Mistä syystä olet tehnyt abortin?

En halunnut lasta.

Tulin raskaaksi lomaromanssilleni Italiassa. Olen parikymppinen opiskelija eikä elämäntilanne ole siinä kohdassa että
lapsi olisi toivottu. En halua lasta vielä ja haluan sen rakastavan kumppanin kanssa.

Lapsi ei ollut toivottu. Suhde ei ollut kestomateriaalia (ero tulikin pian keskeytyksen jälkeen) ja mielenterveyden kanssa oli ongelmia.

Olin 17, ja joo, nykypäivän teiniäitibuumissahan tuo ei ole ikä eikä mikään.. Mutta, puoli vuotta seurustelua takana, koulu kesken, tulevaisuus epävarma, ei työpaikkaa kummallakaan, ei mitään perustaa mille alkaa perhettä rakentaa. Täysiä kakaroitahan tuossa vielä oltiin.

Ensimmäisen kerran sen takia että olin vasta 16-vuotias, ensimmäistä vuotta opiskelemassa, ihan itsestäänselvä asia.

Toisen kerran sen takia, kun olin työtön yksinhuoltaja, juuri pääsemässä eroon alkoholistimiehestä (sama mies kuin ensimmäisen abortin aikana, ja esikoiseni isä) Mies yritti puhua ympäri että hän vaikka hoitaa lasta, onneksi en uskonut, vaan tein abortin, pääsin opiskelemaan lisäkoulutusta, muutin lapsen kanssa uudelle paikkakunnalle, perustin oman yrityksen, ja aloitin lapsen kanssa uuden elämän, ilman juoppoa miestä. Vauva kainalossa se elämänmuutos ei olisi onnistunut mitenkään, vaan olisin juuttunut siihen alkoholistin kanssa vekslaamiseen kun olisi ollut kaksi yhteistä lasta, ja toki miehellä olisi ollut oikeus olla sen nuoremmankin lapsen kanssa ym.

Löysin sitten myös kunnon miehen aviomiehekseni, vuosia meni, mutta saimme myös yhteisen lapsen. Koskaan en ole katunut kumpaakaan aborttia koska tein ne omani ja koko perheeni edun takia. En olisi tässä, tämän perheeni kanssa jos en olisi tehnyt aborttia. Kaikki kolme lastani ovat erittäin toivottuja, niin esikoinen kuin kaksosetkin.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 03:01"]

Ensimmäisen kerran sen takia että olin vasta 16-vuotias, ensimmäistä vuotta opiskelemassa, ihan itsestäänselvä asia.

Toisen kerran sen takia, kun olin työtön yksinhuoltaja, juuri pääsemässä eroon alkoholistimiehestä (sama mies kuin ensimmäisen abortin aikana, ja esikoiseni isä) Mies yritti puhua ympäri että hän vaikka hoitaa lasta, onneksi en uskonut, vaan tein abortin, pääsin opiskelemaan lisäkoulutusta, muutin lapsen kanssa uudelle paikkakunnalle, perustin oman yrityksen, ja aloitin lapsen kanssa uuden elämän, ilman juoppoa miestä. Vauva kainalossa se elämänmuutos ei olisi onnistunut mitenkään, vaan olisin juuttunut siihen alkoholistin kanssa vekslaamiseen kun olisi ollut kaksi yhteistä lasta, ja toki miehellä olisi ollut oikeus olla sen nuoremmankin lapsen kanssa ym.

Löysin sitten myös kunnon miehen aviomiehekseni, vuosia meni, mutta saimme myös yhteisen lapsen. Koskaan en ole katunut kumpaakaan aborttia koska tein ne omani ja koko perheeni edun takia. En olisi tässä, tämän perheeni kanssa jos en olisi tehnyt aborttia. Kaikki kolme lastani ovat erittäin toivottuja, niin esikoinen kuin kaksosetkin.

[/quote]Sarjamurhaaja !

