Nainen, joka olet naimisissa pienituloisen miehesi kanssa

Meillä on kaikki yhteistä, ei ole minun ja sinun rahoja.

Ap:n kaltainen lapseton nainen tekee itsestään vaan tärkeän ja tarpeellisen narskumiehelleen, joka hyppää itse missä milloinkin.

Eräs tuonkaltainen mies jopa tapailee ex.vaimoaan seksin merkeissä.

En usko, että haluaisin olla pienipalkkaisen miehen vaimo. Tykkään, että mies koulutettu ja hyvätuloinen. Olen itsekin sellainen, mutta mieheni tienaa kuitenkin vielä paljon enemmän. En sano, että pienipalkkaiset miehet huonoja olisi, mutta vaatisi totuttelemista siihen, että mies tienaisi jotain 2500€ kuussa tai jopa vähemmän!

Kuka Sampo etä mulla on pieni palkka? Ei ole.

Mä tunnen yhden itsetunnoltaan häiriintyneen säälittävän eukon, joka passaa ukkoaan ja antaa omia rahojaan jopa ukkonsa edellisestä liitostaan syntyneille aikuisille lapsilleen perheineen. Ja on upottanut satojatuhansia euroja ukkonsa kesähuvilan remontteihin ja tarvikkeisiin, jonka loppupeleissä perivät ukkonsa lapset ja lapsenlapset.

Meillä maksetaan yhteiset menot puoliksi.

Mulla on pienipalkkainen mies, mutta hän meillä tekee suuren osan kotitöistä. Se on hyvä. Kyllähän se toki ärsyttää, mutta olin lukiossa kun aloimme seurustella eikä ollut tietoa mihin päätyy työelämässä.

Vastaan lyhyesti:

- palkkani ei ole pieni

- en ole koskaan aikuisena odottanut, että joku ihminen tai yhteiskunta kustantaisi elämiseni

- mies ei teetä minulla kotitöitä, teemme ne yhdessä

- mies ei määräile minua enkä minä määräile miestä

Miksi kuvittelet, että pienipalkkaisen miehen kanssa naimisissa oleva nainen tekisi yksin kaikki kotityöt?

Koska oma miesmakusi on sellainen?

Tunnen useamman pariskunnan jonka mies tienaa selkeästi vähemmän kuin nainen, eikä ne naiset kyllä tee kotona kuin maksimissaan puolet kotitöistä.

Jotkut ei sitäkään.

Ei kannata kuvitella, että kaikki miehet olisivat yhtä surkeita ja epäempaattisia laiskureita, kuin siinä sinun kuppaisesssa tuttavapiirissäsi ilmeisesti on…

Ei meidän parisuhde ole tuollainen. Enkä maksa kaikkia kuluja, miehen palkka riittää hänen menoihinsa ja puoliin yhteisistä ja jää säästöönkin. Ymmärrän kyllä ettei hän ole kiinnostunut uusimaan olkkarin mattoa 15v välein, joten sellaiset asiat maksan itse.

Arvonsa tunteva nainen ei ala rahoittamaan parisuhteessa miehensä elämän menojaan.

Mies maksaa perheessä suurimmat hankinnat, eikä nainen, vaikka kumpikin tienaisi hyvin.

Ja kotityöt jaettaisiin, kuten lastenkin hoitoon liittyvät hommelit.

Mutta tiedän kyllä näitä onnenonkijamiehiä olevan olemassa, mutta kaikissa näissä suhteissa nainen on kuin totteleva palveluskoira, joka on nöyristetty miehensä uhkailulla altavastaajaksi.

Muuten tunnen eräänkin aviovaimon, jolle miehensä on laatinut kalenteriaikataulun, mitä vaimonsa tekee ja mihin aikaan. Sairasta.

Kyllähän se nyt vaan on sillälailla, jotta mä en ikipäivänä suostuisi elättämään lusmua miestäni pienellä palkallani tai tuntuisi ainakin siltä kuin ostaisin seksipalveluita mieheltä. Jos mies kaikenlisäksi pistäisi omat esim. eläkkeensä omiin peleihinsä ja ei osallistuisi mitenkään kodin askareisiin, paitsi niihin, joista itse tykkää, ja nekin harrastuksiin liittyvät ylläpitokustannukset maksattaisi minulla., niin joo se olis miehelle lähtö kodistani eri osoitteeseen.

Eipä ole miehestä mieheksi, joka ei maksa naisensakin kuluja.

Tollaset ap:n mainitsemat aviomiehet eivät ole kuin naisensa naruttajia mennen tullen, niin taloudellisesti kuin muutoinkin. 

Ihmettelen kovasti, miten jotkut naiset ovat todellakin vedätettäviä rakkauden sokaistamia naisparkoja, eli elättävät jo aiemmista parisuhteistaan eronneita miehiään.  Eräskin mies maksatti uusiovaimollaan aikoinaan jopa ex.liitostaan aikaansaamansa lapsiensa elarit ja erään miehen sukulaisen takausvelatkin. 

No jaa, matalapalkka aloilla, kummallakin puolisolla on pienet palkat.

Ja kuka meistä tietää, milloin työttömyys tai vakava sairaus osuu kohdallemme, eikä silloin katsota, kuka niitä perheen menoja eniten maksaa.

Vaan yritetään tulla niillä tuloilla jotka ovat käytettävissä.

Mistä tietää kukaan milloinkaan tietää koska itse saattaa sairastua vakavasti.

Siinä joutuu lopulta sairaspäivärahalle, eikä työkyvyttömyys eläkettä kuitenkaan myönnetä.

Silloin pitää tulla toimeen sillä työttömyyspäivärahalla, koska töihin ei enää kykene, mutta työeläkelaitos ei halua tai viivyttelee, työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.

Nähtävästi täällä kommentoivat jotkut ns. kermaperseet, joilla on aina tähän asti mennyt elämä täysin putkeen, ilman mitään vastoinkäymisiä.

No en mä niitä rahoja hautaanikaan mukaan saa. Johonkin ne kuitenkin kuluu kun minulla ei lapsiakaan ole niin kulutan ne mielelläni mieheeni. Parempi se kuin kuluttaa ne esimerkiksi alkoholiin tai turhanpäiväisiin rätteihin ja koruihin, joilla en tee mitään. 

Enkä minäkään ketä tahansa äijää olisi tähän tilanteeseeni huolinut, tähän mieheen vaan satuin rakastumaan ja ei siinä kohtaa ajattele, että " ainiin, mutta enhän mä voi ton kanssa olla kun ei sillä oo rahaa". Kyllä, myönnän että olisi ihan kiva jos hänellä olisi rahaa. Ainahan se helpottaa elämää. Mutta voihan tilanne joskus muuttuakin. Ei hän ole välttämättä koko loppuikänsä työtön ja minä taas saatan menettää joskus työpaikkani. Mistäs sitä tietää miten elämä heittelee?

Onneksi ollaan molemmat sen verran persaukisia että on ihan yhteiset rahat ja se maksaa, jonka tilillä sattuu laskujen eräpäivänä olemaan rahaa.

Ei se ole mies eikä mikään, joka ei akkaansa elätä.

Mies tarjoaa ja maksaa sapuskat niin kotona kuin ravintolassakin, eikä vaimo.

Tyhmänä sellaista naista pidetään, joka suostuu kustantamaan kävelevän miehensä elämisen kulut.