Lue keskustelun säännöt.
suurin osa yliopisto opiskelijoista on akateemisten vanhempien lapsia
03.09.2014 |
Jostain luin tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että suurin osa yliopisto opiskelijoista on lähtöisin akateemisesta perheestä. Yhä vähemmän on opiskelijoita maanviljelijä tai työväenluokkaisista perheistä. Itse olen suomenruotsalaisesta pienyrittäjä perheestä, ja olen huomannut, että on vaikeaa mennä mukaan suomalaisiin piireihin. Kun taas suomenruotsalaisten kanssa on helpompi olla. Suomenruotsalaiset ovat rennompia ja he eivät suorita asioita "hampaat irvessä"
Kommentit (37)
Miten se suomenruotsalaisuus tässä liittyy akateemisuuteen? Minä olen akateemisesta perheestä ja suomenruotsalaisesta suvusta (en tosin osaa ruotsia kovin hyvin, koska sitä ei lapsena juuri puhuttu kotona, harmi sinänsä), enkä ole kokenut mitään ongelmia muiden ihmisten kanssa yliopistolla tai missään muuallakaan. Akateemisessa perheessä varmaan kannustetaan opiskelemaan enemmän, mutta ainakin omista opiskelukavereistani moni oli myös ihan tavallisesta duunariperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin opiskelijaporukassa tätä läpi fuksivuonna ja todettiin että näin ei ole. Sen sijaan aika monen vanhemmat olivat esimiesasemassa työpaikoissa, joihin pääsemiseen riitti aikoinaan opistotason tutkinto ja johtotehtäviin edettiin työkokemuksen kautta, mutta nykyisin se ei ole enää mahdollista vaan kaikilta johtotehtävissä työskenteleviltä "uusilta työntekijöiltä" vaaditaan ylempää akateemista tutkintoa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:29"]
Käytiin opiskelijaporukassa tätä läpi fuksivuonna ja todettiin että näin ei ole. Sen sijaan aika monen vanhemmat olivat esimiesasemassa työpaikoissa, joihin pääsemiseen riitti aikoinaan opistotason tutkinto ja johtotehtäviin edettiin työkokemuksen kautta, mutta nykyisin se ei ole enää mahdollista vaan kaikilta johtotehtävissä työskenteleviltä "uusilta työntekijöiltä" vaaditaan ylempää akateemista tutkintoa.
[/quote]
Ja mikäköhän oli otoksesi tilastollinen edustavuus? Jaa niin mikä vai?
Syy on suurimmalta osin kulttuurissa ja kasvatuksessa. Siinä, miten opiskeluun kotona suhtaudutaan ja miten siihen tuetaan. Vaatii aika paljon lähteä yliopistolle, jos asennemaailma kotona on sellainen, missä kouluttautumista pidetään snobbailuna ja oikeita töitä ovat vain fyysiset ja suorittavat työt. Toisaalta kääntäen: jos kotona arvostetaan vain akateemista uraa (jopa halveksitaan avoimesti amistasoisia duunareita), voi olla aika vaikeaa lähteää amikseen tai luovalle alalle.
Ja sitten se tabu, jota ei saa ääneen lausua, että älykkyys on perinnöllistä ja kaikilla ei vain ole kapasiteettia yliopisto-/korkeakoulutason opintoihin.
"Ennen vanhaan" tosiaan moneen johtotason tehtävään riitti opistotason tutkinto tai jopa ainoastaan ylioppilastutkinto. Nykyisin vaaditaan samoihin hommiin ylempää korkeakoulututkintoa. Sen vuoksi lapsiaan matalammin kouluttautuneet vanhemmat saattavat olla paremmissa työtehtävissä, kuin akateemiset lapsensa koskaan. Ja sen vuoksi monet ei-akateemiset vanhemmat kannustavat lapsiaan yliopistoihin, että tietävät työelämässä etenemisen olevan ilman akateemista tutkintoa nykyisin lähes mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:29"]
Käytiin opiskelijaporukassa tätä läpi fuksivuonna ja todettiin että näin ei ole. Sen sijaan aika monen vanhemmat olivat esimiesasemassa työpaikoissa, joihin pääsemiseen riitti aikoinaan opistotason tutkinto ja johtotehtäviin edettiin työkokemuksen kautta, mutta nykyisin se ei ole enää mahdollista vaan kaikilta johtotehtävissä työskenteleviltä "uusilta työntekijöiltä" vaaditaan ylempää akateemista tutkintoa.
[/quote]
Ja mikäköhän oli otoksesi tilastollinen edustavuus? Jaa niin mikä vai?
[/quote]
Et sitten ymmärtänyt kontekstia...
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:29"]
Käytiin opiskelijaporukassa tätä läpi fuksivuonna ja todettiin että näin ei ole. Sen sijaan aika monen vanhemmat olivat esimiesasemassa työpaikoissa, joihin pääsemiseen riitti aikoinaan opistotason tutkinto ja johtotehtäviin edettiin työkokemuksen kautta, mutta nykyisin se ei ole enää mahdollista vaan kaikilta johtotehtävissä työskenteleviltä "uusilta työntekijöiltä" vaaditaan ylempää akateemista tutkintoa.
