Lue keskustelun säännöt.
Olen koronan myötä vähentyneiden ihmiskontaktien myötä alkanut vihata ihmisiä
13.08.2021 |
En siis kaikkia, muutamasta ystävästä ja miehestäni pidän, mutta yleisesti olen alkanut suhtautumaan muihin ihmisiin tosi negatiivisesti. Mietin myös, voisiko iällä olla tekemistä asian kanssa (olen n. 40-vuotias). Muilla samanlaisia ongelmia? Koen tämän siis ongelmaksi, koska kuitenkin joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä esim. työasioissa, terveydenhuollossa jne.
Kommentit (19)
Enää ei tee mieli llla tekemisissä tuttujen tai kavereiden kanssa. Ainoastaan todella läheisten kanssa tai sitten yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt ihmisistä.
Se ei ole muuttunut koronan aikana. Ihanaa, kun ei tarvitse ryysätä missään eikä kukaan, hyi olkoon, kättele!
Pandemia on muistuttanut, kuinka kivaa on olla omissa oloissaan ja kuinka tylsiä, tyhmiä ja ennalta-arvattavia suurin osa ihmisistä on. Joten silmäsi ovat vain avautuneet tosiasioille.
Ihminen on laumaeläin. On aika huolestuttavaa jos suhtautumisesi muuttuu noin. Meille kaikille ei ehkä ole riittävästi tilaa jos jokainen alkaa kulkea omia polkujaan muista välittämättä. Meidän täytyy pystyä tulemaan täällä toimeen keskenämme, toinen toistamme auttaen ja kunnioittaen.
En vihaa. Mutta välillä pistää vihaksi monikin ihminen. Itsekkin olen samaa sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt ihmisistä.
Se ei ole muuttunut koronan aikana. Ihanaa, kun ei tarvitse ryysätä missään eikä kukaan, hyi olkoon, kättele!
Tämä on kyllä hirtehistä, että nyt kun ihmiset huolehtivat edes perushygieniastaan, ei voidakaan enää kätellä. :D
Itselle korona aikana on tullut todella hyvin selväksi joidenkin kykenemättömyys itsenäiseen ajatteluun ja olen alkanut inhoamaan ihmisiä entistä enemmän.
Olen katkaissut välini korona aikana täysin 4 ihmiseen, joiden kanssa olin ennen hyvinkin paljon tekemisissä ja oikeasti elämä on nyt paljon kivampaa :) vasta kun lopetti yhteydenpidon on huomannut, kuinka raskasta se on.
Olen panostanut paljon kotiin ja luonnossa olemiseen :) koiran kanssa metsässä kävely on miljoona kertaa rentouttavampaa kuin ihmisten kanssa sosialisoiminen.
Korona on siitä ollut positiivinen, että sen varjolla voi hyvillä mielin jättää rasittavat sosiaaliset tapahtumat väliin... ihanin lause ikinä: kun on tää korona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sanat, ihanaa kun poistui muutama pakkososiaalinen homma.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. On aika huolestuttavaa jos suhtautumisesi muuttuu noin. Meille kaikille ei ehkä ole riittävästi tilaa jos jokainen alkaa kulkea omia polkujaan muista välittämättä. Meidän täytyy pystyä tulemaan täällä toimeen keskenämme, toinen toistamme auttaen ja kunnioittaen.
En näe tuossa mitään huolestumisen aihetta. Selvähän se, että silloin kun se sosiaalinen pakkosirkus vielä pyöri, ihmiset yrittivät sopeutua parhaansa mukaan ja introvertti ehkä koki syyllisyyttä "epäsosiaalisuudestaan". Poikkeusolot ovat poistaneet tuon pepsodenttisavuverhon ja karu totuus ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä lävähtää esiin, kun on vähän saanut etäisyyttä. Suurin osa ihmisen toiminnasta on itsekkäästi motivoitunutta. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa "lauma" jota tämä susi kaipaa, on ydinperhe ja ehkä jokunen muu lähisukulainen.
Mulla ihan päinvastoin. Pandemian aikana olen pitänyt yhteyttä sellaisiinkin ihmisiin, joihin ilman pandemiaa en olisi pitänyt lainkaan. Jopa 40 vuoden takaisiin lukiokavereihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän päinvastoin. Olen ollut pitkään kotona sairauden takia. Nyt olen paremmassa kunnossa ja aloitin opiskelut uudelle alalle (vanhalle alalle ei ole tuon sairauden takia paluuta). Vietin siis ennen koronaakin aika eristynyttä elämää, kun puoliso, koira, vanhemmat ja pari ystävää riittävät minulle kontakteiksi.
