Miten kissasta saa kasvatettua sosiaalisen ja rohkean?

Veikkaan että se on tuo koira. Koirien kanssa kasvaneista kissoista tulee vähän epä-kissamaisia, eli ottavat mallia koirien käytöksestä.

Ystäväsi kissa on siis käytöshäiriöinen, ei osaa käyttäytyä kissalle luontaisella tavalla = ei ole onnellinen.

Oisko Se, että niitä ei ole kiusattu? Meillä ainakin lapsena leikimme kissan kanssa paljon ja häiritsimme sen unia ja otimme syliin. Pikkusiskonikin rieputti välillä niin, että pahaa teki. Naapurissa taas kissaan ei saanut koskea kun Se nukkui ja muutenkin syliin vain, jos kissa itse tuli. Arvaa, kumpi kissoista oli rohkeampi ja ihmisrakkaampi? :)

Minä luulisin, että on luonnekysymys. Meillä kaksi leikattua kollia. Tulivat meille aikuisina ja luin eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta minkäluonteisia kissoja heillä oli. Nämä ovat yltiösosiaalisia eivätkä olleet ennen lapsiperheessä.

Ulkokissat kenties käyttäytyvät enemään lajilleen tyypilliseen tapaan, eivätkä sitten ole niin ihmisen perään. 

Sisäkissoilla taas elämä on melko samanlaista päivästä päivään, joten hakevat kenties vaihtelua ihmisen seurasta. No, kunhan arvailin, tietoa ei oikeasti ole, vaikka kissoja on ollut ja on edelleenkin useampi.

Vai olisiko kyse sittenkin vain luonteesta. Kissat ovat kuin ihmisetkin, erilaisia luonteeltaan ja tarpeiltaan.

Et todellakaan vangitse kissaa sisätiloihin vain saadaksesi siitä sosiaalisemman!

Uroskissat ovat yleensä naaraita lauhkeampia ja seurallisempia.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:21"]

Et todellakaan vangitse kissaa sisätiloihin vain saadaksesi siitä sosiaalisemman!

[/quote]

Komppi! Kissan luontaiseen käytökseen kuuluu arvokkuus ja varovaisuus, ei ihmisten kanssa luuhaaminen ja huomionkipeys.

Kysymys kuulosti ensin hassulta, näin kissaihmisen korviin. Tietysti kissa pakoilee vieraita ihmisiä ja on epäluuloinen niitä kohtaan. Minusta se on normaalia.

Aggressiivinen kissa, joka pissii ja kakkii sisätiloissa minne sattuu, hänellä on ongelma (reviiriongelma tai ei saa toteuttaa luonnollisia vaistojaan). Mutta arka kissa, joka ei mene tutustumaan vieraisiin ihmisiin, on minusta ihan normaali.

Komppaan kolmosta. Mulla on kaksi kaveria, molemmilla kissat. Toista palvotaan kun ylijumalaa ja annetaa rauhaa, tilaa, jossitellaan mitäköhän prinsessa haluaisi. Toista kissaa halitaan, kaapataan syliin ja leikitellään.

Ylläri pylläri tuo jälkimmäinen on sosiaalinen ja rohkea. Sehän on (väkisin) totutettu ihmisiin

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 21:06"]

Veikkaan että se on tuo koira. Koirien kanssa kasvaneista kissoista tulee vähän epä-kissamaisia, eli ottavat mallia koirien käytöksestä.

Ystäväsi kissa on siis käytöshäiriöinen, ei osaa käyttäytyä kissalle luontaisella tavalla = ei ole onnellinen.

[/quote]

Miksi alapeukut? Näin kissaihmisenä voin sanoa että olen täysin samaa mieltä. Kissan kaveri on toinen kissa, ei koira. Näillä koirien kanssa eläneillä kissoilla on yleensä ongelmia muiden kissojen kanssa, koska eivät tajua kissojen elekieltä. Eli ovat "sosiaalisia" muiden kissojen kanssa, koska eiv't tajua olla varovaisia ja tunkevat tutustumaan vaikka toinen selkeästi ilmaisee ettei halua tutustua tähän.

Kissan kuuluukin olla vähän säikky...

Uskon, että kissan sosiaalisuuteen vaikuttaa synnynnäisen temperamentin lisäksi ihan varhaiset kokemukset sekä aivan erityisesti ihmisiin liittyvät kokemukset. Eli siinä vaiheessa, kun kissanpennun ottaa (olettaen siis ehdottomasti, että pentu on luovutusikäinen), on suurin osa sosiaalistumistyöstä jo "tehty".

