En suostu tervehtimään naapuria...
Meillä on ihana taloyhtiö ja ihmiset on ystävällisiä toisilleen. Jokin aika sitten naapurin vauva huusi vaunuissaan ulko-oven vieressä (rivari) ja postinhakureissulta palatessa kävin soittamassa naapurin ovikelloa, että olisin ilmoittanut asiasta. Rouva avasi oven ja alkoi välittömästi HUUTAA, että joo, hän TIETÄÄ. Repi sitten vauvan vaunuissaan sisälle ihan raivoten. En ehtinyt sanoa mitään..
En ole tuon jälkeen suostunut edes tervehtimään kyseistä naista. Olen itsekin ollut vauva-aikana äärimmäisen väsynyt (saatiin tilanteeseen apuakin), mutta en koskaan sivullisille käyttäytynyt noin tökerösti.
Odotan, että kyseinen rouva pyytää käytöstään anteeksi, ennen kuin suostun edes tervehtimään. Mitä mieltä olet?
Kommentit (16)
Mun naapuri ei suostumoikkaan mua. Valittaa vähän joka asiasta aina ja on kai hyvin loukkaantunut siitä kun en suostu nöyränä kuuntelemaan hänen valituksiaan. Moikkaan häntä ystävällisesti joka kerta, mutta hän kääntää katseen pois nokka pystyssä tuhahtaen. Se on oikeasti niin naurettavaa ja noloa aikuiselta ihmiseltä. Joten moikkaa vaan, olet sinä ainakin se fiksumpi osapuoli! :)
No olis munkin mielestä aika raivostuttavaa jos naapurin akka tulis kolkuttelemaan ovelle ja kertoilemaan itsestäänselvyyksiä. Menetkö pimpottelemaan naapureiden ovikelloja myös jos vaikka näyttä siltä että kohta alkaa sataa ja heillä on pyykit kuivumassa ulkona? Talviaamuina soittelet naapurit läpi ja muistutat että yöllä oli pakkasta ja kävelytie saattaa olla liukas, ja muistavat laittaa auton lämpiämään hyvissä ajoin...
No käyttäydyttiinkö sinulle omana vauva-aikanasi koskaan noin tökerösti? Siis nobodyt tulee neuvomaan itsestään selvien asioiden kanssa? Jos ei niin älä sitten väitä, ettet koskaan käyttäytyisi samoin kuin naapurin rouva. Ja jotenkin voisin kuvitellakin, että olet vähän tuollainen 16 kuvailema tunkion kukko siellä teidän naapurustossa. Miten se naapuri muuten edes tiesi heti mitä asiaa sinulla hänelle oli?
Ihan oikein minusta. Ei idiootteja tartte edes tervehtiä, ne on ilmaa.
Kuule anna olla. Sinähän tiedät ja ymmärrät väsymystä, koska itsekin olet ollut siinä tilanteessa. Ole aikuinen ja tervehdi ja käyttäydy häntä kohtaan niinkuin ennenkin. Niin minä tekisin.
Jos olet ystävällinen, saattaa naapuria nolottaa oma käyttäytyminen. Jos olet lapsellisesti epäystävällinen, ei naapuriakaan silloin rupea nolottamaan.
Olet edelleen ystävällinen. Näin autat häntä.
Metsä vastaa kuten sinne huudetaan lohduttaudu ajatuksella että kyseinen raivotar tulee jossain vaiheessa tuntemaan epäasiallisen käytöksensä seuraukset tavalla tai toisella.
Pässi! Mitäs jos se naapurin rouva oli vaikka isolla hädällä vessassa, eikä päässyt heti hyppäämään ulos, kun se vauva alkoi huutaa? Mutta sitten kun ovikello soi, hätääntyi ja katkaisi puolet tulossa olleesta tavarastaan ja juoksi housut puolillaan kuraa avaamaan ovea?
Ja sinä siinä yrität virnuilla, että etkös huomannut, että vauvasi huutaa? Kyllä, naapuri tavarat housuissa oli varmasti aivan tietoinen siitä, että vauva huutaa. Vauva ei kuole siihen heti. Olisi kuitenkin voinut hoitaa vessa-asiat alta pois.
Siis kuka menee koputtelemaan, että teidän vauva huutaa? Meillä vauva nukkui usein pihalla, en käyttänyt koskaan itkuhälytintä, mutta ikkuna oli auki raollaan joka kerroksessa. Kerran olin yläkerrassa viikkailemassa vaatteita, kun vauva heräili. Lähdin kyllä heti, mutta piti saada vähän vaatetta päälle itselleni yms, koska oli talvi ja kyllä vauva pari minuuttia ehti huutaa muttei olisi tullut mieleenkään, että joku tulisi koputtelemaan ovia. Eri asia, jos lapsi oikeasti huutaisi kauan. Puhun tunneista.
Mene eteenpäin, tää on vaan elämää. Kohdalle sattuessa nyökkäät vaan ilme peruslukemilla, ja halutessasi vältät tilanteita, joissa joudut isompiin tekemisiin. Voit uskoa, että naapuria hävettää. Oli ihan turha (mutta ymmärrettävä) puuskaus häneltä, vaikka pitäis aina yrittää ja koettaa olla.....ei se aina onnistu......me ollaan vaan ihmisiä.....
Hanki elämä ja oikeita ihmiskontakteja. Naapurinasi olisin vain tyytyväinen että noin innokas akka pysyy loitolla.
Ihanassa taloyhtiössä asuu ainakin kaksi kamalaa muijaa jotka on kaikkea muuta kuin ystävällisiä.
Oletpas herkkä jos väsyneen naapurin yksi huono hetki saa sut noin loukkaantumaan! --Kyllä minä niin mieleni pahoitin...
minusta on hyvä jos sivullinen menee sanomaan jos vauva on itkenyt pitkään. Mutta kuinka pitkään on liian pitkään, se on suhteellinen käsite, toiselle se voi olla kolme minuuttia, toiselle puoli tuntia. Joskus voi käydä niinkin että itkuhälytin ei toimi, tai pahimmassa tilanteessa vaikka päihdeäiti olis sisällä sammuneena.....!
ymmärrystä ja anteeksiantoa puolin ja toisin toivoisin!
t. Eräs joka on pitkämielinen, muttei myöskään sano päivää eräälle naapurille (on vähän pahempi juttu, tehty rikosilmoituskin)
Kaksi puolta. Koen kyllä syyllisyyttä, jos vauva joutuu huutamaan. Jos siitä tulee joku huomauttamaan, voin kokea sen kritiikkinä äitiyttäni kohtaan. Toisaalta vaikka olisi kuinka väsynyt, niin voisi ainakin myöhemmin pyytää käytöstä anteeksi. Silloin huomauttaja voisi selittää ettei tarkoittanut loukata.
No johan oot lapsellinen :D Meinasitko oikeasti ettei sillä äidillä ollut hajuakaan että vauva siinä ulkona huutaa ja ajattelin sitten olla pelastava enkeli tilanteessa? Kuinka kauan sulla se postinhakureissu sitä paitsi oikein kestää? Itselläni menee puolesta minuutista minuuttiin. Ei tuossa sillä naapurin rouvalla ole mitään anteeksi pyydeltävää.