Mistä johtuu, että kaikki on hyvin mutta silti onneton?

Mistä johtuu, että elämässä kaikki on periaatteessa hyvin kuten katto pään päällä (vuokra-asunto) lämmintä vaatetta, ruokaa, ei velkaa, olen työelämässä mutta silti onneton? Jonkin aikaa olen haaveillut toisenlaisesta työstä ja ammatista mutta ammatti olisi oikeustieteen maisteri, ja oikikseen on hyvin vaikea päästä niin on ollut pakko tyytyä sitten vain johonkin. Olen onneton kun en saa tehdä sitä mitä palavasti haluan, kunpa olisin tarpeeksi viisas, että oikikseen pääsisin. Tulisi osata myös arvostaa nykyistä hetkeä mutta se jokin puuttuu. Olen jotenkin kyllästynyt jatkuviin kompromisseihin, ja toiseksi parhaaseen. Se pitää myös paikkansa, että raha ei tee onnelliseksi vaikka se helpottaa elämää. Varmaan sekin latistaa nyt mieltä, kun kävin muutama päivä sitten työhaastattelussa ja sain tänään tietää, että paikkaa sen saanut. Kyse olisi ollut etätyöstä, jonka koen mieleiseksi tavaksi tehdä töitä mutta taas jäin toiseksi parhaaksi, ja taas täytyy vain tyytyä nykyiseen työhön, josta en edes pidä. Toivottavasti seuraavassa elämässä on edes paremmat kortit, ja minun vuoroni.