Miksi toisen lapsen haluamista pidetään itsestäänselvänä?
Onko ne niin ihania että ajatellaan että miten ei voisi haluta? Tämä oli ainakin minun ajatus kun lapsi oli pieni! Niin syötävän suloinen ja vanhemmuudesta puuttui se oikea haaste, miten ei voisi haluta lisää??
Mutta lapsi kasvoi ja todettiin että vanhemmuus kaikessa ihanuudessaan on meille tosi kuluttavaa. Realistisesti ei voi ajatella että toista kertaa haksahdettaisiin. Miksi se toinen lapsi on niin monelle itsestäänselvyys, mukaanlukien minulle muutama vuosi taaksepäin? Miksi sinulle?
Olen kuullut varmaan miljoona kertaa kysymyksen milloin toinen!
Kommentit (13)
Minusta yksi lapsi on tosi torso perhe. Vähän semmoinen aikuisen naisen kotileikki tyyliin "tää olis nyt äiti".
Ei mua oikein tän enempää kiinnosta leikkiä ;) Yhdessäkin on tota leikittävää: nimittäin ihmiseksi kasvatettavaa. Ja rahaakin pitää syytää. Ap
Itselleni sisarukseni ovat aina olleet tärkeitä. Heidän kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Matkustellaan, shoppaillaan, mitä vaan... meitä on neljä nyt ollaan 26-33 ikäisiä. Minulla on nyt kaksi lasta 4 ja 2 vuotiaat. Toivottavasti hekin pitävät yhtä läheiset välit aina. Monilta kuollut sisarus ja ovatkin sanoneet että onneksi on ollut useampi sisarus ettei tarvitse ns jäädä yksin. Silti olen sitä mieltä että jokainen päättäköön itse montako lasta haluaa, kunhan huolehtii ne tai olkoon vaikka haluamatta yhtäkään lasta. Sitäkään en ihmettele!!
Meillä taas ei ole ollut sisaruksista lisäarvoa elämään joten sitä kautta ei oikein osaa ajatella. Aplla neljä sisarusta ja puolisolla yksi sisarus. Ei synkkaa. Ap
Eli meille veloillekin pitäisi aina sanoa, että teidän pitää tehdä lapsia, edes yksi ei riitä! Mikä sitten riittää?? Onneksi tämän maan idiootit eivät määrittele perhettäni. Pitäkää soppanne!
Oletko ap tullut ajatelleeksi, ettei se vanhemmuus tunnu kaikille samalta? En voi millään samaistua tilanteeseesi, minä en koe sitä kuluttavaksi, enkä "haksahtanut" toiseen ja kolmanteen lapseen, vaan aidosti halusin ja iloitsen heistä joka päivä. En tietenkään painosta ketään kasvattamaan lapsilukuaan, enkä kysele, milloin tulee toinen, mutta aidosti iloitsen, kun joku kertoo odottavansa taas vauvaa. Me koemme, että mitä enemmän vilskettä kotona, sen parempaa!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:23"]Oletko ap tullut ajatelleeksi, ettei se vanhemmuus tunnu kaikille samalta? En voi millään samaistua tilanteeseesi, minä en koe sitä kuluttavaksi, enkä "haksahtanut" toiseen ja kolmanteen lapseen, vaan aidosti halusin ja iloitsen heistä joka päivä. En tietenkään painosta ketään kasvattamaan lapsilukuaan, enkä kysele, milloin tulee toinen, mutta aidosti iloitsen, kun joku kertoo odottavansa taas vauvaa. Me koemme, että mitä enemmän vilskettä kotona, sen parempaa!
[/quote]
Juu hyvinkin tiedostan tämän. Siksi ihmettelen miksi kaikkien ajatellaan jaksavan se toinen!
No ap jo selittikin ettei ole yhtään läheinen omien sisarusten kanssa, niin kai se jo selittää asiaa. Toisille taas sisarukset ovat todella tärkeitä ihan lapsuudesta hamaan vanhuuteen saakka ja heillä on tietenkin toive, että omillakin lapsilla on mahdollisuus saada sisarus.
Myös ihan se perhe-elämä on ihmisillä niin erilaista. Toisille riittää vähän tylsempikin meininki tai on haastava lapsi eikä koe voimavaroja enempään. Tai vaikka olisi helppokin lapsi, niin tuntuu että on mukavempi elää vaivatonta yhden lapsen elämää. Tai mistä minä tiedän, en voisi kuvitellakaan elämää yhden lapsen kanssa. Meille kun on viides tulossa ja se tuntuu sopivalta määrältä.
On ihanaa kun on vilskettä ja tohinaa ja aina tekemistä. Lapsilla ei ole koskaan tylsää. Tienataankin riittävän hyvin, että on varaa elää ihan normaalisti. Ei ole tarvettakaan matkustella pari kertaa vuodessa ulkomaille, kun mukavaa tekemistä on muutenkin vaikka kuinka paljon.
Ja tuskin maltan odottaa että saan sitten joskus lapsenlapsia. Se on ainakin huomattavasti todennäköisempää, kuin yhden lapsen äidillä. Käy niin sääliksi naapurin ihanaa n.55v. pariskuntaa, kun he niin rakastavat lapsia, mutta heillä on vain yksi 34-vuotias poika, jolla ei ole mitään mielenkiintoa perustaa perhettä. Ovat jo monesti surullisena sanoneet että taitaa jäädä heillä lapsenlapset saamatta.
Ja kysellän ja kovasti perustellaan miksi pitäisi tehdä.
Meille kyllä yksikin tuo vilskettä riittämiin: ollaan molemmat introvrttejä ja tarvitaan paljon rauhaa. Meistä kumpikaan ei ole mitenkään lapsirakas, oma lapsi on rakas, mutta en voi kuvitella kummemmin lapsenlapsista haaveilevani. Siksi ihmettelen että pitäisi mennä siihen muottiin että tietty haluaa lisää kun yhden tekee :)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:58"]Meille kyllä yksikin tuo vilskettä riittämiin: ollaan molemmat introvrttejä ja tarvitaan paljon rauhaa. Meistä kumpikaan ei ole mitenkään lapsirakas, oma lapsi on rakas, mutta en voi kuvitella kummemmin lapsenlapsista haaveilevani. Siksi ihmettelen että pitäisi mennä siihen muottiin että tietty haluaa lisää kun yhden tekee :)
[/quote]
Ja miten elämä olisi tylsempää yhden lapsen kanssa? Voi vaan tehdä hyvinkin erilaisia juttuja kun useamman kanssa. Me matkaillaan paljon, asutaan sellaisessa kodissa vilskeen ääressä johon emme mahtuisi muuten. Eikä olisi varaakaan.
Newsflash mammoille: lapsen haluamista noin yleensäkin pidetään yhteiskunnassamme itsestäänselvyytenä. t. Vela
En ole esim säästänyt mitään lapselta (muuta kuin hänelle säästettävät aikuisuuteen) tulevaisuutta ajatellen ja ollaan neliöstäkin muuttamassa kolmioon seuraavaksi. Ei siis millään tasolla selvää, mutta ei nyt mikään kiveenhakattu yksilapsisuuskaan. Ei vaan kuulu tulevaisuudensuunnitelmiin. Ap