Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten tottua kerrostaloelämään?
29.08.2014 |
Vuosi takana kerrostalossa, enkä vaan totu. Alussa oli mukavaa, kun suurin osa asunnoista oli tyhjillään, ja oli hiljaista. Nykyään on toisin. Melua ja metakkaa on joka hetki. Siis ihan sellaista normaalia elämisen ääntä, että lapset itkee, koirat haukkuu, juosta tömistellään jne. Meidän perheestä lähtee samaa ääntä, mut se on ihan eri asia. ;)
Lisäksi minua häiritsee sellainen turhanpäiväinen ilkivalta, että asioita rikotaan ja sotketaan. En oikeasti kestä katsoa ihmisten idioottia käyttäytymistä enää vapaa-ajalla, ärsyynnyn siitä ihan älyttömästi.
Onko mulla mitään mahdollisuuksia sopeutua kerrostaloon, vai pitäisikö tästä nyt vaan suosiolla muuttaa pois?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta jos vaan pystyt. Ite aioin hankkia häädön naapureille, ketkä mölyää öisin, mutta sit laitettiinki oma kämppä myyntiin ja seuraava asunto onkin sitten omakotitalo. Alko v****taan niin paljon, etten ota enää sitä riskiä, että joutuu valvoon öisin muitten takia.
5; jus tuo valvominen minuakin rassaa eniten. Eihän se ole kenenkään syy, että vauva itkee öisin, on meilläkin itkeneet, mutta kun pitäis kuitenkin saada nukkuakin. :(
ap.
Asennekysymys. Asun puolet vuodesta kaupungissa kerrostalossa ja puolet maalla okt. Molemmissa on hyvät puolensa. Kerrostaloon kuuluvat elämisen äänet ja autojen äänien kohina, eikä ne häiritse, jos hyväksyy ne. Ihan samalla tavalla äänet kuuluvat naapurilleni meiltä, tosin pidän usein taustamuusiikkia päällä ja meillä on huoneistossa paljon paksuja teksteelejä, jotka pehmentävät melua.
Maalla on toisenlaiset äänet - lokit kirkuvat, käki kukkuu, autojen äänet korostuvat hiljaisuudessa, naapurien työkoneet pitävät ääntä jne.
Itse kiinnitän paljon enemmän ääniin maalla ja ehkä ne myös "häiritsevät" enemmän, kuin kaupungissa asuessani, kun siellä melu on yhtäjaksoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mielestäni ihan rapusta ja taloyhtiöstä. Olen asunut niin tavallisten ihmisten kuin päihdeongelmaistenkin naapurina, jälkimmäisiä en kestä enää ollenkaan ja sain stressihäiriön pitkäksi aikaa heidän vieressään asumisestaan. Elämisen ääniä, eli esim. naapurin lapsen melskaamista, muita kolinoita, satunnaisia musiikinsoittoja ym. jaksan ihan eri tavalla! En niitäkään välittäisi kuunnella, mutta ne sentään siedän.
Onko teillä pahvista seinät? Ei meillä kuuluu paljon mitään ääniä vaikka kerrostalossa asutaankin. Naapurissa joskus koira haukahtaa, mutta muuten on hiljaista. Eikä mitään ilkivaltaakaan ole vaikka pääkaupunkiseudulla asutaan.
Alue: Aihe vapaa
Mä en totu koskaan! Juuri ajattelin että jos muutan maalle.