Surettaa kun tyttöni ei saa kavereita.

Ulkonäössa ei ainakaan vikaa ole, siro ja nätti tyttö. Ei varmaan ole cool, ehkä vähän lapsellinen ikäistensä joukossa (joulukuussa syntynyt).

Oletko rohkaissut tyttöäsi tutustumaan uusiin lapsiin? Oletko tukenut hänen itseluottamustaan ja itsevarmuuttaan?



TOivottavasti tyttösi ei joudu koulukiusatuksi...

On hiukan sellainen hitaasti tutustuva kyllä.

Miten olisivat harrastukset? Niiden kautta voisi löytyä seuraa ja muutenkin mielekästä tekemistä, joka parantaisi itsetuntoa.

Voisiko lapsesi katsoa löytyykö koulusta joku toinen yksinäisen oloinen lapsi, jonka seurassa voisi olla? Ei tyttäresi varmaankaan ole koko koulun ainoa yksinäinen lapsi.

Myös opettajan kanssa voisi asiasta puhua. Ei ole sanottua, että hän voisi tilannetta muuttaa, mutta hän voisi yrittää ohjata kaverittomia lapsia yhteen.



Oletko varma, ettei lapsesi vain viihdy yksikseen? Sellaisiakin lapsia on, vaikka se uskomattomalta kuulostaakin.

Vierailija:

TOivottavasti tyttösi ei joudu koulukiusatuksi...

Olen kyllä rohkaissut, ja on niitä kavereitakin - silloin kun niillä kavereilla ei ole parempaa seuraa. Kyllä hän on aktiivinen, ei siis mitenkään hiljainen eikä syrjäänvetäytyvä ollenkaan.

pari harrastustakin on, ja tykkää niissä käydä (kuvataidekoulu ja kuoro) mutta ei niistä kavereita ole löytynyt. On innolla mukana kaikessa ohjatussa toiminnassa mutta ei sitten kuitenkaan yst' vysty muiden kanssa.



Eilen kysyin että kenen kanssa hän leikkii koulussa niin hänelle tuli kyyneleet silmiin ja sanoi ettei kenenkään kun kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Että ei taida ihan olla kysymys yksin viihtymisestäkään.

Mä olin sellainen nuorempana, vaikka olikin paljon kavereita ja monta hyvää ystävääkin. Oli kausia, jolloin halusin vain olla itsekseni. Tämä siis ala-asteella.



Missään nimessä tyttösi ei kannata tyrkyttää seuraansa kellekään, jos eivät sitä halua. Mäkin suosittelisin sitä, että etsii uusia kavereita! Varmasti niitäkin koulusta löytyy.



Tyttösi voisi esimerkiksi aloitta Slämärin, johon pyytäisi ihan uusia ihmisiä kirjoittamaan. Auta tyttöäsi tekemään sellainen, ja kannusta tutustumaan uusiin ihmisiin. Älä pakota.



Mä en ehkä lähtisi juttelemaan opettajille ihan vielä, koska mitään koulukiusaamista ei ilmeisesti vielä ole tapahtunut. Sano kuitenkin tytöllesi, että heti, jos koulukiusaamista alkaa esiintyä, tulisi hän kertomaan siitä sinulle. Sitten yhteys kouluun.



-6-

Yrittääkö lapsesi väkisin luokan tai luokka-asteen suosituimpien kaveriksi? Kaverittomia lapsia löytyy sieltä vähemmän suosituista varmasti paljonkin, mutta monesti lapset haluavat jonkinlaiseen sisäpiiriin ja kaverittomatkin syrjivät toisia kaverittomia.

Siis ei hän tyrkytä itseään väkisin kenenkään seuraan.

Ei hän ole erityisen valikoiva, kaveriksi kyllä kelpaisi melkein kuka vaan luokasta (tyttöjä 9 kpl). Viime keväänä vielä oli kavereitakin, ainakin yksi uusi tyttö joka tuli luokkaan keväällä. Ilmaisesti nämä kaksi yksinäistä sitten lyöttäytyivät yhteen, mutta nyt tämäkin akveri on kai löytänyt parempaa seuraa.

