Ero edessä. Mitä ajatuksia??
On tietysti surullinenkin olo, mutta toisaalta helpottunut. Tämä päätös tuli miehen puolelta, mutta ollut niin tunteetonta jo kauemman aikaa että vaikea uskoa, että elämä tästä vaikeammaksi muuttuisi. Käytännön asiat hoidamme sitten, kun niiden aika on. Sukunimeni aion vaihtaa. En näe mitään syytä pitää miehen sukunimeä. Tyttönimi takaisin ja uusi alku :)
Haluaisin kuulla muilta eronneilta mitä ajatuksia päätös teissä aiheutti? Menikö tunteet vuoristorataa? Mitä tuleva sinkkuelämä teissä ajatuksena aiheutti? Olitteko helpottuneita vai ahdistuneita?
Itse aion olla ehdottomasti yksin, enkä ole hommaamassa heti uutta miestä itselleni. Nyt on opittava olemaan yksin 17 vuoden suhteen jälkeen.
Kertokaa kokemuksia :-) Tai onko joku kenties nyt samassa tilanteessa?
Minä olen samassa tilanteessa tämän viikon jälkeen. Tunteetonta ja vaikeaa ollut jo pitkään. Juteltu on ja edellisellä kerralla päätin ja kerroin miehelle, että jos meno ei muutu, muutan pois. Siitä aikaa jo 4kk...
Yhtälailla minuakin mietityttää tuleva, kuinka selviydyn ja jaksan... Yksin haluan minäkin olla. Nauttia rauhasta 14 vuoden jälkeen :)