YRITYS PÄÄLLÄ 2014

Pia87: Tiedän tunteen. Keskenmenoa tosin en ole joutunut kokemaan, mutta onhan tämä odottaminen raskasta. Välillä tuntuu, että pää hajoo, välillä iskee viha, välillä epätoivo, välillä jopa tuntuu, että ihan saman tekevää. Mä oon kanssa aika laihassa kunnossa ja kova urheilemaan. Välillä jopa lopetin liikunnan, kun aattelin, että se on syynä :D No, pakkohan se on liikkua, että jaksaa.

Ja mullahan siis on yksi pian viisivuotias lapsi. Ystävät sanovat, että eikö se riitä, ole onnellinen ja nauti. Mutta kun se ei riitä, ei se ole niin yksinkertaista. Syytän itseäni siitä, ettei ruvettu yrittämään toista lasta heti ekan jälkeen, mutta synnytys ja etenkin paha vauva-ajan koliikki vei mut niin pahaan tilaan, etten vain pystynyt. En vieläkään edes halua ajatella vauva-aikoja. Haluan lapsen, mutta en vauva-aikaa. Kun ruvettiin yrittämään, mietin, että "kädet silmille ja menoksi" etten rupea jänistämään, vaan kohtaan sen mitä tuleman pitää, mutta sitten kävikin näin. Ehkä se onkin sitten erilaista tokalla kerralla. Jos sitä meille suodaan.

JCK: Raskasta on todellakin! Oon jo miettiny sitäki et en jaksa enää edes yrittää ku joka kerta se kierto vaan alkaa alusta. :( Ja jonkunlainen "pakkomielle" tullu tästä..joka kerta laskee kiertopäiviä et millon menkkojen pitäis alkaa/millon ovulaatio olis mahdollinen ja stressata niistä ihan hirveesti.. en vaan keksi keinoja miten ne ajatukset sais päästä pois :D Ite oon 164/50, kehtaatko omia mittoja paljastaa? Toisaalta mietin myös sitä et ku tiiän niiiin monia muita itestä vielä hoikempia jotka on saanu lapsia ni miksen ite voi saada tai miks sen pitää olla näin vaikeeta?! :( hirveesti tuli nyt omanapailua, sori siitä!

Taitaapa olla niin että nyt tärppäsi. Apteekin raskaustestiin plussa tänään aamupäivällä, ukkokkii näki sen ihan selvästi. Toivotaan että kaikki menee hyvin :)

Omalla kohalla taisin lopettaa asian miettimisen kun saatiin lähetekkii jo tutkimuksiin. Kyllä me yhdynnät ajoitettiin oikeaan aikaan mutta sen enempää ajattelematta mentiin sinne kp 29 asti. Eli lopetan stressaamisen ja miettimisen nii tärppäs. Mullaki meni melkein se vuosi että sain mielialan kohilleen.

Tsemppiä kaikille ja oikein paljon plussatuulia!

Onnea Yossuko!

Pia87: 173 cm ja 58 kg. Eli painoideksi meillä taitaa olla melkolailla sama? Normaalin puolellehan se vielä siis menee, vaikka mullakin kylkiluut vähän törröttää :D Lihasta mulla on kyllä kanssa, mukava haba ainakin ;)

JCK ja Pia87: Onpa "ihanaa", että saan kuulla teiltä samanmoisia ajatuksia tästä tilanteesta! Kaikki kuvailemanne tunteet ovat täälläkin tuttuja; laidasta laitaan siis mennään jatkuvasti! Meillä yritettiin sitäkin muutama kierto, ettei stressattu eikä ajoitettu eikä ajateltu, mutta eipä se meillä toiminut. Meillä siis ei ole löydetty mitään varsinaista vikaa tutkimuksissa. Itselläni on lievästi koholla oleva prolaktiini, johon syön Parlodelia tällä hetkellä. Itse olen epäillyt endometrioosia, koska tälläkin hetkellä mahassa juilii ja nippailee. Näin siis miltei joka kuukausi muutamaa päivää ennen menkkoja. Aukiolotutkimus tehtiin toissa kierrossa (molemmat puolet auki) ja sekös laittoi toiveet korkealle, mutta ei. :( Mäkin olen aika hoikka ja liikun paljon, BMI on 20,08 eli en kuitenkaan ole alipainoinen. Mäkin olen lisäksi kokeillut vähentää urheilua mutta ei siitäkään ole ollut apua.

Meillä on myös kuusivuotias tyttö, joka on kyllä päivieni ilo ja onni! <3 Mutta en kyllä halua kuulla ihmisiltä kommentteja siitä, että ole onnellinen yhdestä lapsesta. Se on hyvin epäreilusti sanottu.

