Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajankuvaa: lapsi ei tykännyt sadun lukemisesta ilman kuvia
02.09.2014 |
Olinpa hiljan kulttuuritapatumassa jossa oli ns työpajassa ammattinäyttelijä lukemassa ääneen tunnetun kirjailijan sadunomaisia kertomuksia. Nainen vetäisi ulkomuistista noin 20 minuutin mittaisen esityksen ulkomuistista, eläytyvästi ja paneutuvasti esiintyen. Yleisössä oli pari lasta ja pari aikuista, esitys oli kaikille tarkoitettu.
Itse nautin suuresti tapahtumasta, silmät kiinni vajosin lapsuusaikoihin jääneeseen sadunkuuntelumoodiin ja päässä vain humisi, kun nautittavan esityksen jälkeen koitti paluu todellisuuteen, Esityksen jälkeen noin 5-vuotias lapsi (ei omani onneksi) kiekaisi sadunkertojalla. että "ihan tyhmää kun ei ollut kuvia".
Onpa surullista, että nykyajan visuaalinen ähky on viemässä lapsilta jopa sadunkuuntelemisen ja mielikuvituseläytymisen kyvyn.
Kommentit (16)
Tosi ikävää. Mutta näin helposti käy, jos lapselle ei lueta juuri lainkaan. On oma taitonsa oppia luomaan luettuun liittyvät kuvat mielessään. Jos lapselle ei juurikaan lueta, niin tämä taito ei kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
Sitenniin ajankuvaa, että ainakin itse lapsena ei visuaalisia ärsykkeitä isommin ollut. Pari tv:n lastenohjelmaa, ekan kerran lastenleffaan 9-vuotiaana ja siitä eteenpäin kerran vuodessa, ei dvd:itä eikä edes videoita tablettipiirretyistä puhumattakaan. Ei ollut vaikeaa kuvitella ja kuvittaa kerrottua mielessään, kun siihen oli oppinut.
ap
Meilläkin poika vasta lähempänä kouluikää jaksoi/halusi keskittyä satuihin ilman mitään kuvia. Oli toki luettukirjoja, joissa oli paljon tekstiä ja kuva/aukeama eli ei pelkkää kuvaähkyä, mutta täysin kuvitta keskittymiskyky kuunteluun vaati ikää hiukan enemmän.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
En ole ap, mutta pystyn kyllä samaistumaan hänen ajatuksiinsa. Onan tuollaisia lapsia varmaan aina ollut, mutta kyllä nykylapsilla tuntuu olevan mielikuvitus aivan olematonta. Jo pienillä lapsilla on kaikenmaailman iPadejä, wii pelejä, kuvia ja leluja ympärillä aivan mahdottomasti. Ei puhettakaan, että enää keksittäisiin omia leikkejä vaikka kävyistä ja puutikuista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
Sitenniin ajankuvaa, että ainakin itse lapsena ei visuaalisia ärsykkeitä isommin ollut. Pari tv:n lastenohjelmaa, ekan kerran lastenleffaan 9-vuotiaana ja siitä eteenpäin kerran vuodessa, ei dvd:itä eikä edes videoita tablettipiirretyistä puhumattakaan. Ei ollut vaikeaa kuvitella ja kuvittaa kerrottua mielessään, kun siihen oli oppinut.
ap
[/quote]
Kyllä minä 70-luvullakävin teatterissa (=livekuvitus tarinalle) ja meillä oli kuvakirjoja ja kotiin tuli Aku Ankka. Harvemmin pienille lapsille meidän perheessä luettiin kuvattomia kirjoja. Kuunnelmiakin kuunneltiin radiosta vasta kouluiässä.
