se saa minut voimaan pahoin.
[/quote]
Tässä on esimerkki suvaitsevaisesta uskovaisesta, jolla ei pipo todellakaan kiristä!
Mikä siinä Jahven sanomassa on niin erinomaista? Kyse on kuitenkin kiukuttelevan lapsen tavoin käyttäytyvästä massamurhaajasta. Ei minun moraalini antaisi periksi palvoa tuollaista hirviötä, vaikka mielikuvitusolentoihin uskoisinkin.
Miksi mua alkaa pelottaa kakkosen kaltaiset uskovaiset?
No uskonnot ovat outoja tai enemmänkin pimeitä.
raamattu on kirjotettu 2000v sitte. sillon ei tainnu olla elektroniikkaa vielä saatavilla.
lähin on joku "väärä tieto väärästä paikasta, muualta kuin profeetalta" tms
nuo jutut on täysin tulkinnallisia asioita, siksi ihmiset tappavat toisiaan
taistellessaan siitä mikä tulkinta on oikein.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:34"]
En ole lestadiolainen enkä perillä niiden säädöksistä joten en ota kantaa varsinaisesti itse kysymykseesi.
Kun itse tulin uskoon, en enää pystynyt katsomaan televisiota tuntematta suurta vastenmielisyyttä tämän päivän ohjelmatarjontaa vastaan. Sama juttu osaa musiikkia kohtaan.
Kun katsoin jotain elokuvaa, tajusin kuinka maailmasta se todellisuudessa oli. Suoraa sanottuna paholaisesta, niin kliseeltä kuin se monesta kuulostaakin.
Elokuvissa, ohjelmissa jne. on monesti niin vääränlainen sanoma joka on ikäänkuin piilotettuna sinne. Ei sitä itse huomannut silloin kun ei vielä uskoon ollut herännyt vaan sitä tykkäsi viettää viikonloppuja jonku "hyvän" leffan parissa.
Se sanoma mitä siellä tuodaan monesti esille on vastaan Jumalan sanaa. Siellä ihaillaan syntiä, tehdään siitä arkipäivää ja hyväksyttävää, ei välitetä enää moraalista ja vääristellään Jumalan sanaa. Esimerkiksi elokuvat joissa juonessa on mukana raamattu ja Jumalan sana, enkelit ja syntiinlankeemus. = vedetään ihan päälaelleen kaikki.
Tulee televisiosta hyviäkin ohjelmia enkä itse pidä sitä millään lailla syntinä. Uskoon herännyt ihminen kyllä erottaa mikä on Jumalasta ja mikä maailmasta. Mutta entä nuoret? - Minusta on paljon tärkeämpää opettaa nuorille itse erottamaan nämä kuin se että pitää kaikkea maallista piilossa!
En ajattele että minkään ohjelman katselu tai musiikin kuuntelu on syntiä tai vahingoittaa minua millään tavalla nyt kun uskoon olen jo tullut, mutta en vain pidä siitä. Se saa minut voimaan pahoin.
[/quote]
Kuvitteellinen väkivalta elokuvissa saa sinut voimaan pahoin, vaikka tiedät heidän olevan palkattuja näyttelijöitä? Mutta raamatun kuolemat, kaupunkien tuhoamiset jne. (joita tietysti pidät kirjaimellisesti totena?) ovat sitten sitä tappamista, joka ei niin pahalta tunnu koska se oli jumalan tahto?
Itse olen kotoisin uskovasta perheestä, mutten kuitenkaan lestadiolaisesta. Perheeni on lahkoihin ja kirkkokuntiin sitoutumaton, mutta Raamattuun uskova. Meillä ei ollut lapsuuden kodissa televisiota, mutta saimme kuitenkin katsoa sitä esimerkiksi kylässä ollessamme. Sittemmin, kun tuli tietokoneet niin sillä saimme katsella dvd elokuvia. Emme kuitenkaan ihan mitä sattuu, kuten ei varmaan useimmissa ei-uskovissakaan perheissä anneta lasten katsoa mitä sattuu ohjelmia. Kun olin teini-ikäinen, meille ostettiin sitten se ihan oikea, kovasti haluttu televisiokin kotiin. Mutta kun se sitten oli siinä meidän omassa olohuoneessa, niin eipä sitä sitten niin paljon katseltukaan kuin olisi voinut luulla. Hyvin oltaisiin pärjätty ilmankin. Eli ei se televisio itsessään mikään paha ole, mutta vanhemmat eivät vain pitäneet sitä tarpeellisena. Nyt aikuisenakaan en ole hankkinut itselleni televisiota enkä aio hankkiakaan. Tietokone riittää. Sieltä voi katsella mitä haluaa ja milloin haluaa. Lestadiolaisesta perheestä olevat lapsuuden ystäväni saivat katsella dvd-elokuvia tietokoneelta, eikä vain raamattuelokuvia, mutta kuitenkin lapsille sopivia. Tv:ssä oli kai se huono puoli että sitä on vaikeampi rajoittaa tiettyihin ohjelmiin, vaan sieltä tulee sitä mitä tulee silloin kun sattuu tulemaan.
