Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi sai yöllä paniikkikohtauksen? Mistähän on kyse?
15.08.2021 |
Herättiin miehen kanssa kun itki ja karjui. Mentiin katsomaan ja poika oli ihan hysteerinen. Itki ja huusi, tärisi ja oli ihan hiestä märkä. Karjui koko ajan että iskä auta. Meidän oli tosi vaikeaa saada poika rauhoittumaan ja rehellisesti sanoen en edes tiedä oliko heti hereillä. Arviolta noin viisi minuuttia meni ja sitten itku loppui mutta poika alkoi valittamaan että ei saa happea. Haukkoi henkeä ja selvästi alkoi jo panikoitumaan. Yritettiin neuvoa että rauhoittuu vaan, ei ole hätää. Tällöin oli jo hereillä. Hetki meni ja rauhottui. Nukahti melkein heti. Noin tunnin päästä kuulin kun kävi vessassa. Kävin kysymässä että onhan kaikki ok. Sanoi olevan.
On 13v (täyttää loppuvuodesta 14) ja koskaan ei ole vastaavaa ollut. Huolestuttaa. Nukkuu vielä mutta pakko jutella pojan kanssa kun herää. Jää muuten vaivaamaan.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuinka paljon kannattaa kiinnittää huomiota yölliseen tilanteeseen... Se olisi vähän niin kuin vaatisi analysoitavaksi painajaista. Mikä niiden taustalla on, se on selvitettävä päivän toiminnoissa - syissä, ei oireissa. Ja vaikka syy ei selviäisi, hyvinvointiin kannattaa joka tapauksessa satsata.
Hyvä huomio. Ehkä tosiaan jos tuosta tekee nyt liian ison numeron, poika voi alkaa jännittämään että tuleeko noita kohtauksia lisää. Mutta jotenkin tuosta on pakko puhua, en halua että pojalla on joku murhe mistä me ei miehen kans tiedetä mitään. Vaikea tilanne. Ap
Tee sille selväksi että ei ole vakavaa eikä haittaa vaikka tuollaisia tulee. Ohi menee kyllä. Ei tule sitten sellaista tunnetta että on tosi kamalaa jos noin käy uudestaan, vaan että näitä sattuu ja elämä jatkuu silti normaalisti. Tottakai kannattaa kysyä painaako joku mieltä, stressaako, onko tapahtunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotkut ihmiset vain ovat herkempiä, kuin toiset. Se on ihan normaalia kuitenkin. Tärkeintä on, että nuoren elämässä on paljon hyvääkin.
En usko, että hän edes kunnolla muistaa koko tapahtumaa. vain jos hänet onnistuttaisiin herättämään kunnolla, ja asiasta tehtäisiin numero niin ettei voisi pian nukahtaa uudestaan... se voisi olla tietoinen järkytys. Mutta poika pystyi nukahtamaan.
En tarkoita, että pitäisi välttää puhumista. Tarkoitan vain, että unenaikainen tapahtuma ei itsessään ole niin kamala, kuin miltä näyttää; normaalisti painajaiseen herätään, jostain syystä kauhukohtauksessa ei näin tapahdu, mutta kyse ei siis ole hereilläolosta. Mieli vain touhuaa jotain omiaan silloin, joskus se on kivaa ja joskus ei.
Taitaa tykätä pojista eikä uskalla myöntää edes itselleen?
Minusta tapahtumasta ei kannata tehdä numeroa, sillä se ei ollut "tietoisesti", siis hereilläolon aikana, koettu.
Elämästä muuten voi aina jutella! Mutta ei silloinkaan tarvitse tivata pelkästään negatiivisia asioita. Lapsilla on luonnollinen tapa suhtautua elämään... ilman häpeää ja syyllisyyttä. Ei asiaa tarvitse muodon vuoksi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laittaa ne pelit hetkeksi tauolle.
Tosi harvoin pelaa. Yksin ei koskaan, kavereiden kanssa harvoin. Vapaa aika menee futiksen ja kavereiden kanssa. Tuskin siitä siis johtuvaa, etenkään kun nyt ei minun mielestä ole edes hetkeen pelannut. Ap
Niin sinun mielestä. Luuletko, että lapsi kertoo jos esim kaverilla pelaa k-18 pelejä tai öisin? Naiivia kuvitella, että harrastukset suojaa peleiltä tai päihteiltä.
Joillakin onkin avoin ja läheinen suhde lapsiinsa, harmi jos sinulla ei ole. Se ei ole naiivia vaan rakkautta tuntea lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tykätä pojista eikä uskalla myöntää edes itselleen?