[/quote]
Ja mikäköhän oli otoksesi tilastollinen edustavuus? Jaa niin mikä vai?
[/quote]
Et sitten ymmärtänyt kontekstia...
[/quote]
Ei vaan yksinkertaisesti väite on väärin ja täytyy olla vähän yksinkertainen jos luulee että muutaman hengen opiskelijaporukka on edustava otos miljoonan suomalaisen tilannetta ajatellen. Koulutus todellakin periytyy: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103027/kivinen.pdf?sequence=1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaltaan ehkä totta..vaikka on myös monia yliopisto-opiskelijoita, joiden vanhemmilla ei ole korkeakoulututkintoa...
Omalla isälläni on ammattikoulun paperit ja äidillä lukion jälkeen ammattikoulun paperit ja itse opiskelen kauppatieteitä yliopistossa.
Opiskelukaverini voisin karkeasti jakaa kolmeen luokkaan. Ensimmäinen luokka taitaa olla ne, jotka pääsevät opiskelemaan heti lukiosta valmistuttuaan yliopistoon ja joiden vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Toinen luokka lienee minunkaltaiseni ihmiset, jotka myös ovat päässeet heti lukiosta yliopistoon, mutta vanhemmilla ei ole akateemista tutkintoa. Tuntuu, että monella into opiskella johtuu juuri siitä, että vanhemmilla sitä korkeaa tutkintoa ei ole. Itselläni into hakea yliopistoon tuli lähinnä siitä, että uskoin korkean tutkinnon takaavan itselleni työpaikan. Tietenkin monella alalla työpaikkoja on ilman korkeakoulututkintoakin. Omilla vanhemmillani asia ei ollut ihan niin, ahdisti kun isä lomautettiin töistä jatkuvasti ja ei saanut töitä ja oli rahapulaa yms. Nyttemmin alkaa tosin näyttää siltä, ettei korkeakoulututkinto taida olla mikään takuu työpaikasta.. aika näyttää...
Joka tapauksessa on vielä se kolmas luokka: kavereita, jotka ovat viettäneet lukion jälkeen välivuosia (osan vanhemmilla korkeakoulututkinto, osan vanhemmilla ei). Tämä on kaikista mielenkiintoisin luokka ja olen useasti keskustellut tämän luokan edustajien kanssa esim. ruokatauolla. Vähän yleistäen voisi todeta, että tämä porukka koostuu lähinnä niistä, jotka ovat muilla aloilla jääneet ilman töitä tai eivät aiemmin ole tienneet mitä haluavat tehdä työkseen (esim. menee ensin opiskelemaan jotakin "coolia", kuten lasinpuhallusta, mutta hakee muualle herättyään 2000-luvun todellisuuteen, jossa lasinpuhaltajille ei Suomessa ole kauheasti töitä...)
Ei sillä, ei ihmisiä pidä jakaa tuolla tavalla luokkiin, kaikilla oma tarinansa. Halusinpahan kuitenkin kertoa teillekkin itse tekemäni havainnot liittyen omiin opiskelijatuttavuuksiin...
Aloittajan teksti on jotain tajunnanvirtaa, jossa koulutuksen periytyvyydestä päästään kätevästi hänen henk.koht. suomenruotsalaisuuteensa ja vielä siihenkin, että hän henk. koht. ei ruotsia kuitenkaan osaa.
No, olen sitten poikkeus otsikon aiheeseen. Olen toisen vanhemman puolelta suomenruotsalainen, joka on akateemisesti koulutettu, mutta kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt yliopistoa. Isä ei ole käynyt kuin kansakoulun, äiti on yo. Pienituloisia ovat molemmat, aina olleetkin, eivät omista kuin talon jossa asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lääkäriperheen tyttö, mut opiskelen amkissa tällä hetkellä, koska tulevaisuuden unelma-ammattiin pääsen kouluttautumaan yliopistossa vasta kun hankin ensin amkista sopivan pohjakoulutuksen. Kyllä se vaikuttaa mitä vanhemmat tekee. Vaikka omat vanhempani tukevatkin minua päätöksissäni, koen suurta häpeää välillä sanoa ihmisille, että opiskelen amkissa enkä yliopistossa.
Ap ei ainakaan ole kieliasusta päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön? Olemme maanviljelijöitä ja molemmat lapsemme ovat yliopisto/korkeakouluopiskelijoita. Tuntuisi kyllä olevan vähän niin täällä meilläpäin, että maanviljelijäperheiden lapsista se yksi jatkaa tilaa ja muut menevät yliopistoon. Mutta ehkä vain täällä meilläpäin on näin.
