Miten sinä taistelet läskiä vastaan?

Syön sitä mistä tykkään. Olen onnellinen siinä mielessä, etten ole kovin perunan ja pastan perään, tykkkään kasviksista. Herkuttelen joka päivä, esim. Jäätelöllä tai puolikkaalla suklaapatukalla. Tosi epäterveellisiä herkkuja, esim. Viinereitä ostan harvoin, koska niiden maku suhteessa kalorimäärään on keskinkertainen. Käyn sauvalenkillä noin 4-5 krt viikossa, säällä kuin säällä, viimeiset 20 vuotta :) kehonkoostumusmittaus äskettäin paljasti kroppani iän olevan 10 v nuorempi kuntonsa/rasvojen perusteella, kuin kuin mitä se oikeasti on :D

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 16:22"]

Istumalla koko päivä koneella, syömällä epäsäännöllisesti vähä kaikenlaista ruokaa ja harrastamatta liikuntaa. Toiminu mulla jo monta vuotta, ja laihana pysyny

[/quote]

Tuossa ongelmana on äkkikuoleman riski. Liikkumattomuus tappaa ja siitä on tutkimustietoakin. Istuminen on läskiäkin pahempi ongelma

https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=istuminen%20tappaa

http://www.hs.fi/terveys/a1367987871493

"On huomattu, että runsas istuminen on itsenäinen kuolemaa aiheuttava riskitekijä, vaikka liikkuisi paljon. Logiikka on sama kuin tupakoinnissa. Ei tunnin lenkki poista niitä haittoja, joita syntyy, kun polttaa askin tupakkaa", sanoo Vasankari.

Istumisen aiheuttamia sairauksia ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit ja kakkostyypin diabetes. Kaikkia haittoja ei vielä edes tiedetä, sillä tutkijat ovat heränneet selvittämään istumisen vaaroja vasta viime vuosina. Mutta se tiedetään, että istumatyöläinen kuluttaa pahimmillaan vain neljä prosenttia enemmän kuin sohvaperuna."

Läskiä vastaan taistelemisen sijaan kannattaisi yrittää taistella itsensä kanssa saavuttaakseen terveellisemmän elämäntavan. Normaalipainoinen voi olla aivan rapakunnossa ja läskimpikin todella timmissä vedossa.

Laihdutin itse vlcd- eli jauhodieetillä ohjaajan avustuksella 12 kiloa kolmisen vuotta sitten. Vain muutama kilo on tullut takaisin, nyt kokeilen tätä 5:2 diettiä, jossa nainen saa syödä kahtena päivänä viikosta 500 kcal ja muuten vapaasti halunsa mukaan. Olen vasta aloittanut, mutta minusta tuntuu, että lyhyt paasto saa minut kiinnittämään huomiota syömiseeni, niin että syön vain nälkääni ja lopetan syömisen paremmin ajoissa. Päivän paasto kerrallaan ei myöskään ole hirmuista kidutusta, ja sen pitäisi parantaa terveyttä muutenkin. Käyn myös punttisalilla n neljä kertaa viikossa, enemmänkin omaksi huvikseni kuin painonpudotusmielessä, ja olen ruvennut lisäksi kolmesti viikossa tekemään 30:n sekunnin spurtteja cross-stepperillä kolme kertaa/salikäynti, tiedä sitten, onko tästä apua. Hauskaa tämä ainakin on. Tsemppiä siskoille!

En syö mitään muuta kuin aamupalan, sekä juon laksatiiviteetä.

Syömishimoon, siis makeiden, auttoi se, että vihdoin tajusin "tää on niin nähty" eli tiedän miltä esim. suklaa maistuu, ei tarvi koko ajan maistella. Ja sen tajuaminen, että onni ja lohtu ei tosiaan löydy karkeista, suklaasta ja shipseistä . No, edelleen syön isojakin määriä esim, ruisleipää tms. Mutta karkkeja välttelen. Aika hyvin kuosissa olen.

Yritän pitää mielessä että punkerona ei seksiä saa koska ihrapoimujen alta on mahdotonta löytää sukupuolielintä, vielä vähemmän saada sinne työnnettyä mitään, ja koko tämä tuska ihraisuuden vuoksi.

Juuri söin pussillisen manteleita siten, että kaapaisin jokaisen mantelin nokkaan ison voinokareen. Maistui ihanalta kahvin kanssa eikä koko päivänä tarvitse muuta ruokaa. Pitää sen verran hyvin nälkää. :) Olen normipainossa, mutta tulevia juhlia varten.

Juoksen karkuun! Läski ei pysy perässä.

Otin avioeron.

Ei tarvitse taistella kun ei ole koskaan päästänyt itseään läskiksi. Normaali hyvä kotiruoka ja kohtuudella herkkuja niin pysyy normipainossa kevyesti ja helposti.

t lauantainamina lakumix

Katsomalla mitä syön ja liikkumalla. Jos en yhtään tarkkaile syömisiäni ja herkuttelen kun mieli tekee, lihon heti. "Vanhuuden" vaivoja, olen 37. 

Läskiä vastaan taistelu on pääasiassa samanlaista kuin mikä tahansa muu kamppailu. Yleensä vaan ei tietenkään aina läski kertoo siitä, että sekä lihashuolto että painonhallinta on jätetty hoitamatta. Ylävartalon lihakset ovat heikommassa kunnossa kuin normaalivartaloisella mutta jalkalihakset voivat olla yllättävän timmissä kunnossa jatkuvan painoharjoittelun vuoksi. Rasva käsivarsissa ja jaloissa lisää niiden massaa, jolloin läskin tekemät potkut ja lyönnit lähtevät hitaammin liikkeelle. Jalkalihasten voiman vuoksi osumat voivat olla vaarallisempia kuin normaalipainoisella. 