Silloin olisi panostettava siihen, että yksilöllisyys ei tee vähemmän rakastettavaksi. Ihminen on aina paljon muutakin, kuin seksuaalisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä, onko peleistä haittaa, monien ihmisten elämää ne vain parantavat. Mutta suojelkaa lapsianne Bidenin kuulemsielta ja propagandalta! Se on neuroottista, ja siten haitallista aivojen kehitykselle. Samoin mainokset ja kaikki hömpötys TV:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa epileptiseltä kohtaukselta. Kannattaa viedä tutkimuksiin kun voi löytyä jopa aivokasvain.
Onko elämässä ollut isoja muutoksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaperäinen ahdistus on mahdollinen selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laittaa ne pelit hetkeksi tauolle.
Tosi harvoin pelaa. Yksin ei koskaan, kavereiden kanssa harvoin. Vapaa aika menee futiksen ja kavereiden kanssa. Tuskin siitä siis johtuvaa, etenkään kun nyt ei minun mielestä ole edes hetkeen pelannut. Ap
Niin sinun mielestä. Luuletko, että lapsi kertoo jos esim kaverilla pelaa k-18 pelejä tai öisin? Naiivia kuvitella, että harrastukset suojaa peleiltä tai päihteiltä.
Ei videopeleillä ole mitään tekemistä päihteiden kanssa.
Mä sain kauhukohtauksia teininä ihan yksikseni eikä vanhemmat vielä vuosienkaan päästä käsitä että Mikä mulla muka olis silloin ollut hätänä. No oli paljonkin.
Mutta asiaan, ap - ihanaa jos olette pojalle asiassa läsnä. Älkää kauhistuko itse asiaa niin, että tilanne kääntyy niin että lapsi joutuu tukemaan teitä (en sano että teillä on näin, mutta omasta lapsuudestani on kokrmusta). Parasta on kun lapsella on turvallinen olo teidän kanssa, ette tee suurta numeroa ja kauhistelua vaan olette läsnä ja kohtaatte asian pojan kanssa.
Onko mahdollista että olisi ollut jotain päihdekokeilua? Sekin kiihdyttää hermostoa ja voi saada aikaan paniikkikohtauksen. Jännittäminen, ahdistus ja stressi jostain menneestä tai tulevasta asiasta lienee kuitenkin todennäköisin syy, mikäli kohtaus tosiaan oli ihan aito paniikkikohtaus. Unen aikainen kauhukohtaus on vähän eri juttu.
Minun pojallani oli 9-vuotiaana näitä kauhukohtauksia. Huusi ja itki, ei saatu kontaktia, ei ollut kunnolla hereillä. Seisoi ja itki kauhuissaan. Kesti n.5 min. Ei muistanut aamulla tapahtunutta. Oli terve, reipas ja iloinen kaveri. Meni ajan kanssa ohi. Olin lukenut että kuuluu johonkin kasvuvaiheeseen, enkä siksi ollut huolissani.
Meillä pienempänä pojalle tuli silloin tällöin tunti nukahtamisen jälkeen vastaavia kauhukokemuksia. Yleensä oli vielä unessa kun alkoi itkemään. Yleensä niitä tuli seuraavana yönä, jos päivä oli ollut aktiivinen. Meillä poika harrasti myös tuolloin jalkapalloa. Nyt noita kohtauksia ei ole ollut pariin vuoteen, poika nyt 14v.
Minulle tuli luultavasti joskus ala-asteella jonkinlainen kauhukohtaus. Heräsin yhtenä aamuna ihan normaalisti ja kävelin iloisena käytävää kohti keittiötä. Astuttuani keittiöön siellä odotti vihainen äiti joka marmatti että et todellakaan voi keskellä yötä alkaa tuollain riehumaan ja herättämään koko taloa. Vauvakin oli herännyt itkemään kun olin kirkunut ja paiskinut ovia. Olin ihan että WTF ja luulin että kyseessä on vitsi tai äiti on nähnyt unta. Ei ollut mitään muistikuvaa siitä ja omasta mielestäni nukuin normaalisti koko yön. Siitä ei enää puhuttu sen jälkeen ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Pari yötä on kyllä ollut poikkeuksellisen kova ukkonen! Jos ihminen on aivan pienenä niitä säikähtänyt, kukaties reagoi samalla intensiteeetillä unissaa, kun kuulee kovat jyrinät.