Mormoneilla vasta sääntöjä onkin. He pitävät jopa kirkon hyväksymiä alusvaatteita, jotka suojelevat synneiltä ja epäpuhtailta ajatuksilta. Heidän pitää maksaa 10% tuloistaan kirkolle mikäli haluavat olla perheensä kanssa taivaassa ja olla noudattaa viisauden sanaa sekä totella profeettaa kaikessa sillä kuuliaisuus on heidän mielestään taivaan tärkein laki.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:18"]
Mormoneilla vasta sääntöjä onkin. He pitävät jopa kirkon hyväksymiä alusvaatteita, jotka suojelevat synneiltä ja epäpuhtailta ajatuksilta. Heidän pitää maksaa 10% tuloistaan kirkolle mikäli haluavat olla perheensä kanssa taivaassa ja olla noudattaa viisauden sanaa sekä totella profeettaa kaikessa sillä kuuliaisuus on heidän mielestään taivaan tärkein laki.
[/quote]
Mua ihmetyttää eniten ne salaiset kädenpuristukset.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:18"]
Mormoneilla vasta sääntöjä onkin. He pitävät jopa kirkon hyväksymiä alusvaatteita, jotka suojelevat synneiltä ja epäpuhtailta ajatuksilta. Heidän pitää maksaa 10% tuloistaan kirkolle mikäli haluavat olla perheensä kanssa taivaassa ja olla noudattaa viisauden sanaa sekä totella profeettaa kaikessa sillä kuuliaisuus on heidän mielestään taivaan tärkein laki.
[/quote]
Mua ihmetyttää eniten ne salaiset kädenpuristukset.
[/quote]
Niitä salaisia temppelijuttuja on vaikka kuinka ja paljon. Kirkon perustaja Joseph Smith oli vapaamuurari ja oman seremoniansa jälkeen otti kyseiset rituaalit käyttöön paikoin hieman muunneltuina. Salaiset kädenpuristukset, temppelivaatteet, uudet nimet jne. Osa oudoimmista jutuista on kylläkin jo poistettu eli enää ei tarvitse verivalaa tehdä eikä tarvitse olla alasti poncho päällään ja antaa vanhempien kirkonjäsenten pestä sinua. Eli jotain hyvääkin.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:34"]
En ole lestadiolainen enkä perillä niiden säädöksistä joten en ota kantaa varsinaisesti itse kysymykseesi.
Kun itse tulin uskoon, en enää pystynyt katsomaan televisiota tuntematta suurta vastenmielisyyttä tämän päivän ohjelmatarjontaa vastaan. Sama juttu osaa musiikkia kohtaan.
Kun katsoin jotain elokuvaa, tajusin kuinka maailmasta se todellisuudessa oli. Suoraa sanottuna paholaisesta, niin kliseeltä kuin se monesta kuulostaakin.
Elokuvissa, ohjelmissa jne. on monesti niin vääränlainen sanoma joka on ikäänkuin piilotettuna sinne. Ei sitä itse huomannut silloin kun ei vielä uskoon ollut herännyt vaan sitä tykkäsi viettää viikonloppuja jonku "hyvän" leffan parissa.
Se sanoma mitä siellä tuodaan monesti esille on vastaan Jumalan sanaa. Siellä ihaillaan syntiä, tehdään siitä arkipäivää ja hyväksyttävää, ei välitetä enää moraalista ja vääristellään Jumalan sanaa. Esimerkiksi elokuvat joissa juonessa on mukana raamattu ja Jumalan sana, enkelit ja syntiinlankeemus. = vedetään ihan päälaelleen kaikki.
Tulee televisiosta hyviäkin ohjelmia enkä itse pidä sitä millään lailla syntinä. Uskoon herännyt ihminen kyllä erottaa mikä on Jumalasta ja mikä maailmasta. Mutta entä nuoret? - Minusta on paljon tärkeämpää opettaa nuorille itse erottamaan nämä kuin se että pitää kaikkea maallista piilossa!
En ajattele että minkään ohjelman katselu tai musiikin kuuntelu on syntiä tai vahingoittaa minua millään tavalla nyt kun uskoon olen jo tullut, mutta en vain pidä siitä. Se saa minut voimaan pahoin.
[/quote]
Kuvitteellinen väkivalta elokuvissa saa sinut voimaan pahoin, vaikka tiedät heidän olevan palkattuja näyttelijöitä? Mutta raamatun kuolemat, kaupunkien tuhoamiset jne. (joita tietysti pidät kirjaimellisesti totena?) ovat sitten sitä tappamista, joka ei niin pahalta tunnu koska se oli jumalan tahto?
[/quote]
Ei itse se väkivalta, enemmänkin sellainen valtava itsekeskeisyys. Elokuvan päähenkilöllä on monesti niin valtava ego ja käyttäytyy röyhkeästi ja omahyväisesti toisia ihmisiä kohtaan ja se on sitten niin hienoa.