Tulipas varsin paatoksellista tekstiä, mutta innostuin niin tästä yhteneväisyydestä meidän välillämme! :)

Ja Yossuko, ihan mielettömästi onnea!!!

Cecilja 28/28-29 yk 13

Paljon onnea, Yossuko! Jeeee! Siirretään sut plussanneisiin seuraavan päivityksen myötä. :)

Onnea plussista!

Täällä pientä syysmasennusta ilmassa ja oonkin täysin vakuuttunut, että tämä kierto meni nyt harakoille, peittojakaan ei oo ehtinyt heilutella kun pari kertaa. Oon ollu ihan käsittämättömän väsnyt ja jos vaan voisin niin nukkusin kellon ympäri, samaan syssyyn kaikki ruoka- ja muutkin halut on jossain hävöksissä kadoksissa. Huomisesta lähtien parannan elämäntapani ja alan nousemaan sängystä kaheksalta, oli menoa tai ei!

Meillä on kaveripiirissä jotenkin tosi monesti nyt kysytte että meinataankos me hankkia lapsia (ei olla siis kerrottu yrityksestä kenellekkään). Jotenkin tosi outoa ko aikasemmin ei oo ollu ees puhetta lapsissa. Meillä ei siis kaveripiirissä ole kellään lapsia, eikä kellään muulla asia ole edes ajankohtainen. 

Syysmasistellen WilmaQ (26v) kp 16/27 yk3

Paljon onnea plussanneille!! <3

Jck: Joo BMI 18.5 et siinä normaalin ja lievän alipainon rajoilla mennään. 

Cecilja: Tunteet todellakin heittelehtii kyl ihan äärilaidasta toiseen, välillä tuntuu jopa et masennun mut ei auta muuta ku miettii positiivisesti. Uus kierto on aina uus mahdollisuus jonka voi käyttää hyödyks. :) Tosin olisha se maailman ihanin asia jos sais tulostaki monen vuoden yrityksestä. En joskus osannu arvata et tää tulee olee näinki vaikeeta!

Kavereista kun ollut puhetta niin en tiedä mikä siinä on että joidenkin on vaan kerta toisensa perään udeltava asiaa mikä ei mun mielestä kaikille kuulu. Me ei siis olla haluttu kertoa nimenomaan kun PCOnkin takia yritys saattaa kestää eikä mitään lisäpaineita haluais luoda. Mutta mua ainakin sapettaa suunnattomasti kun jotkut kaveripiiristä utelee joka kerralla että joko on suunnitteilla, ootko raskaana jne. Sen verran avoimia ihmisiä ollaan että kaikki kuitenkin tietää että se joskus on ajankohtaista, mutta mikä ihme siinä ainaisessa utelussa on? Itse en ainakaan rupea keneltäkään suoraan kyselemään kun jos ei edes ole tarpeeksi läheinen ystävä niin kuin kivaa se nyt sit on jos kyselisin joltain jotka jo pidemmän aikaa yrittäneet? Muilla vastaavia ärsytyskohteita?

Anteeksi pienestä avautumisesta, pieniähän tällaset on.. Miehen vanha lapsuudenystävä potee itse vissiin niin pahaa vauvakuumetta (nainen ei halua vielä lapsia) että purkaa sen meitä kiusaamalla. Ja syysärsytys pahentaa sitä.. JA pitäisi vielä viikko ootella että mites tässä kierrossa kävikään..

Plussanneille suuret onnittelut! Pahoittelut niille joiden menkat ovat alkaneet. Ja suuret halaukset keskenmenon kokeneille <3 Täältä löytyy tosiaan tunteiden kirjoa ja vuoristorataa. Hienoa saada lukea kokemuksistanne.

Omaa napaa: Menkkoja ei ole vielä näkynyt, joten kävin ostamassa huomisaamuksi raskaustestin. Olen aika varma, että se on negatiivinen, mutta en malta olla testaamatta. Pakko katkaista näiltä lenteleviltä ajatuksilta siivet. Minulla on ollut lauantaista asti vatsassa menkkatuntemuksia, joten sen takia en plussaan usko. Yleensä menkat vaan alkavat nopeammin kipujen ilmaannuttua.

Nokkosperhonen86 kp 29/27-30 yk 1 testi 12.11.