Esikoisen ollessa pari kuukautta, todettiin miehen kans et tulkoot toinenkin jos in tullakseen... Tämä vaan todettiin toiminnan aikana, ja hetihän olin sitten raskaana. Ennen positiivista testiä muutettiin erilleen, minulla oli pieni vauva yksin hoidettavanani ja sitten vielä tuli raskauskin. Mies hyppi onnesta kun tein testin, mutta oli mentävä keskeytykseen kun en olisi yksin kahden pienen kanssa pärjännyt. Muutettiin kuitenkin takaisin yhteen, ei niinkään parisuhteen paranemisen takia vaan siksi, että vuokraamani kämpän naapurissa oli aina kovaääniset bileet.

Kun toista lasta uudelleen alettiin suunnittelemaan, mietin pitkään, kannattaako, pitääkö taas mennä aborttiin... Ja sitäkin, että kun edellisenkään ei annettu syntyä, onko seuraavallakaan oikeutta. Oliko edellinen joku harjoituskappale... No, toinen lapsi kuitenkn tuli, nyt tuossa kuusviikkosena köllii. Mut kyllä se abortti kaduttaa vaikka siinä tilanteessa en oikein muuta voinut... Mies olisi toki voinut alkaa käyttäytyä että oltas voitu olla ihan perhe, mut ei halunnut.

Suurin syy oli se, että en halunnut lasta. Lisäksi mies oli täysin kelvoton tapaus, paljastui avoliitossa olevaksi kahden pienen lapsen isäksi. 

Olin 19, asuin vielä kotona opiskelut kesken. En edes seurustellut silloin vaan tapailin erästä miestä. Miehelle kerroin ja sanoi että ainut vaihtoehto abortti. No silloin mietin hetken mutta onneksi päädyin aborttiin! Lopetin tapailun tämän miehenki kanssa. Nyt tapahtumasta on viisi vuotta aikaa, minulla on ihana mies jonka kanssa toivon että joskus lapsen saamme. Abortin aikoihin olin nuori ja tyhmä, ehkäisyä ei ollut käytössä ollenkaan. Mutta ei minulla olisi ollut mitään annettavaa lapselle. Lisäksi olisin jäänyt yksinhuoltajaksi. Mielestäni se oli viisas ratkaisu ja otin vastuun. Tietenkin olisi ollut parempi että olisin ehkäisyä käyttänyt alusta asti mutta sittemmin kyllä pillerit olleet käytössä. Ja abortin tein hyvin aikaisessa vaiheessa.

Ikää oli 42 v., ja lapsiluku täynnä. Miehen kanssa sovittu kun täytin 40 v. että enempää lapsia ei tule. Raskaus johtui kierukan väärinasennuksesta.

Mies oli vielä lastenkodissa, itse opiskelin ja tein täyttäpäivää, asunto oli epävarma kun oli yksityisen ja oli juuri uhannut myydä koko kämpän..olin juuri täyttämässä 19.

Olin vasta 16v ja olin seurustellut 4kk, toisen kerran tulon raskaaksi kun esikoinen oli 4kk ikäinen, en olisi jaksanut kahden niin pienen kans.
nyt kolme toivottua lasta.

Meillä oli ennestään jo kaksi lasta, joista nuorinkin oli jo päässyt pikkulapsivaiheen ohi. Perhe-elämämme ja taloutemme olisi kyllä hyvin kestänyt kolmannen lapsen, mutta itse en jaksanut aloittaa vauvarumbaa taas alusta. Mies jätti päätöksen minulle. Varmaan lapsi olisi ollut aivan yhtä hyvä ja ihana kuin nuo kaksi aiempaakin, mutta en olisi enää jaksanut hoitaa kolmatta. En voi sanoa katuvani aborttia, se oli valtava helpotus. Toivon, etten olisi tullut raskaaksi eikä aborttia olisi tarvinnut tehdä. Samalla tehtiin sterilisaatio, joten tämä kokemus jää ainoaksi laatuaan.

Trisomia21