Uudet ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään pitkäjännitteisyydestä tai sitkeydestä.

Niin totta. Eivät ymmärrä yhtään.

Pitkäjänteisyys, tarkoitit kai. Ei -jännitteisyys.

Mutta joo, olet oikeassa, joku kesken jättämisen kulttuuri on vallalla nykypolvilla.

Nykyään arvostetaan terveyttä ja hyvinvointia ja sen näkee että edellisten ikäluokkien "sitkeys" on tapahtunut näiden kustannuksella. Eivät ole olleet sen vahvempia.

Toivottavasti tästä "Pakko jaksaa" -kulttuurista luovutaankin ja päästään ihmisläheisempään ajattelutapaan , joka korostaa henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä pakkojaksamisen sisään. Ei mikään ihme, että mielenterveysongelmaisia on niin paljon kun uupumista pidetään heikkoutena.

Okei. No kuka tekee sitten ne raskaat työt jos oma terveys on kaikki kaikessa? Siirrytään koko maa tekemään 3 päiväistä ja 6-tuntista työviikkoa? Mistä rahat?

Tämä on aidosti ongelma ammateissa missä tarvitaan henkisesti vahvoja ihmisiä. Ei kaikki voi vain vaatia apua ja palvelua ja penätä oikeuksiaan. Jonkun pitää tehdäkin asioita. Oikeasti tarvitaan paljon ihmisiä joilla on sekä ymmärrys ammatistaan että henkinen ja fyysinen kantti tehdä sitä työtä.

On firmat ennenkin pyörineet paljolti esimiesvoimin kun työntekijät on olleet ryyppy päällä. Nykyisin pyöritään esimiesvoimin kun se työ itsessään on liikaa vaadittu. Samalla esimiehet ja pärjäävät työkaverit vääntää 12 tunnin päiviä kun mistään ei saa edes vuokratyövoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäjänteisyys, tarkoitit kai. Ei -jännitteisyys.

Mutta joo, olet oikeassa, joku kesken jättämisen kulttuuri on vallalla nykypolvilla.

Miksi ihmeessä jatkaa jotain sellaista minkä huomaa olevan väärä asia itselleen. Esim. miksi jäädä työhön/alalle, jossa ei viihdy vain siksi että ei olisi toisten silmissä keskenjättäjä. Paljon rohkeampaa mielestäni palata alkuun ja yrittää jotain toista asiaa mikä saattaisi tuoda hieman enemmän onnellisuutta.

Ihmiset ovat erilaisia, ei missään ole määritelty mikä on normaalia jaksamista. Et sinä voi tietää minkälaisia taakkoja ne opintonsa kesken jättäneet ovat joutuneet kantamaan opintojensa ohella tai mikä on syy heidän lopettamiseensa. Eläköön jokainen omaa elämäänsä ihan itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jokainen eläköön omaa elämäänsä ihan itse parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta myös ihan omalla kustannuksellaan! Usein nämä rohkeat keskenjättäjät jättävät kesken kerta toisensa perään, eivätkä loppupeleissä vie mitään aloittamaansa loppuun. Jäävät sitten lusmuilemaan yhteiskunnan tukien varaan. Ennen ei näin voinut tehdä, sillä tuet olivat minimaalisia tai niitä ei ollut lainkaan, ja oli vaan painettava eteenpäin eikä mikään onnellisuus tullut edes mieleen.

Työ on muuttunut kovasti nykyään tehdään töitä paljon tietokoneen ja muun tekniikan kautta,osa on hyvin vastuullista työtä, sellainen kuluttaa aivan eri tavalla kuin fyysinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut kovasti nykyään tehdään töitä paljon tietokoneen ja muun tekniikan kautta,osa on hyvin vastuullista työtä, sellainen kuluttaa aivan eri tavalla kuin fyysinen työ.

Kyllä nykyäänkin fyysisiä töitä löytyy jos niitä haluaa tehdä. Täytyisi jokaisella olla itsetuntemusta sen verran, että tietää jaksaako pää ruutua tuijotella vai olisiko parempi tehdä jotain fyysisempää.

Mutta eihän ne fyysiset työt kelpaa monelle kun palkka on niin pieni ja helpolla pitäisi rahan tulla ja helppoa ja mukavaa pitäisi elämän olla - koko ajan. Työ on työtä. Vapaa-aika sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tästä "Pakko jaksaa" -kulttuurista luovutaankin ja päästään ihmisläheisempään ajattelutapaan , joka korostaa henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä pakkojaksamisen sisään. Ei mikään ihme, että mielenterveysongelmaisia on niin paljon kun uupumista pidetään heikkoutena.

No kyllä sitä pakkojaksamista nyt pitää jonkin verran ollakin. Niin on vetelää porukka osa, että hoh-hoijaa. Ei arkipäiväisiä asioita edes saada hoidettua kun ei jaksa/huvita/on liikaa vaivaa.

Helppohan se on huudella, kun on elänyt aikana, kun ei vielä tarvittu tutkintoa ja lupia ja kortteja jotta pääsee pesemään vessanpönttöä.

Näen tämän ilmiön vahvasti omassa ikäluokassa (alle 30v) ja se on lähinnä raivostuttavaa. Osan ihmisistä mielestä työn pitäisi olla lähes vapaa-aikaan verrattavaa huvia tai samantien saada isoa palkkaa. Nykymallilla yhteiskunta nyt vaan ei oikeasti pysy pystyssä sillä että ollaan työttöminä ja odotetaan sitä 4000e/kk paikkaa ilman aiempaq kokemusta.

Lähipiirissä en ole huomannut tuollaista. Ovat hyvinkin ahkeria sekä sukulaisten  että ystävien lapset.

On kuitenkin tekijöitä, joiden perusteella voin uskoa että osa porukasta antaa otteen lipsua. Nuoret ikäluokat jakautuvat menestyjiin ja syrjäytymistä vastaa kamppaileviin. Yhdessä vaiheessa puhuttiin, että nykyajan ihmisen pitää opiskella kolme eri ammattia pärjätäkseen. Robotit ja tekoäly tulevat ja vievät helpot suorittavat työt.

Ei tuossa viimeisessä mitään vikaa ole, kunhan tuotot jaettaisiin tasaisesti yhteiskunnan hyödyksi. Lyheneehän siinä työaikakin per suorite jos kone tekee.

Itse en ole enää nuori.

Eniten huomannut tätä milleniaalien (eli oman sukupolveni 1980-1996 syntyneiden) keskuudessa. Zoomereista voi olla vielä hieman aikaista sanoa.