Nepala: Meillä on yksi miehen ystävä aina kyttäämässä juonko alkoholia vai en. "Jaa, et sä ainakaan vielä ole raskaana, kun juot olutta" jne. Tosi ärsyttävää. Meillä on yritys vasta alussa, joten asia ei ole itselle herkkä, mutta ihmettelen silti joidenkin ihmisten moukkamaisuutta. Me olemme kuitenkin olleet mieheni kanssa naimisissa jo 1,5 vuotta ja voisi hyvinkin olla mahdollista, että yritys olisi jo jatkunut pidempään. Itse en ikinä kehtaisi kysyä asiasta henkilöltä, jonka tilanteesta en tiedä. Ihmiset kyllä kertovat sitten, jos on jotain kerrottavaa/haluavat kertoa.

hei, joku kysellyt kavereista onko lapsia tms, no mä olen ite nii nuori ettei mun kavereilla oo ja miehenkin yhellä ystvällä vain on lapsia, että ei nii kovat paineet ja kun muuttokin ollut vastaikää nii kukaa uskalla tulla multa (onneksi) utelee mitä lapsi jutuista..

Nokkosperhonen86, just tollasta! Meilläkin siis varsinaisesti vasta yk3, mutta suunnitteilla on ollut jo pidempään. En ymmärrä mitä se utelu auttaa, kyllähän se raskaus jossain vaiheessä selviää kuitenkin kun maha kasvaa ja vauva tulee, mikä siinä on ettei voi omassa hiljasuudessaan vain odotella?

Hei naiset!

Onnittelut plussanneille ja pahoittelut negoja saaneille. Uuteen nousuun täälläkin taas päästään :)

Me kotiuduttiin tänään miehen kanssa Tukholman reissulta. Reissu oli onneksi ihana ja rentouttava, miehen vanhemmat olivat ostaneet meille Silja Linelta junior sviitin ja voi jestas se oli UPEA! Oli poreammeet ja kaikki :) Laiva oli kyllä täynnä opiskelijoita kun heillä oli joku tapaaminen, mutta ei se nyt kauhean pahasti haitannut. Ja sain ottaa hieman alkoholiakin, kun ei sitten tämä kierto onnistunut. Onko muuten täällä muita ketkä sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa? Itse olen huhtikuusta asti syönyt lääkkeitä (thyroxin) ja tuntuu että pienikin määrä alkoholia nykyään aiheuttaa jo huonon olon. Onko muilla ollut vastaavaa?

Toivottavasti suunnitelmani pitää, eli en aio tässä kierrossa stressata liiemmin tätä vauva-asiaa, en aio tehdä ovistestejä enkä liian hätäisiä raskaustestejä. Toisaalta, se negatesti kun tuli, niin menkkojen alkaminen ei ollut niin valtava pettymys kun siihen oli jo hieman valmistautunut, että tämä kierto oli tässä. Nyt koitetaan olla ihan zen ja ommmmm ja toivoa että tässä kierrossa tärppää <3

Ja muuten, tuo alkoholin juomisen kyttääminen on ärsyttävää! Join alkoholitonta glögiä laivalla, josta laitoin kuvan facebookkiin ja kun serkku kuuli ettei siinä ollut alkoholia, se alkoi pommittamaan viestejä että olenko raskaana ja koska laskettu aika ja miksen mä kerro mitään jne jne. Aivan hirveä kiusaaminen ja painostus. Eikö sitä saa muuten juoda alkoholitonta glögiä kuin silloin kun on raskaana?!

Multa on myös pariin otteeseen udeltu holittomia juodessa että mitäs mitäs, raskaanako täällä ollaan. Olen niihin ihan suoraan sanonut että en ole ja hymyillyt herttaisesti päälle. En suostu ärsyyntymään tuollaisesta, tuskinpa ne kyselijätkään mitään pahaa tarkoittavat. Tai siis eivät tietenkään tarkoita pahaa, mutta eivät osaa arvata miten arka paikka se saattaa toiselle olla. 

Muutenkin utelijoiden kanssa, yrittäkää olla ihan zen vaan :) toiset eivät vain ehkä pidä tälläisiä asioita niin henkilökohtaisina, saattavat innostua liikaa tai eivät vain ole koskaan kokeneet, miltä tuntuu raskauden pitkittynyt odottelu. Itsekin kun olen vuositolkulla kuumeillut, olen ollut superinnoissani kaikista lähipiirin vauvauutisista. Ja olen myös sellainen että kerron tosi herkästi tälläisiä aioita muille, silloin ei aina muista että ehkä joku haluaa pitää asiat yksityisinä.

saanko muuten udella, miksi ette kerro yrityksestä tai sen vaikeuksista? Ymmärrän toki ettei sitä ihan kaikille kerrot, mutta miksi noille jatkuvasti uteleville ei voisi sanoa että joo, yritetään, kerrotaan sitten kun tärppää. Tai joo, yritetään, mutta tässä on nyt vähän ongelmia ja arvostaisin jo tästä ei jatkuvasti kyseltäisi.