Jos taistellaan läskiä vastaan ihan tosissaan niin silloin kohteeksi kannattaa ottaa polvet. Läskillä niiden kuormitus on jo muutenkin ylärajoilla, jolloin pienikin vamma tekee liikkumisesta kömpelöä. Kun liikkuvuus on menetetty niin taistelukin on voitettu. Tilanteesta voidaan poistua ilman että jouduttaisiin turvautumaan usein hengenvaarallisiin pään alueen iskuihin ja potkuihin. 

Säännöllisesti salilla niin että hiki lentää. En herkuttele, se ei anna mulle sellaista nautintoa kun eräille. Kunnon treeni antaa enemmän nautintoa.

Hahhah :D:D:D

Istumalla koko päivä koneella, syömällä epäsäännöllisesti vähä kaikenlaista ruokaa ja harrastamatta liikuntaa. Toiminu mulla jo monta vuotta, ja laihana pysyny

Katson mitä suuhuni laitan. Hyötyliikuntaa tulee joka päivä harrastettua. Herkuttelen ennemmin laadukkaalla kotiruualla kuin sipseillä tai karkeilla, niitäkin tosin tulee silloin tällöin syötyä. Sen läskin kertymisen ennalta ehkäisy on avainasemassa.

No, liikun kuin hullu ja mietin ihan koko ajan mitä syön. Kesälomalla en miettinyt, vaan annoin mennä silleen normaalisti: en miettinyt joaksiat annosta. + 3 kg neljässä viikossa. Aloholia en käytä enkä syö makeaa käytännössä yhtään.

Nyt sitten taas liikutaan kuin hullu, entistä enemmän ja syödään vähemmän kuin kulutetaan.

Näin pysyy hoikkana, mutta helposti lihovana. Kuluta enemmän kuin syöt, kyllä. Valitettavasti ikä, geenit ja aineenvaihdunta vaikuttaa aika paljon. Olen siis hoikka, jolla nyt 3 kg pudotettavaa, tietää karuja aikoja.

Ymmärrän niin hyvin niitä, joille ne kilot van kertyvät, kun vituttaa pitää yllä nälkäkuuria.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 16:18"]

Läskiä vastaan taistelu on pääasiassa samanlaista kuin mikä tahansa muu kamppailu. Yleensä vaan ei tietenkään aina läski kertoo siitä, että sekä lihashuolto että painonhallinta on jätetty hoitamatta. Ylävartalon lihakset ovat heikommassa kunnossa kuin normaalivartaloisella mutta jalkalihakset voivat olla yllättävän timmissä kunnossa jatkuvan painoharjoittelun vuoksi. Rasva käsivarsissa ja jaloissa lisää niiden massaa, jolloin läskin tekemät potkut ja lyönnit lähtevät hitaammin liikkeelle. Jalkalihasten voiman vuoksi osumat voivat olla vaarallisempia kuin normaalipainoisella. 

Jos taistellaan läskiä vastaan ihan tosissaan niin silloin kohteeksi kannattaa ottaa polvet. Läskillä niiden kuormitus on jo muutenkin ylärajoilla, jolloin pienikin vamma tekee liikkumisesta kömpelöä. Kun liikkuvuus on menetetty niin taistelukin on voitettu. Tilanteesta voidaan poistua ilman että jouduttaisiin turvautumaan usein hengenvaarallisiin pään alueen iskuihin ja potkuihin. 

[/quote]

Kannattaa vielä muistaa tämä: On paljon viisaampaa välttää läskiä vastaan käyty taistelu toimimalla tavalla, joka estää sinua joutumasta taistelutilanteeseen. Taistelu itsessään on yleensä merkki siitä, että jossakin meni pieleen ja että et toiminut oikealla tavalla omien valintojesi suhteen. 

Kamppailulajeissa opetetaan ottamaan asenteeksi eräänlainen jatkuva pieni valppaus. Jos eteesi uhkaa tulla tilanne, jonka seurauksena joutuisit taistelemaan läskiä vastaan niin lähes alijtajuisesti väistät tai kierrät uhkaavan vaaran. Tätä samaa valppautta pitää soveltaa myös ruokavalioon ja elämäntapoihin yleensäkin, jolloin oppii jättämään väliin pahimmat läskiuhkaa aiheuttavat toiminnot.

Loppupelissä kysymys on kuitenkin siitä, kuinka paljon syö ja kuinka paljon kuluttaa. Elämäntapavalinta siis. Jos syö enemmän kuin kuluttaa niin löytää itsensä pian läskiä vastaan taistelemasta. Jos tilanne jatkuu ja joutuu usein taisteluun niin siitä voi itselle aiheutua ikäviä vammoja kuten tyypin II diabetes. 

Elämäntapavalinnassa valppauden ylläpito on pirun vaikeaa ja vaatii itsekuria. Jos sitä ei ole niin sitä pitää opetella. Niin helppoa on itseään petkuttaa ja valita väärin "vain tämän kerran". Sitten muutaman kuukauden kuluttua löytääkin itsesä taistelessa läskiä vastaan. Satunnainen mässäilykin on OK, jos kokonaisuutena katsottuna syö kulutuksensa mukaan.