Vierailija:

Yrittääkö lapsesi väkisin luokan tai luokka-asteen suosituimpien kaveriksi? .

jos se vois jotain. Tyttö on kuitenkin vasta tokalla. Meillä ekaluokkalaisen ope sanoi, että jos joku aiotaan jättää leikin ulkopuolelle, saa se jonka idea oli, jäädä kokeeksi pois leikistä.

vaan " vika" on jotenkin tytössä itsessään. Ehkä hän ei ole tarpeeksi cool, tai on liian lapsellinen tai jotain, jokapatauksessa kyllähän opettaja voi yrittää ohjailla että kaikki otetaan mukaan mutta ei kai se saa muita pitämään tytöstäni yhtään enempää. Pakotettuna voi leikkiä jonkun kanssa (kelpaahan hän tosiaan kaikille varakaveriksikin), mutta perustilanne säilyy. Ongelma ei vielä ole suuren suuri, tyttö on tosiaan vasta tokalla mutta pelkään että miten tulevaisuudessa käy :(

Valitettavasti en osaa auttaa, kun en osaa auttaa tota omaakaan. Likka on kolmannella ja on kyllä ikäisiään lapsellisempi ja luulen että siitä johtuu toi kaverien puute. Tosin viime aikoina on tilanne mielestäni kotona parantunut, koulusta en tiedä.(Yhtään koulukaveria ei asu lähellä). Siis ennen likkaa haettiin ulos vain jos ei ollut muita kavereita, nyt haetaan porukallakin. Tosin vieläkin välillä sille sanotaan että ei saa tulla porukkaan. Ehkä likka alkaa olla nyt enemmän ikäistensä tasolla?? En tiedä... Kiusaamista ei kuitenkaaan meillä ole esiintynyt.

vain varakaveriksi mutta muuten sain jäädä yksin. Leikin sitten mm. nuorempien poikien kanssa ja siitäkös myös syntyi sanomista niiden Coolien tyttöjen taholta. Jumppatunneilla minut valittiin aina vikana joukkueeseen vaikka olin hyvä urheilussa. Paria en luokkakavereista saanut ikinä vaan jouduin olemaan open pari mikä ei parantanut asemaani yhtään. Alkuun siis vain oli tuota että en mahtunut noihin tyttöklikkeihin mukaan muuta kuin jos joku oli poissa koulusta mutta pikkuhiljaa syrjiminen lisäänyti. Sitten alkoi nimittely ja lopulta töniminen ym. Minusta jo lapsen syrjiminen jos se on koko lapsiporukan taholta jatkuvaa ja systemaattista on kiusaamista ja kertoisin kyllä asiasta opettajalle jotta osaa välituntitilanteita tarkkailla ja puuttua jos tilanne pahenee.



Ja sitten siihen että oma tyttöni on myös joutunut tällaiseen syrjimiskierteeseen ja kyllä tuntuu pahalta. Pihassa tyttö ei pääse porukkaan mukaan mutta kyllä kelpaa kaveriksi jos ei ole ketään muuta. Aloitti nyt eskarin ja kun kysyn että kenen kanssa leikkii niin joka päivä on eri lapsi. Nyt oli yhden eskarikaverin synttäreillä ja sanoi että oli tosi kivaa kun sai tämän sankarin kanssa leikkiä rauhassa. Muut kolme kutsuttua tyttöä oli perunut. Kun sanoin että sehän kivaa että leikit sujui ja nyt voi sitten leikkiä tämän tytön kanssa eskarissakin niin tyttöni sanoi että ei voi kun yksi toinen tyttö ei anna hänen leikkiä vaan tahtoo kaikki kaverit itselleen. Tyttöni ei ole myöskään nirso kaverin suhteen vaan hänelle kelpaa kaikki kaveriksi mm. naapurin 4v dysfaatikkopoika hakee tyttöä ulos kun hälläkään ei ole kavereita.