Ensinnäkin maailman suurimmat pahoittelut Nelmikselle! Todella kurjaa :( Ei auta muu kuin elää tuon yli - toivottavasti kroppa tokenee nopeasti entiseen rytmiin. Aika jännä tuo ovisplussa-asia, jos se plus vielä tuli selkeästi, ja välissä selvästi himmeämpää?

Kaziska, J Q, JCK, Cecilja ja muut yhden lapsen jälkeen toista toivovat - niin totta... Mä olen huomannut, että lapsettomat ovat usein sitä mieltä, että "no onhan teillä jo yksi lapsi, riittäähän se", ja lapselliset, joilla enemmän kuin yksi, ihmettelevät, että "miksei teillä jo ole toista". Pitävät itsekkäänä. No eivät sano suoraan kyllä. Toisaalta kadehtivat, mutta emmä tiedä, lasta ei nyt vaan kukaan yleensä kadu, joten uskon kyllä, että suurin osa 2+ -lapsiperheistä ovat superonnellisia niistä lapsistaan, vaikka välillä oliskin rankkaa. Se on myös sanottava, että tuo yksi lapsi tuntuu päivä päivältä suuremmalta ihmeeltä, kun toista ei kuulu :) Mutta mua kyllä enemmän surettaa lapsen puolesta, ellei toista tosissaan kuulu, kuin omastani. Sisaruksen mä hänelle tahtoisin, en itselleni uutta vauvaa - vaikka se onkin kiva bonus :)

Kiitos Airille rentoutumisvinkistä! Yossukolle ja muille plussan kalastaneille paljon onnea!

Dimou, ehkä siinä on se, että lasten hankkimiseen liittyy niin vahvasti niin moni hyvin intiimi asia, ettei siitä niin helppo ole puhua muille, edes läheisille. Keskenmenot on tietty isoja ja arkoja juttuja, joihin liittyy epäonnistumisen tunteita (samoin kuin pitkään yrittämiseen), mutta ihan vaan fyysiset asiat ja toimenpiteetkin on usein aika henkilökohtaisia. Ja jos ei itsellä ole paljon toivoa, ei halua muillekaan sitten turhaan toivoa antaa. Mutta jos joku suoraan multa kysyisi, niin uskon, että nyt kertoisin, että ollaan yritetty jo aika tovi, katsotaan, kuuluuko vai ei. Useimmiten kysely on epäsuoraa ja ohimennen lausuttua, joten on vaikea lähteä siihen itsekään tosimielellä vastaamaan. Tällä hetkellä neljä ystävää tietää, mutta emme tapaa usein, joten utelua ei ole usein, ja he ovat muutenkin hyvin hienotunteisia ihmisiä.

Tääl kohtapuoleen ovistestailemaan, vaikka ylihuomisesta etiäpäin! Aion ottaa nyt oikein oikein rennosti ja ilomielellä, ei hätää :)

TildaDee kp6/26, yk6

Pakko purkaa vähän omia ajatuksia.. 

Naama on puhjennut kukkaan, finnejä tulee päivittäin. Väsyttää. Alavatsakipuja ja tänään pienen pientä päänsärkyä, juuri sellaista mitä usein on päivä - kaksi ennen kuukautisia. Nyt menossa dpo9 joten saas nähdä alkaako kuukautiset taas niin etten ehdi edes testiä tekemään. :( Vähän on taas siipi maassa.

Kia79 kp21/25-29 yk4

Suuren suuri halaus Nelmikselle ja myös kaikille uurteen kieroon lähteneille.

Uusille teretulemast! Ihana, kun on paljon mahtavia naisia vaihtamassa kokemuksia ja tsemppaamassa toisiaan.

Ja ennen kaikkea, onnea uusille plussalaisille!

Ja sitten oma napa, joka on tänään melkoisen pitkä...

Olisko jollain teistä kokemusta tai ideaa liittyen mun "oireisiin"? Olen tähän asti suhtautunut hirmu chillisti koko kiertoon, mutta nyt en enää pysty, pikkaisen huolestuttaa nimittäin. Huom, ällövaroitus.

