Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä löysitte 'sen oikean' ?
14.08.2021 |
Ja miten tapasitte? Olitteko jo luovuttaneet, oppineet rakastamaan itseänne, miten rakkaus muutti elämäänne?
Haluan kuulla rakkaustarinoita ♡
Olen 30v nainen ja ihan luovuttanut. En jaksa enää edes treffailla. Ihmisiä on monta miljoonaa, ja olen muuttunut vuosi vuodelta vaativammaksi seurani suhteen. Arvostan itseäni enkä tahdo enää vähempää kuin jotain aitoa. Sitä vain ei taida etsimällä löytää.
Kommentit (61)
33-vuotiaana nettitreffipalstalla. Nyt 10 vuotta yhdessä, naimisissa ja pari muksuakin tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-vuotiaana, yhdessä oltu 23 vuotta.
21 v ja 45 v.
Ensimmäinen avioliittoni kesti 20 vuotta. Vaikka se päättyikin, niin siinä oli paljon sitä oikeaa. Sain sitä, mitä silloin tarvitsin.
Nykyisen aviomieheni kanssa olemme olleet yhdessä kohta 10 v. Hän on sielunkumppanini. Se tapaaminen seisautti veret. Onneksi kuuntelin sitä tunnetta, enkä heivannut miestä pois tupakoinnin tms vuoksi pois.
Ensimmäisen poikaystäväni löysin eli tapasin ollessani 14-vuotias. Koulubussista.
Aviomieheni tapasin ollessani 21-vuotias. Baarista.
Nykyisen puolisoni tapasin ollessani 51-vuotias. Yhteisen ystävän kautta.
Jokainen on ollut oikea aikanaan. Lisäksi elämääni on mahtunut muutama väärä.
Samana vuonna, kun täytin 30. Elelin iloisena ikisinkkuna, enkä etsinyt ketään elämääni. Tapasin kuitenkin ihmisen, jonka kanssa oli yhtä mukavaa kuin yksin ollessa. Nyt 8 vuotta yhteiseloa takana. Rakastan kumppaniani valtavasti ja hän on tuonut elämääni paljon. Silti en näe sinkkuutta yhtään sen huonompana vaihtoehtona, molemmissa oli minulle puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 vuotiaana. Ensin pelattiin vähän silmäpeliä kioskilla satunnaisesti tavatessa. Sitten nousin hänen autonsa kyytiin ja sillä tiellä ollaan, 40 vuotta takana. Olimme silmittömästi rakastuneita ja lupasimme sitoutua eliniäksi myötä ja vastoinkäymisissä. Vuoden päästä menimme naimisiin ja viiden vuoden päästä meillä oli kolme lasta. Monta kertaa on tunteet hiipuneet ja yhtä usein nousseet uuteen hehkuun, aina vähän syvempänä yhteisen elämän, muistojen ja toisen tuntemisen myötä. Siinä on oppinut luottamaan, ettei toinen lähde rinnalta, eikä lakkaa rakastamasta, kunnes kuolema erottaa.
Nyt yli 5 kypäsenä tapasin sen oikean. Homma jatkuu ja pahoin pelkään, että jää luu kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 17 vuotias tavatessani elämäni rakkauden. Edelleen saman miehen kanssa, ikäni 54.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 vuotiaana. Nyt 18 vuotta myöhemmin kolmen yhteisen lapsen jälkeen, uskon edelleen vahvasti, että hän on se oikea.
Kenet niistä oikeista? En ole koskaan harrastanut mitään yhden yön jalkojen levittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt yli 5 kypäsenä tapasin sen oikean. Homma jatkuu ja pahoin pelkään, että jää luu kouraan.
Miksi pelkäät?
Olin 17-vuotias. Kestävän suhteemme salaisuus taitaa olla meidän samankaltaisuutemme ja joustavuutemme toistemme suhteen. Annamme tilaa toisillemme ja muutamme asioita, jos ne ovat ongelmallisia kummankaan mielestä. Teemme kompromisseja, vaikka niitä onneksi tarvitsee tehdä hyvin vähän.
Alunperinkin lähdimme suhteeseen oikeista lähtökohdista ja olimme alusta asti rehellisiä ominaisuuksistamme. Niiden tiedostaminen on helpottanut yhdessäoloa huomattavasti. Esimerkiksi minä olen voimakastahtoinen ja jos en ole varovainen tahtoni kanssa, jyrään kumppanini ja syntyy murhetta. Tietoisesti joka kerta välttelen toisen jyräämistä ja kaivan kumppanin mielipiteen asiaan esiin ennen kuin teemme päätöksiä. Muuten ne olisivat pelkästään minun päätöksiä. Välillä silti tapahtuu vahinko, tällä saralla, mutta se ei ole onneksi johtanut pahempiin tilanteisiin.
Emme pidä toisiamme itsemme jatkeena, vaan tiedostamme molemmat toisen olevan oma itsenäinen henkilö, jolla on oma tahto ja omat unelmansa. Näitä sitten sovittelemme yhteen, mikä taas ei ole edes vaikeaa. Vaikeaa on jatkuva toisen erillisyyden tiedostaminen, sen kun niin helposti ihmisenä unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44 enkä vielä ole löytänyt. Ei toki haittaa vaikka löytyisi vasta vanhainkodissa (jos sinne asti elän).
En koskaan löytänyt, päätin sitten tehdä lapset yksin. Olen jo 36-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Olin 17-vuotias. Kestävän suhteemme salaisuus taitaa olla meidän samankaltaisuutemme ja joustavuutemme toistemme suhteen. Annamme tilaa toisillemme ja muutamme asioita, jos ne ovat ongelmallisia kummankaan mielestä. Teemme kompromisseja, vaikka niitä onneksi tarvitsee tehdä hyvin vähän.
Alunperinkin lähdimme suhteeseen oikeista lähtökohdista ja olimme alusta asti rehellisiä ominaisuuksistamme. Niiden tiedostaminen on helpottanut yhdessäoloa huomattavasti. Esimerkiksi minä olen voimakastahtoinen ja jos en ole varovainen tahtoni kanssa, jyrään kumppanini ja syntyy murhetta. Tietoisesti joka kerta välttelen toisen jyräämistä ja kaivan kumppanin mielipiteen asiaan esiin ennen kuin teemme päätöksiä. Muuten ne olisivat pelkästään minun päätöksiä. Välillä silti tapahtuu vahinko, tällä saralla, mutta se ei ole onneksi johtanut pahempiin tilanteisiin.
Emme pidä toisiamme itsemme jatkeena, vaan tiedostamme molemmat toisen olevan oma itsenäinen henkilö, jolla on oma tahto ja omat unelmansa. Näitä sitten sovittelemme yhteen, mikä taas ei ole edes vaikeaa. Vaikeaa on jatkuva toisen erillisyyden tiedostaminen, sen kun niin helposti ihmisenä unohtaa.
Tai sitten suhteenne salaisuus on vain tyytyminen ekaan jonka sattui löytämään. Kuten monella muullakin. Ajatella, et koskaan tiedä miten hyvän puolison olisit saanut, jos olisit uskaltanut elää.
Vierailija kirjoitti:
14 vuotiaana. Nyt 18 vuotta myöhemmin kolmen yhteisen lapsen jälkeen, uskon edelleen vahvasti, että hän on se oikea.
Ei lapsi voi löytää elämänkumppania.
Jos kolmenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen voi puhua siitä oikeasta niin 15v.
Alue: Aihe vapaa
17 v