Omassa eikä tyttäreni ulkonäössä ole mitään mistä syrjiminen voisi johtua. Ainut minkä arvelen asiaan vaikuttavan on se että molemmat olemme ensi alkuun hitaasti lämpeäviä eli haluamme hieman katsoa ensin mikä on tilanne ennen kuin säntämme toimintaan mukaan. Itselläni ei ole edes nyt aikuisena kovin montaa kaveria. Asiaa juuri yhden kaverin aknssa pohdin kun menee aina niin että itse kyllä olen valmis aina tapaamaan jos pyydetään mutta harvoin pyydän ketää esim. kylään. Arvelen tämän johtuneen niistä tuhansista kerroista jolloin olen pyytänyt että voitko olla mun kaa ja saanut kieltävän vastauksen niin että sitä ei enää alitauisesti uskalla pyytää pelätessään taas tulevansa torjutuksi. Niin että kyllä ainakin itse olen oman tyttäreni kohdalla kiinnittänyt huomiota että tilanne saataisiin paranemaan jo ennen koulun alkua sillä kyllä tuo pelkkä syrjiminenkin tekee tuhoaan lapsen itsetunnolle ja minän kehitykselle. Kun muut pitävät huonona että ei kelpaa kaveriksi niin minä muuna lapsi itseään voisi pitää?

Itse olen käynyt perheneuvolassa " liian" vilkkaan poikani kanssa,( joka on varmaan juuri tästä räiskyvästä luonteestaan johtuen nyt ekalla sens. luokan kingi.) ja muistan ikuisesti, kuinka perheneuvolan lastenpsykiatri sanoi, että usein " liian kiltit" lapset ovat paljon suurempi ongelma kuin vilkkaat ja uhmakkaat. Kukaan vanhempi kun ei tule perheneuvolan ovia koputtelemaan " koska lapseni on liian kiltti, helppo, hyväkäytöksinen ja tottelevainen" . Näille lapsille kuitenkin tulee usein ongelmia juuri kouluiässä kun tietty aggressiivisuuskin on tarpeen itsenäiseen elämään rantautuessa, sosiaalisia suhteita luodessa ja omaa paikkaa yhteiskunnassa ottaessa.



Ja nyt en todellakaan tarkoita sitä, että kaikkien pitää olla samanlaisia ja kasvaa rämäpäisiksi uraohjus-aikuisiksi, mutta ihan samoin kuin vilkkaiden ja omapäisten, itseään esille tuovien lasten on omaksi parhaakseen opittava tiettyä itsehillintää, yhteisiää sääntöjä ja tietyissä tilanteissa rauhoittumista, olisi näiden kilttien lastenkin hyvä oppia jossain määrin tekemään itseään tykö, oppia tuomaan esiin myös sitä ääntään ja voimaansa.



Mitäpä jos lapsesi kuoron ja kuvataiteen (molemmat aika seesteisiä, ei-kovin-trendikkäitä harrastuksia) lisäksi tai toisen tilalle aloittaisi vaikka jonkun fyysisen, nopeatempoisen harratsuksen. Joku Jazz-tanssi olisi paitsi trendikäs kaveriden silmissä, myös auttaisi lastasi ehkä vapautumaan, kuitenkin siitä löytyy tanssin klassista naisellisuutta. Näihin tanssiharrastuksiin liittyy usein kilpailuja ja pieniä kisamatkoja, joiden aikana yhteishenki on voimakasta ja ystävyyssuhteita syntyy varmasti.



Sinuna kiinnittäisin huomiota myös lapsen vaatevalintoihin, kampaukseen ym. Koululaisten maailmassa ikävä kyllä tänä päivänä noilla asioilla on väliä jo aika nuorelta iältä. Ei tarvita kuin " pottatukka" ja lapsesi on pitkäksi aikaa leimattu. En taaskaan tarkoita, että kaikkien täytyy näyttää täsmälleen samalta ja että pitää ostaa ne 300 euroa maksavat merkkifarkut, mutta katso, ettei lapsesi ainakaan erotu joukosta jollain silmiinpistävällä tavalla. Joskus aikuisista saattaa tuntua, että vaatteet ovat ihan " tavallisia" , mutta lasten mielestä ne ovatkin ihan noloja. Selaa pari koululaisten vaatekatalogia (H&M, Stocka) ja osta sitten sen tyyppisiä vaatteita.