Tuli aikamoisena reality checkinä huomattua, millaisia ihmiset nykyään ovat. Kaikki vauviksen kliseejankkaajat ovat ihan todellisia ihmisiä! Olen tavannut ihmisiä, jotka uskovat täysin vilpittömästi intersektionaaliseen feminismiin ja 34 sukupuoleen ja toistavat ulkoa opittuja mantroja kuin rikkinäinen posetiivi. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat huolissaan espanjansiruetanoiden humaanista ja tuskattomasta lopettamisesta.
Oli myös päässyt unohtamaan, että mitä tyhmempi ja tietämättömämpi ihminen, sitä mieluummin se on koko ajan äänessä ja puhuu säännönmukaisesti vain itsestään.
Sokerina pohjalla olemme kaikki aikuisopiskelijoita, eivätkä muut ole vaivautuneet hankkimaan itselleen alasta edes sen vertaa perustietoja, kuin mikä mielestäni kuuluisi yleissivistykseen.
Sinänsä tämä on positiivista, koska noiden kanssahan minä kohta työpaikoista kilpailen...
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. On aika huolestuttavaa jos suhtautumisesi muuttuu noin. Meille kaikille ei ehkä ole riittävästi tilaa jos jokainen alkaa kulkea omia polkujaan muista välittämättä. Meidän täytyy pystyä tulemaan täällä toimeen keskenämme, toinen toistamme auttaen ja kunnioittaen.
Laumaeläin on laumaeläin, ihminen voi olla mitä vain.
Ja moni ihminen on hyvin kaukana laumaeläimestä.
Jotkut ovat niitä lampaita, mutta toiset ovat yksinäisiä susia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa (?) että löytyi näin paljon samoin ajattelevia. Teitä vastanneita kohtaan tuli positiiviset fiilikset. Ehkä en siis ole ihan menetetty tapaus.
Ap
Olen samanikäinen ja ajattelen samoin. Tosin en koe sitä ongelmana sillä ne harvat kerrat kun täytyy tavata ihmisiä voi teeskennellä. Onneksi tuli etäaika!
Joo sama! Ja siis eniten v*tuttaa tuntemattomat: väärin jonottajat, täysiä päin potkulautailijat, nenä kännykässä toikkaroivat, kuulokkeet korvilla keskellä tietä tallaavat, julkisilla paikoilla percettään näyttelevät, jne jne. Mistä näitä idareita sikiää?
En. Vihasin ihmisiä jo ENNEN koronaa! 😵😫🤑😠
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän päinvastoin. Olen ollut pitkään kotona sairauden takia. Nyt olen paremmassa kunnossa ja aloitin opiskelut uudelle alalle (vanhalle alalle ei ole tuon sairauden takia paluuta). Vietin siis ennen koronaakin aika eristynyttä elämää, kun puoliso, koira, vanhemmat ja pari ystävää riittävät minulle kontakteiksi.
Tuli aikamoisena reality checkinä huomattua, millaisia ihmiset nykyään ovat. Kaikki vauviksen kliseejankkaajat ovat ihan todellisia ihmisiä! Olen tavannut ihmisiä, jotka uskovat täysin vilpittömästi intersektionaaliseen feminismiin ja 34 sukupuoleen ja toistavat ulkoa opittuja mantroja kuin rikkinäinen posetiivi. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat huolissaan espanjansiruetanoiden humaanista ja tuskattomasta lopettamisesta.
Oli myös päässyt unohtamaan, että mitä tyhmempi ja tietämättömämpi ihminen, sitä mieluummin se on koko ajan äänessä ja puhuu säännönmukaisesti vain itsestään.
Sokerina pohjalla olemme kaikki aikuisopiskelijoita, eivätkä muut ole vaivautuneet hankkimaan itselleen alasta edes sen vertaa perustietoja, kuin mikä mielestäni kuuluisi yleissivistykseen.
Sinänsä tämä on positiivista, koska noiden kanssahan minä kohta työpaikoista kilpailen...
Jaa-a. Sinustako jonkin eläimen voi lopettaa tuskallisestikin? Tottakai pitää pyrkiä tuskattomaan lopetukseen, jopa iljettävien etanoiden kohdalla.
En tiedä mistään intersektionaalisesta feminiistä, tavalliseen feminismiin uskon, eli tasa-arvoon miehen ja naisen välillä.
Up