Kannattaa ottaa kissa paikasta, jossa pentuja on käsitelty aivan pienestä asti (ei siis mistään navetan ylisiltä). Lisäksi aika pienestä kissanalustakin on nähtävissä synnynnäistä luonnetta - omani esimerkiksi antoi minulle mahansa rapsuteltavaksi ihan pienenä tirriäisenä, kun olin pentuja ensimmäistä kertaa katsomassa. Syrjään vetäytyvää pentua ei kannata valita, jos haluaa rohkean ja sosiaalisen lemmikin.

Minulla itselläni on tällainen erittäin sosiaalinen kissa, joka käy kanssani valjaslenkeillä, matkustaa pyöränkorissa ja suhtautuu luottavaisesti kaikkiin ihmisiin, jopa pikkulapsiin. Jatkossakin aion aina valita pentueen rohkeimman pennun - kissaa jos mitä ei kannata valita ulkonäön perusteella.

Mulla on pentuna otettu, yliarka sisäkissa. Ja on sylitelty ja vellottu ja vatvottu ja leikitty ja annettu olla rauhassa jne jne. Omalla porukalla ei ole arka, mutta vieraita pelkää. Suhtautuu minuunkin epäluuloisesti kun tulen kotiin. Sanon sitten sille kun se kurkkii sängyn alta, että hei höpsö, me on tavattu ennenkin. Käyn että kissa haistaa kätäni ja sitten se on ihan normaali taas.

Ei ole mikään sylikissa, mutta tulee joskus leipomaan tissejä. Rakkautta sillä on paljon, silloin kun sille sopii. Vessassa se tykkää käydä mun kanssa. Joskus tuntuu, että ainoa hetki jolloin se suostuu olemaan sylissä on silloin kun istun paskalla. Voiko ihminen tuntea oloaan enää yhtään tyhmemmäksi? Isuta pöntöllä kissa sylissä. Luulen, että se on sen tarkoituskin.

Luonteesta se on kiinni. Temperamentista.

Onpas täällä hölmöjä vastauksia.

Kissa on arka ainoastaan silloin jos sillä on huonoja kokemuksia ihmisistä/vain vähän kokemusta.

Kissasta tulee rohkea ja sosiaalinen kunhan se saa jo pikkupentuna kasvattajan luona positiivisia kokemuksia ihmisistä.

Mikään lemmikki ei kuulu irralleen luontoon. Ei etenkään kissa. On vastuutonta, itsekästä ja laitonta päästä kissa valvomatta ulkoilemaan. Sitä koskee samat säännöt kuin koiriakin. Irtokissa on vaaraksi muille ja itselleen.

Älkää ottako "lemmikeitä" jos ette osaa/jaksa/älyä pitää niistä huolta ja kasvattaa oikeaoppisesti.

Kissan ihan varhaiset kokemukset ovat aika ratkaisevia. Onko kissa tottunut olemaan ihmisten käsiteltävä ihan syntymästään asti? Ja ovatko ihmiset aina kohdelleet sitä hyvin? Tämän lisäksi tietysti kissoilla on myös erilainen temperamentti.

Se on ihan höpönlöpöä, että kissojen kuuluisi olla säikkyjä. Minulla ollut useita kissoja, osa rotukissoja ja osa maatiaisia, ja kaikki ovat olleet sosiaalisia ja rohkeita otuksia. Siis muiden kissojen ja muiden lajien joukossa. Ei kissa nauti pelkäämisestä sen enempää kuin ihminenkään. 

Mä en kyllä usko varhaisiin kokemuksiin vaan synnynnäiseen luonteeseen joka kissoilla voi olla hyvinkin erilainen. Toki rapsuttelu voi kesyynnyttää arkaakin kissaa, mutta ei sellaisesta mitään syliintunkijaa välttämättä tule. Väkisin ihmiseen totuttaminen taas ei uskoakseni arantyyppisten kissojen kanssa toimi.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:57"]

Mä en kyllä usko varhaisiin kokemuksiin vaan synnynnäiseen luonteeseen joka kissoilla voi olla hyvinkin erilainen. Toki rapsuttelu voi kesyynnyttää arkaakin kissaa, mutta ei sellaisesta mitään syliintunkijaa välttämättä tule. Väkisin ihmiseen totuttaminen taas ei uskoakseni arantyyppisten kissojen kanssa toimi.

[/quote]

Ei se ole mikään uskon asia. Kissoillakin on ihan tutkitusti herkkyyskautensa, minkä aikana niiden pitää päästä ihmisten käsiteltäväksi. Myöhemmin kesyyntyminen ja ihmiseen tottuminen on ratkaisevasti vaikeampaa, jopa mahdotonta.

14, ihana teksti:)

Ulkona liikkuvat kissat joutuvat pitämään itsestään huolta säilyäkseen hengissä !! Sisäkissoilla on turvallista olla siällä vaan.