J rohkaise ja kannusta lastasi jatkuvin pienin sanoin ja teoin löytämään ja tuomaan itsessään esiin MYÖS sitä sosiaalisempaa ja villimpää puolta.

Myös minun mielestäni vanhempien tulisi kannustaa ja tukea arkojen, ujojen, hiljaisten ja syrjään vetäytyvien lasten " aggressiivisempia" puolia, sillä niitä tullaan tarvitsemaan elämässä! Jos ihminen on jatkuvasti toisten tallottavana ja menee sinne, minne muut käskee, niin siitä ei tule mitään...



Omaa mielipidettä pitää osata tuoda esille, uskaltaa vastata kun kysytään, eikä vain sanoa " ihan sama" .



Koulukiusaamiseen puututaan nykymaailmassa - nyky Suomessa - joka ikinen päivä valistamalla, puhuttelemalla ja ojentamalla näitä kiusaajia, mutta selvästikään kiusaajien käytökseen puuttuminen ei auta. (olen tämän aikaisemminkin täällä todennut...). Valitettavasti.



Surullinen tosiasia on, että näitä arkoja, ujoja, hiljaisia ja syrjään vetäytyviä lapsia kannattaa jo ennen koulua alkaa valmistaa koulumaailman raadollisuuteen, jossa koulukiusaaminen on jo nykypäivää.



Se ei vaadi vanhemmilta paljon, että tukee näitten lasten vahvoja puolia, itsevarmuutta, itsetuntoa, ajatuksia ja tuntoja, ja rohkaisee puhumaan, jos koulukiusaamista tapahtuu. Ja etenkin rohkaisee olemaan välittämättä kiusaamisesta/sanomaan takaisin, jos joku on ilkeä.



-6-

tämä tyttölasten " pariutumis" juttu. Eli että lapset leikkivät pareissa. Jokaisella on yksi ns. luottoystävä. Ja jos luokalla on 9 lasta, niin parit eivät mene tasan.

Sen sijaan, että lapsesi yrittäisi niin kovasti sopetua ja muuttua kaikenlaisten klikkien ja ryhmien mieliksi - miksei hän saisi kulkea omaa polkuaan? Mikä on se hänen juttunsa? Mikä häntä kiinnostaa tai missä hän voi olla oma itsensä? Se kuuluisa oma maailma...



Olen itse kahden pojan äiti, toinen on sosiaalisuuden maailmanmestari toinen nyt murkkuiässä puolierakko, vaikka aiemmin olikin enemmän muista ikätovereistaan kiinnostunut. Äidin tuskaa on kannettu vuosien aikana runsaasti, kun vanhemmalle ei millään löydy sitä mukavaa kaveria, jonka kanssa voisi jakaa itseään kiinnostavia asioita. MUTTA, vaikka koulu ei ole sosiaalisesti ollut herkkua, pojasta on kasvanut oman tiensä kulkija. Hän keskittyy omiin juttuihinsa, ja osallistuu muitten vain ihan keveällä asenteella. Tästä seurasi myös se, että hän omaehtoisesti itse löysi harrastuksen, jossa hän toimii yksilönä ryhmässä - eikä ole sosiaalisesti ollenkaan kuollut.



Tämä vain rohkaisuksi; aina ei tarvitse mennä joukon mukana. Voi myös olla oma itsensä ja kasvaa vahvaksi.

Miten en millään saa päähäni, kerroitko ratkaisun siihen, kuinka ujo lapsi muutetaan toisenlaiseksi ilman että hänen itsetuntonsa kärsisi siitä, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on?

Vierailija:

Se ei vaadi vanhemmilta paljon, että tukee näitten lasten vahvoja puolia, itsevarmuutta, itsetuntoa, ajatuksia ja tuntoja, ja rohkaisee puhumaan, jos koulukiusaamista tapahtuu. Ja etenkin rohkaisee olemaan välittämättä kiusaamisesta/sanomaan takaisin, jos joku on ilkeä.

-6-