Oliskohan niin, että yrittäjäperheiden lapset kylläkin menevät usein akateemiselle uralle, mutta työläisperheiden lapsista ei ehkä niin paljon? Mutu-tuntumalta kyllä nyt arvioin tätä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 16:50"]Syy on suurimmalta osin kulttuurissa ja kasvatuksessa. Siinä, miten opiskeluun kotona suhtaudutaan ja miten siihen tuetaan. Vaatii aika paljon lähteä yliopistolle, jos asennemaailma kotona on sellainen, missä kouluttautumista pidetään snobbailuna ja oikeita töitä ovat vain fyysiset ja suorittavat työt. Toisaalta kääntäen: jos kotona arvostetaan vain akateemista uraa (jopa halveksitaan avoimesti amistasoisia duunareita), voi olla aika vaikeaa lähteää amikseen tai luovalle alalle.
Ja sitten se tabu, jota ei saa ääneen lausua, että älykkyys on perinnöllistä ja kaikilla ei vain ole kapasiteettia yliopisto-/korkeakoulutason opintoihin.
[/quote]
Itse olen juurikin tällaisesta herravihaduunariperheestä. Lukuharrastustani halveksittiin ja hyviä arvosanojani ei arvostettu. Onneksi pidin pääni ja tiesin mitä tahdon. Pääsin yliopistoon ensihakemalla, ja parin viikon kuluttua alkaa kandiseminaari. Näillä näkymin valmistun tavoiteajassa. Vaikka kotoa annetut eväät olivat mitä olivat, pärjään ja etenen elämässäni - omasta ansiostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole mahdollista ihan jos vähänkään matikkaa ymmärtää. Yliopisto-opiskelijoiden määrät ovat moninkertaistuneet kolmen viime vuosikymmenen aikana, ei millään "riitä" akateemisia vanhempia enemmistölle opiskelijoista.
No voi johtua siitä, että esim. maanviljelijöitä ei juuri enää ole, ja aika moniin "työväestön" ammatteihinkin tarvitaan pitkää koulutusta tai korkeakoulututkintoa. Eli niistä maanviljelijöiden ja työväenluokan lapsia on jo ihan koko väestössäkin aika vähän, niin ei kai ne nyt voi siellä yliopistossa enemmistönä olla.
Mutta joo, minustakin se miten kotona suhtaudutaan koulutukseen, korreloi kyllä enemmän sen kanssa meneekö lapsi yliopistoon kuin suoranaisesti vanhempien koulutus tai tausta muuten. Enkä tiedä mitä alaa opiskelet, mutta en ole ainakaan itse törmännyt tuohon suomalaisten "hampaat irvessä" suorittamiseen. Omalla alallani koulu tulee siinä opiskelijaelämän ja ainejärjestötoiminnan ohessa.
Tämän hetken yliopisto-opiskelijoilla on pääasiassa 50-60-luvuilla syntyneitä vanhempia. Tuossa ikäjoukossa on vielä varsin vähän akateemisia, ap:n väite ei pidä paikkaansa.
Siinä vaiheessa voi toki olla noin kun 70-80-luvulla syntyneiden lapset pääsevät yliopisto-ikään.
Tutkimusten mukaan äidin koulutus vaikuttaa eniten lapsen koulumenestykseen ja tuleviin opintoihin. Koulutus periytyy, ei niinkään taloudellisista syistä, kyse on juuri niistä asenteista.
No ne suomenruotsalaiset on rennompia, kun sinne sisään pääsee hengailemaan helposti. Sisään päässeet suomenkieliset on joutuneet ponnistelemaan ja jatkossakaan mamma, pappa, kompis tai stiftelse ei petaa työpaikkaa.
Näin olen joskus lukenut ja kuullutkin, että opiskelut ns periytyvät, tiedä sitten kuinka totta ja kuinka paljon pitää paikkansa. Sen tiedän, että oma äitini kävi ainoastaan kansakoulun, meni töihin 16veenä ja jäi eläkkeelle toimitusjohajan toimesta viime vuonna. Itse olen vain yo-merkonomi, mutta hyvässä asemassa ollut viimeiset 15 vuotta, ja nyt sitten lapseni repäisi, amiksen kautta yliopistoon :)
Tästä puhutaan nykyään paljon, että ei tarvitse käydä lukiota päästäkseen yliopistoon, mutta harva sen tekee ja pystyy siihen.
Kyllähän se helposti vaikuttaa lapsen koulutusvalintoihin, miten kotona suhtaudutaan koulunkäyntiin ja opiskeluun. Minusta tämä on nimenomaan kasvatuksellinen ja kulttuurinen kysymys, ei taloudellinen. Olen itse peräisin hyvin köyhästä perheestä, mutta kotona koulunkäyntiä arvostettiin ja opiskeluun kannustettiin. Niinpä yliopistoon meneminen tuntui aika selvältä, vaikka siihen ei mitään taloudellisesta tukea saatukaan. Onneksi oli mahdollisuus opiskella opintotuen ja -lainan avulla.