Mä muistan mun 70-luvun lapsuudesta, että kuvat yhdistettynä tekstiin oli ihan parasta. Ensin katselin kuvaa ja mietin mitä siinä tapahtuu ja sitten äiti luki tarinan. Silloin kuvat "eli" sen tarinan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
Sitenniin ajankuvaa, että ainakin itse lapsena ei visuaalisia ärsykkeitä isommin ollut. Pari tv:n lastenohjelmaa, ekan kerran lastenleffaan 9-vuotiaana ja siitä eteenpäin kerran vuodessa, ei dvd:itä eikä edes videoita tablettipiirretyistä puhumattakaan. Ei ollut vaikeaa kuvitella ja kuvittaa kerrottua mielessään, kun siihen oli oppinut.
ap
[/quote]
Hmm... mutta kirjoissa oli kuitenkin kuvia? Vai eikö?
Meillä isompi on ihan pienestä (2-vuotiaasta) kuunnellut sadut ilman kuvia mutta pienempi ei millään siihen opi. Ei siinä ole kysymys mistään vähälukuisuudesta eikä edes ajankuvasta (vaikka osaltaan toki sekin vaikuttaa siihen, että lasten mielikuvitus köyhtyy) vaan tässä meidän tapauksessamme siitä, että lapsi haluaa yhdistää kuvat tekstiin, kun niitä siinä kirjassa kerran on. Jos ei ole kuvia, tyytyy kuuntelemaan nätisti, mutta se pitää aina ensin todistaa.
Kuva ei muuten pilaa mielikuvitusta vaan ruokkii sitä. Kuvassa on niin paljon asiaa, että lapsi pääsee joskus sen avulla pidemmälle kuin pelkän tekstin kanssa. Esim. satukirjojen kuvitukset ovat kirjassa siksi, että ne ruokkivat lapsen mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä isompi on ihan pienestä (2-vuotiaasta) kuunnellut sadut ilman kuvia " Tämä on VALE! Yhdenkään 2-vuotiaan mielikuvitus ei ole kehittynyt niin että osaisi luoda kuulemastaan mielikuvia. Voi toki kuunnella kirjaa mutta ei sitä ymmärrä jos siinä ei ole kuvia.
Mielikuvat kehittyvät lukemalla lapselle KUVAkirjoja. Ne eivät kehity lukemalla kuvattomia kirjoja. Ei pieni lapsi osaa kuvitella mielessään sellaisia asioita joita ei ole koskaan nähnyt. Jos ei ole vaikka koskaan nähnyt kuvia avarrudesta ja raketeista, planeetoista jne. niin ei lapsi tajua mitään kun luet hänelle niistä ilman kuvia.
Tai jos lapsesi ei ole ikinä nähnyt kuvaa tai videokuvaa tai edes piirroskuvaa leijonasta niin ei lapsi ymmärrä kun luet satua leijonasta että millaisesta oliosta on kyse. Ei mielikuvat voi kehittyä jos ei näe kuvia.
Meidän kohta neljävuotias poikaa pyytää joka ilta kertomaan tarinan. Äidin ja isän tarinat ovat aina erilaisia ja juuri sillä hetkellä keksittyjä ja niitä hän jaksaisi sängyssään kuunnella vaikka kuinka monta, vaikkei kuvia olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on pakko todeta, että vaikka meidän samaikäiselle lapselle on luettu koko elämänsä ajan lähes päivittäin kirja tai useampi, ja kirjastossa vietämme paljon aikaa, niin ei hän jaksa kuunnella vielä satuja ilman kuvitusta. Hän ei muuten ole vielä saanut pelata mitään tietokonepelejäkään (tai ipad tms.), joten pelienkään syyksi ei asiaa voi laskea.
