Kohdun ulkoinen raskaus
Olisi kiva jutella muiden kokemuksista kohdun ulkoisesta. Mun juttu lyhykäisyydessään;
Menin alkuraskauden ultraan viikoilla 6+5 kun tuntui, että kaikki ei ole hyvin. Siellä todettiin, että kohtu tyhjä. Tämä siis elokuun alussa. Jouduttiin antamaan sytostaattihoito, ja edelleen seurataan hcg:tä kun oli vielä viime torstaina 1300 ja risat.
Ajattelin, että jos huomenna olis enemmän voimia kirjoitella, niin kirjoitan koko jutun, nyt en jaksa. Mutta jos täältä yön pimeinä tunteina löytyy joku, joka haluaa jakaa juttunsa mun kanssa, niin voisi helpottaa oloa.
Kommentit (22)
Mullakin todettiin hiljattain kohdunulkoinen raskaus. Valitettavasti homma oli edennyt niin pitkälle, että toinen munanjohdin piti poistaa. Hengenlähtökin oli lähellä massiivisen sisäisen verenvuodon takia. Fiilikset on vaihdellu aika lailla... Nyt annan yksityisellä tutkia onko toinen munanjohdin auki (ultrassa ruiskutetaan ilmaa sisältävää nestettä kohtuun, katsotaan jos kuplat vaeltaa munanjohtimen läpi). Jos on, niin uuteen raskauteen on hyvät mahikset. Ja kyllä, muna voi tosiaankin " vaeltaa" puolelta toiselle vatsaontelossa.
Ainahan asiat voisi olla huonomminkin...;)
voidaan hiukan paremmin. Paha mieli tulee aaltoina, aina välillä. Tänään ollut taas hyvä päivä.
Mä menin ultraan viikoilla 6+4 (ke), kun oli edellisenä iltana (ti) jo tuntunut jomottavaa kipua oikealta puolelta munasarjoista, seuraavana päivänä varasin ajan yksityiseltä, kun halusin saada mielenrauhan. No pas.ka reissuhan se sit oli, jotenkin pelkäsin pahinta, mut silti ajattelin, että ei se kuitenkaan voi käydä meille. Mun yhdellä kaverilla oli vuosi sitten kohdun ulkoinen ja sitä olen koko ajan pelännyt. Ja nyt se sitten kävi meillekin.
Yksityiseltä lähetettiin naisten polille ja siellä sit katsottiin yksi päivä vielä, ettei ole itsellään poistumassa. No ei ollut, ja perjantaina sit annettiin sytostaattipiikki. Viikon päästä uudestaan lääkäriin ja eihän se ollut sit vieläkään poistumassa. Eikun uudestaan sitten sytostaattia, nyt jouduttiin antamaan kolme piikkiä joka toinen päivä. Foolihappoa piti syödä monta pilleriä välipäivinä.
Se alkoi onneksi sitten tehota. Alkoi vuodot ja raskausolo alkoi pikkuhiljaa hävitä. No vuodot loppui ja ihmettelin että olipas vähäiset ja kivuttomat, meni viisi päivää ja alkoi uudestaan, nyt mennään jo päivää 13. Kivutkin tuli uuden vuodon myötä, ja tällä viikolla ne äityi niin koviksi, että pelästyin jo että nyt se kuitenkin kasvaa siellä eikä ole menossakaan pois. No hcg oli kuitenkin laskussa viime kertaiseen, niin kai ne kivut sitten on niitä supistuksia.
Mulle sanottiin että sytostaatin takia pitää odotella ainakin kolme kuukautta, ennenkuin voi alkaa uudestaan yrittämään kun foolihappo taso on alhaalla aika pitkään noin ison annostuksen takia, mitä minä sain. Mutta kun pitää aina löytää ne positiiviset puolet, niin ainakaan mulla ei tarvittu lähteä leikkaamaan munanjohdinta pois. Tai siis en mä vieläkään ilmeisesti voi huokaista helpotuksesta, kun hcg on laskenut tosi hitaasti, mut mä ainakin haluan ajatella, että kohta tää painajainen on ohi. Ja elämä voisi jatkua taas onnellisena uutta raskautta yrittäessä.
Tulipas pitkä sepustus, mut kyllä taas helpotti, kun sai kertoa mieltä painavat asiat. Kiitos teille!