Eli kummallisia vatsajomotuksiahan mulla on ollut edellismenkoista asti, jotka oli aika niukat. Nyt ei voi enää puhua pelkästä jomotuksesta, vaan ajoittaisista kouristuksista ja kipeistä vihlaisusta pääsääntöisesti oikealla puolella. Istun paljon ja välillä pakko nousta, kun kouristaa yhtäkkiä niin pahasti. Vessassa ponnistaminen kouristaa kipeästi ja menen välillä vessaan turhaan, kun luulen että olis hirmu hätä, muttei olekaan. Lenkillä tänään ei juoksusta meinannut tulla myöskään yhtikäs mitään. Nämä tuntemukset ei onneksi kestä kuin max. 10 sekuntia eikä edes niinkään kauan. Niin ja se ällöys, melko runsas kellertävä vv, jota ei ole koskaan ennen ollut, mutta sen kuvittelisin liittyvän keltarauhasen toimintaan. Nyt on dpo noin 4 eli raskaana en ole, mutta lääkärille ajattelin varata ajan, jos eivät ohi mene, kunhan seuraavat menkat on olleet ja menneet eli joulukuun alkupäiviin.

Onko siis kellekään tuttuja juttuja tai onko kellään muuten ajatusta mikä mussa on vikana?

Lefemme: kyllähän toistuvat kovat kivut aina epänormaaleja on ja kannattaa tutkituttaa. Joskus voi olla vaikea erottaa alavatsakipuja, ovatko ne munasarjoissa/kohdussa vai suolistossa. Oikeaa tietoa ei ole, mutta mäkin olen kuullut, että kellertävä valkovuoto voi liittyä keltarauhashormoniin. Kannattaa kyllä varata lääkärille aika jos oireet jatkuvat. 

Kia79: tsemppiä! PMS-oireet voivat hyvin olla tai vielä muuttua raskausoireiksi, älä luovu toivosta!

TildaDee: just näin, eli itsekin enemmän sitä sisarusta toivoo lapselle, eikä niinkään itselleen uutta vauvaa! Me ei kyllä varsinaisesti olla aiemmin haaveiltu enemmästä kuin kolmihenkisestä perheestä, mutta aikaa myöten sekin on muuttunut. En pitäisi silti edelleenkään mahdottomana, että jäätäisiin suosiolla yhden lapsen perheeksi, mikäli toisen tekeminen ei onnistu noin vuoden kuluessa. Nuo kommentoinnit voi olla tosi epämukavia, varsinkin jos äänensävystä kuulee että meidän lapsiluvun pitäisi HEIDÄN mielestään olla jotain. 

Orchid: Jep, mä oon aiemmin kans puhunut tästä. Mua rasittaa niiiiin paljon, että kun on kummallista jos ei juo viinaa. Että pitää selitellä MIKSI EI JUO ja heitetään heti se raskauskortti. Varsinkin, kun useinhan se pitää paikkansa. Oikeasti pitäisi selitellä, miksi juo. Mutta fiksut ihmiset osaa pitää mölyt mahassaan ja odottavat että nainen kertoo raskaudestaan itse. Minusta on hirveän epäkohteliasta alkaa (varsinkaan ääneen!) utelemaan, taustoja kun emme voi tietää.

Airi: kiitos rentoutusharjoituksesta! Pitäisi ottaa tavaksi aina välillä rentouttaa kroppa ja mieli. Vaikka joka päivä! Tulis tarpeeseen, tämä syksy on ollut melko haipakkaa ja selkä on ollut enemmän jumissa kuin ikinä!

Dimou: minä olen kyllä aika monelle kertonutkin yrittämisestä, minäkin olen sellainen että jaan aika helposti omia asioita kavereille. Kaverit ei ole siksikään enempää udelleet, tietävät että mä kyllä kerron heti jos on kerrottavaa. Ja olen joutunut sanomaan, että ei näytä näköjään mitään tapahtuvan. Uteluissa lähinnä riippuu siitä, että kuka kysyy ja missä yhteydessä. Työkavereille, hyvillekään, en ole halunnut kertoa. Töissä on yt:t ja muutenkin epävakaata. Pikkuisen välillä harmittaa, että tuli kavereillekaan kerrottua. Joskus tuntuu että toiset menee ohi oikealta ja vasemmalta, raskautuvat pelkästä katseesta (mun katkerassa mielessäni). Mutta sitten taas on joskus kiva, kun on juttukaveria asian tiimoilta. Eikä se toisten raskautuminen yleensä ole niin helppoa kuin sitä kurjuuspäissään luulee.

Täällä ei ole vielä ovulaatiota ollut, mutta ovislimoja on jo ilmaantunut. Eiköhän se tässä parin-kolmen päivän sisällä tule! Jatkamme siis miehen kanssa harjoituksia. :)

Kaziska kp 15/26-28, yk5