Minusta on aivan luonnollista, että 5-vuotias kaipaa niitä kuvia tarinan seuraamisen helpottamiseksi. Meillä on kirjahyllyssä odottamassa vaikka mitä pitempiä satuja ja kirjoja, mutta askel ja ikätaso kerrallaan edetään. Ei sen kummallisempaa. :)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
Sitenniin ajankuvaa, että ainakin itse lapsena ei visuaalisia ärsykkeitä isommin ollut. Pari tv:n lastenohjelmaa, ekan kerran lastenleffaan 9-vuotiaana ja siitä eteenpäin kerran vuodessa, ei dvd:itä eikä edes videoita tablettipiirretyistä puhumattakaan. Ei ollut vaikeaa kuvitella ja kuvittaa kerrottua mielessään, kun siihen oli oppinut.
ap
[/quote]
Öö, koska olet syntynyt? Vanhempani ovat 50-luvulla ja heidän lapsuuden kuvakirjoja on meillä tallella vinot pinot... Esim. Tammen kultainen sarja... Kyllä pienille on tehty kuvakirjoja ennenkin eikä siitä ole lapset piloille menneet. Omat 2000-luvun lapseni nauttivat näistä samoista kirjoista ( ja toki myös elokuvista, joita niitäkin on lapsille tehty jo 50-luvulla... Pikku kakkonen täytti jo 50 vuotta (?) Nykyään on enemmän kaikkea, mutta kyllä ennenkin oli yhtä ja toista. Ninjalego-pakkaukset eivät ole vieneet poikani kykyä tehdä käpylehmiä eivätkä pet shopit ole estäneet tyttöäni oppimasta puuhun kiipeämistä ja naruhyppelyä....miksi pitää demonisoida asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vietiin lapsena kirjastojen satutunneille ja teatteriesityksiin. Minulla on kuitenkin näistä hyvin epämääräisiä muistikuvia, enkä osaa liittää niihin oikein mitään suurta tunteen paloa tai eläytymistä.
Sen sijaan rakkaimpia lapsuudenmuistojani ovat nimenomaan kuvakirjat, joita vanhemmat meille lukivat. Muistan selkeästi useampia kirjoja, satuja - nimenomaan kuvituksen kautta.
Olen varmasti kilttinä ja hiljaisena tyttönä kunnellut ne satutunnit hiljaa paikoillani, mutta todelliset eläytymiset ja ahaa-elämykset kyllä liittyivät kuvakirjoihin.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:28"]
Miten niin "ajankuvaa"?
[/quote]
Sitenniin ajankuvaa, että ainakin itse lapsena ei visuaalisia ärsykkeitä isommin ollut. Pari tv:n lastenohjelmaa, ekan kerran lastenleffaan 9-vuotiaana ja siitä eteenpäin kerran vuodessa, ei dvd:itä eikä edes videoita tablettipiirretyistä puhumattakaan. Ei ollut vaikeaa kuvitella ja kuvittaa kerrottua mielessään, kun siihen oli oppinut.
ap
[/quote]
Jaa. Itse synnyin 90-luvulla. Mulla oli läjäpäin ihania kirjoja kuvineen ja katsoin paljon lastenelokuvia- ja ohjelmia. Silti mun mielikuvitus oli ja on huippu. Kasetteja kuuntelin myös ja kun en vielä osannut lukea, saatoin katsoa kirjan kuvia ja kehitellä niistä oman tarinan. Ei mun mieli korruptoitunut siitä että tarjolla oli visuaalista viihdykettä, hyvä vain että kaikille aisteille oli jotain.
Kaikilla lapsilla ei synnynnäisesti tosiaan ehkä ole samanlaista kykyä luoda mielikuvia päässään, ei välttämättä edes sellaisilla jotka eivät saa paljon nauttia kuvista. Liiallisuuksiin menokaan ei tietty ole hyvästä, eli jos lapset eivät edes leiki, jossa sitä mielikuvitusta voisi kehittää, saatetaan olla pulassa.
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisia lapsia oli kyllä yhtä lailla ennenkin. Ei kaikki ole sellaisia että osaisivat kuvittaa sadun mielessään. Itse muistan omasta lapsuudestani 1970-luvulla, että veljeni oli tuollainen, että ei jaksanut pelkkiä kertomuksia kuunnella, piti olla vähintään kuvia lisäksi. Sittenkin helposti pitkästyi, tykkäsi liikkua ja mennä eikä olla paikallaan kuuntelemassa mitään.