Elokuvan päähenkilö voi olla varas ja moraaliton, rikkoo lakeja, ryöstää pankkeja ja tappaa "pahiksia". Sitten jos se vielä esitetään sellaisessa roolissa että siitä tehdään ihailtavaa ja sallittua. Nämä saa minut voimaan pahoin.
Samoin se valtava ulkonäön palvonta ja pinnallisuus.
Monesti joissakin huonoissa komedioissa tehdään myös niin vääränlaisista asioista vitsiä ettei ne naurata yhtään. Enemmänkin laittaa miettimään että tällainenko huumori uppoaa suurimpiin osaan ihmisistä?!
Mutta sitten tuohon asiaan mihin viittaat vanhantestamentin tappamisilla ja Jumalan tahdolla niin olet väärässä. Jos lukisit raamattua niin ymmärtäisit mikä on Jumalan tahto ja miksi tänä päivänäkin maailma on tällainen.
Lyhyesti tiivistettynä Jumalan tahto oli se millaiseksi Jumala maailman loi ennen syntiinlankeemusta. Jumala oli ihmisten keskellä ja silloin maailma oli hyvä vailla syntiä ja kuolemaa.
Syntiinlankeemuksen takia maailma on tällainen ja me ei enää eletä syntyjään Jumalan yhteydessä. Se missä ennen Jumalan sana ja tahto oli jokaisessa ihmisessä sisällä jo syntymästä asti ei enää ole meissä, vaan jokainen on syntymästä saakka perisynnin alainen. Jokainen ihminen syntyy sen takia Jumalasta vieraantuneena ja kaikki hengellinen elämä mikä meissä on, on tuotu meihin ulkopuolelta.
Ihminen ei myöskään ole koskaan neutraali tai puolueeton Jumalan sanaa kohtaan vaan me olemme luonnostamme Jumalan vihamiehiä.
Se että maailmassa on sotia ja kärsimystä ei ole Jumalasta vaan paholaisesta ja ihmisen syntisyydestä. Paholainen sai ihmisen lankeamaan syntiin väittämällä ettei ihminen tarvitse Jumalaa. Olisihan Jumala voinut tehdä paholaisesta lopun jo silloin mutta mitä se olisi näyttänyt ihmisille ja miljoonille enkeleille? Sehän olisi tehnyt Jumalasta diktaattorin jonka hallintotapaa ei saa kyseenalaistaa. Sen sijaan Jumala on antanut ihmisille alusta asti vapaan tahdon ja antoi ihmisten itse nähdä mitä elämä on ilman Jumalaa ja se on tätä mitä me kokoajan elämme. Ihminen ei saa koskaan maailmaa sellaiseen tilaan että täällä olisi rauha, ei olisi nälänhätää tai sairauksia. Maailman pahuudesta on turha syyttää Jumalaa kun ihminen on itse hylännyt Jumalan.
En kuulu varsinaisesti mihinkään seurakuntaan, mutta näin olen asian ymmärtänyt ihan itse raamattua lukemalla.
En ole lestadiolainen enkä perillä niiden säädöksistä joten en ota kantaa varsinaisesti itse kysymykseesi.
Kun itse tulin uskoon, en enää pystynyt katsomaan televisiota tuntematta suurta vastenmielisyyttä tämän päivän ohjelmatarjontaa vastaan. Sama juttu osaa musiikkia kohtaan.
Kun katsoin jotain elokuvaa, tajusin kuinka maailmasta se todellisuudessa oli. Suoraa sanottuna paholaisesta, niin kliseeltä kuin se monesta kuulostaakin.
Elokuvissa, ohjelmissa jne. on monesti niin vääränlainen sanoma joka on ikäänkuin piilotettuna sinne. Ei sitä itse huomannut silloin kun ei vielä uskoon ollut herännyt vaan sitä tykkäsi viettää viikonloppuja jonku "hyvän" leffan parissa.
Se sanoma mitä siellä tuodaan monesti esille on vastaan Jumalan sanaa. Siellä ihaillaan syntiä, tehdään siitä arkipäivää ja hyväksyttävää, ei välitetä enää moraalista ja vääristellään Jumalan sanaa. Esimerkiksi elokuvat joissa juonessa on mukana raamattu ja Jumalan sana, enkelit ja syntiinlankeemus. = vedetään ihan päälaelleen kaikki.
Tulee televisiosta hyviäkin ohjelmia enkä itse pidä sitä millään lailla syntinä. Uskoon herännyt ihminen kyllä erottaa mikä on Jumalasta ja mikä maailmasta. Mutta entä nuoret? - Minusta on paljon tärkeämpää opettaa nuorille itse erottamaan nämä kuin se että pitää kaikkea maallista piilossa!
En ajattele että minkään ohjelman katselu tai musiikin kuuntelu on syntiä tai vahingoittaa minua millään tavalla nyt kun uskoon olen jo tullut, mutta en vain pidä siitä. Se saa minut voimaan pahoin.